”Kärsämäen pitäjässä perustettiin kirjasto vuonna 1859. Perustaja: provasti W.L. Frosterus. Pantu toimeen vapaaehtoisilla lahjoilla. Alussa oli 80, nykyään 72 nidosta. Otettu 2 penniä pienemmästä ja 8 penniä suuremmasta kirjasta viikolta. Lahjoja. Kirjastonhoitajat: kirkkoväärtti J. Junno, lukkari D. Kaski, kunnankirjuri H. Koponen, palkkiotta.”
Kärsämäen kirjaston alku juontaa rovasti L. B. Frosteruksen aikoihin. Hän halusi kehittää seurakuntalaistensa lukutaitoa kirjaston avulla. Hänen toimestaan käynnistettiin yleinen varojen keräys, joka tuotti 12 ruplaa ja 14 kopeekkaa. Saaduilla varoilla hankittiin 80 ensimmäistä kirjaa. Näin kirjaston perustamisvuotena voidaan pitää vuotta 1859. Ensimmäisen hankintaluettelon mukaan kirjojen joukossa oli muun muassa Snell J. P.: Hyviä tapoja opettavaiset jutut; Bunyan John: Kristityn lesken ja lasten vaellus ijankaikkisuuteen; Smiles Samuel: Säästäväisyyden kirjoja; Frosterus L. B.: Perustieto soitantoon. Varojen kartuttamiseksi perittiin lainauksesta maksua, joka vaihteli kirjan koon mukaan kahdesta pennistä kahdeksaan penniin. Saadut varat käytettiin uusien kirjojen hankintaan.
Pyhäjokiseutu-lehden viime vuosisadan kuulumisissa Asko Jämsen kirjoittaa vuodesta 1860, jolloin seurakunnankokouksessa esitettiin, että Kärsämäellekin tulisi perustaa lainakirjasto. Tähän ei Jämsenin mukaan kuitenkaan suostuttu ilmeisesti siksi, että seurakuntalaisten ja heidän lapsiensa uskottiin nuhraavan ja repivän siistejä lainakirjoja niin pahasti, etteivät kaikkein köyhimmät selviäisi vahinkojen korvauksista. Huomattavaa on, että Kärsämäen lasten lukutaitoa kiitettiin jo tuolloin kohtuulliseksi. Lukutaitoa edisti lasten sunnuntaikoulu, jota seurakunta alkoi Kuopion tuomiokapitulin määräyksestä järjestää jo kesäkuusta 1854 lähtien.
Kaiku-lehdessä 25. tammikuuta 1941 olleen kirjoituksen mukaan Kärsämäen kirjaston toinen perustamisvuosi on ollut 1896. Ilmeisesti toiminta on ollut jonkin aikaa pysähdyksissä tai se on ollut hyvin hiljaista, koska kirjasto on perustettu uudelleen. Aluksi kirjastolla ei ollut omaa huonetta. Kirjoja jouduttiin kulloinkin vallitsevien olosuhteiden mukaan siirtämään kunnanhuoneiden ja yksityisten kotien välillä. Kirjoja säilytettiin kaapeissa, ja niiden valinta hankintaluettelon perusteella tuotti hankaluuksia. Huomattava edistysaskel kirjaston historiassa oli avohyllyjärjestelmään siirtyminen vuonna 1942. Lainaaja sai valita kirjan suoraan hyllystä, eikä hänen tarvinnut enää jonottaa yhden ainoan hankintaluettelon edessä.
Kirjasto sai oman huoneiston uuden kunnantalon valmistuttua. Tällöin kirjat, joista yli puolet oli tietokirjallisuutta ja loput kaunokirjallisuutta, sijoitettiin asianmukaisille hyllyille kaapistoissa. Tietokirjallisuus pyrittiin pitämään ajan tasalla hankkimalla kirjastoon uusimmat kirjat mahdollisimman nopeasti. Parhaimmillaan kirjastossa oli pääkirjaston lisäksi yhdeksän sivukirjastoa eri kylillä. Kolme niistä toimii lainausasemana vielä tänä päivänäkin. Sen sijaan pienemmät sivukirjastot muutettiin siirtokirjastoiksi, jotka ovat lakkautuneet. Kirjastonhoitaja vaihtoi kirjat siirtokirjastoihin muutaman kuukauden välein.
Uusi kirjasto, tilava ja valoisa
Parinkymmenen vuoden ajan kirjasto toimi omassa huoneistossa keskuskoululla. Kirjastohuone kävi sopimattomaksi ahtautensa vuoksi. Edessä oli uuden kirjaston rakentaminen. Paikaksi valittiin monien vaiheikkaiden keskustelujen jälkeen Konttilan pelto.
Samaan rakennuskompleksiin suunniteltiin aikoinaan myös auditorio, joka jäi rakentamatta kuntaa vaivanneen kroonisen rahapulan vuoksi. Eikä rahapula ole hellittänyt tältä osin vieläkään. Kirjaston valmistuminen vuonna 1992 merkitsi suurta askelta Kärsämäen kirjastolaitoksen historiassa. Kirjasto on nyt tilava, valoisa ja ajanmukainen Internet-yhteyksineen. Se pystynee palvelemaan tulevaisuudessa vielä pitkään kärsämäkisten lainaustarpeita. Samaan aikaan kirjaston valmistumisen kanssa käynnistyi Kärsämäen, Haapajärven ja Pyhäjärven kesken kirjastokimppa, joka mahdollisti nopeat kaukolainaukset. Tätä lainausmuotoa oli harjoitettu sanomalehti Kalevan kirjoituksen mukaan jo 1950-luvulla, mutta vähäisemmässä määrin. Kaukolainauksen ansiosta kirjaston ei tarvinnut hankkia omistukseensa kalliita, harvemmin lainattavia teoksia, vaan ne voitiin lainata naapurikunnan kirjastosta. Kirjastokimppa laajentui myöhemmin ja käsittää tällä hetkellä kahdeksan kunnan kirjastot. Kaukolainauksista suurin osa tulee opiskelijoiden tarpeisiin ja kohdistuu kimppakuntien kirjastoihin. Seuraavaksi tulee kysymykseen Oulun maakuntakirjasto ja edelleen yliopistolliset kirjastot.
Vuonna 1999 Kärsämäen kirjastolaitoksessa tehtiin yli 72 000 lainausta. Lainauksia tuli asukasta kohden 21,5 kappaletta. Kirjaston palveluja käytti ko. vuonna 1 934 lainaajaa. Näihin lukuihin sisältyvät lainaukset ja lainaajat Miilurannan, Saviselän ja Venetpalon lainausasemilla, joilla on omat hoitajat ja pysyvät kirjavarat, sekä Koivupuiston, Tammenlehvän ja terveyskeskuksen vuodeosaston siirtokirjastoissa, joiden kirjavaihdosta huolehtii pääkirjaston henkilökunta.
Noin 70 vuoden aikana kirjaston käyttö on kasvanut huomattavasti, sillä samaisessa Kaiku-lehden kirjoituksessa mainitaan lainauksien lukumäärän olleen vuosina 1929–1930 1 400 kappaletta ja lainaajien määrän keskimäärin 150 henkilöä. Kyseisen kirjoituksen mukaan silloinkin on kirjastotointa vaivannut sekä rahapula että kirjavaraston pienuus, mistä johtui Sydänmaan, Saviselän, Tienvarren, Venetpalon, Nurmesperän ja Ritomäen lainausasemien lakkauttaminen. Kirjastontarkastaja suoritti tarkastustaan 1940-luvulla myös Kärsämäellä. Tarkastuskertomuksen saavuttua aikanaan kuntaan sanoi silloinen kunnanesimies Otto Puusaari, että on hyvin harvinaista, kun kuntaa kiitetään toimistaan. Mainittakoon, että kirjastontarkastaja samaisella matkallaan osallistui oheisohjelmanaan Nahkurissa pidettyihin ompeluseuroihin. Kulkuyhteydet olivat tuohon aikaan heikot, eikä tarkastaja päässyt päivällä suoritetun tarkastuksen jälkeen Ouluun, vaan hänen oli yövyttävä Kärsämäellä.