[Kuva: Haukiputaan kirjasto]

Haukiputaan kirjastoon liittyvien varhaisimpien vuosilukujen perusteella ei kirjaston tarkkaa perustamisvuotta voida määritellä, mutta tiedetään, että jonkinlaista kirjastotoimintaa on ollut jo vuonna 1861. Tuolloin Haukiputaan kappelissa toimi alaupseeri Innon perustama kirjasto sotilaita varten. Varsinaisesti kunnallinen kirjastotoiminta alkoi kuitenkin vuonna 1868, jolloin entinen sotilaskirjasto lahjoitettiin Haukiputaan kunnalle. Tuolloin kunnankirjuri Nils Grundström otti sen hoitoonsa.

Haukiputaan kirjaston toiminta lienee käynnistynyt varsin verkkaisesti. Perustamisen jälkeen seuraavat tiedot kirjastosta löytyvät 31.8.1884 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta. Tuossa kokouksessa kirjastonhoitajaksi valittiin sahanhoitaja Matti Sandelin ja määriteltiin hänen palkakseen neljäsosa muista tuloista paitsi lahjoituksista. Kirjaston tilit ja varat, yhteensä 135 mk 75 p, siirtyivät myös hänen hoidettavakseen. Samassa kokouksessa kirjastonhoitajan tehtäväksi annettiin myös huolehtia siitä, että kirjaston ”kaapin ympärille rakennetaan tarpeellinen suoja eli häkki”. Seuraavassa kokouksessa johtokunta valtuutti kirjastonhoitaja Sandelinin ja puheenjohtaja Grundströmin ostamaan kirjastolle uusia kirjoja sekä sidottamaan vanhoja.

[Kuva: Näkymä kirjaston sisältä]

Haukiputaan kirjaston säännöt hyväksyttiin Oulun lääninhallituksessa 3.1.1885. Sääntöjen mukaan kirjastotoiminnan tarkoituksena oli ”tiedon ja valistuksen levittäminen, hyödyllisellä, opettavalla ja huvittavalla tavalla”, kirjallisuutta oli hankittava ”kaikilta kirjallisuuden aloilta” ja kirjaston hallinto oli järjestettävä siten, että ”kirjastosta lähempää huolta pitämään valitsee kuntakokous erityisen viisijäsenisen johtokunnan, johon paitsi kirjallisuutta suopia miehiä, myös samanlaisia naisia tulee valituksi”. Mainitun johtokunnan tehtäviin kuului sääntöjen mukaan muun muassa valikoida ja määrätä kirjat sekä valvoa kaikin puolin kirjaston etua esimerkiksi vapaaehtoisilla keräyksillä. Lisäksi johtokunnan kuului valvoa, ettei kirjastoon tule lahjoitusten kautta tai muulla tavalla epäsiveellistä kirjallisuutta.

Vuonna 1885 kirjaston johtokunta kokoontui kolme kertaa. Kokouksissa käsiteltiin muun muassa kirjastonhoitajan palkkaa, lainaustoimintaa sekä kirjaston rahoitusta. Kansanvalistusseuraan kirjaston johtokunta päätti liittyä saman vuoden joulukuussa.

Vuoden 1897 alussa aloitettiin kirjastossa säännöllinen pöytäkirjanpito. Vuoden ensimmäinen kokous pidettiin kirkkoväärti Erik Granlundin talossa. Kirjaston johtokunta kokoontui toiminnan alkuvuosina kaksi kolme kertaa vuodessa. Kokoontumispaikkoina olivat ainakin kirkkoväärti Granlundin talo ja Holman tila.

Keskustelu sivukirjastoista alkoi vuonna 1911, jolloin kuntakokouksen aloitteesta pohdittiin kirjastotoiminnan muuttamista kiertävälle kannalle. Kirjaston johtokunta esitti kiertävän toiminnan sijaan haaraosastojen perustamista. Kolme kirjastoa aloittikin toimintansa vuoden 1912 alusta Kellossa, kirkonkylällä ja Jokikylässä. Seuraavana vuonna kirkonkylän kirjasto siirtyi Kirkonniemen kansakoulun tiloista kunnantupaan.

Alkuaikoina kirjasto oli auki vain sunnuntaisin 12–12.30 tai 12–15. Kirjaston käyttäminen oli mahdollista kaikille Haukiputaan asukkaille. Käyttäjäksi pääsi maksamalla jäsenmaksuna kerran vuodessa 12 markkaa tai kerran kuukaudessa markan. Näillä jäsenmaksuilla pidettiin kirjastoa yllä. Myös kirjojen lainaaminen oli maksullista. Maksettava summa riippui kirjan sivumäärästä, ja siitä oli riippuvainen myös lainausajan kesto. Kirjaston lainaajat merkittiin kirjaan, josta kävi ilmi lainattu kirja sekä hinta, joka lainausajasta perittiin. Myös sakkomaksuja varten oli oma sarakkeensa, sillä osa lainaajista ei palauttanut kirjoja lainausajan päättymisen jälkeen. Vuoden 1897 ensimmäisessä johtokunnan kokouksessa kirjastonhoitaja Elizabeth Granlund valitti kirjaston johtokunnalle että ”kuntalaisten joukosta jotka kirjastosta lainaavat, löytyy muutamia jotka huomattavassa määriin lainaamiaan kirjoja repivät ja turmelevat”. Kirjaston johtokunta päättikin, että ”tällainen lainaaja joka huonon tapansa kautta tuottaa kirjastolle melkoista aineellista tappiota olisi hän menettävä toistaiseksi lainausoikeutensa ellei hän kirjastonhoitajan tämän päätöksen hänelle julistettua heti tätä huonoa tapaansa paranna”. Samaten johtokunta päätti myös kovistella niitä lainaajia, jotka eivät palauttaneet lainojaan määräaikaan mennessä. Näiden henkilöiden nimet luettiin kirkossa ja heitä kehotettiin siinä yhteydessä tuomaan kirjat lainastoon kahden viikon kuluttua siitä, kun kuulutus oli julkistettu. Turmeltuneista kirjoista sai kirjastonhoitaja johtokunnan päätöksellä periä maksun.

Alkuperäisessä sotilaskirjastossa oli kirjallisuutta 70–80 nidettä. Kirjallisuuden määrä kasvoi ripeästi, sillä Haukiputaan kirjaston säilynyt kirjaluettelo vuosilta 1884–1892 sisältää jo 414 nimekettä. Samassa luettelossa on nähtävissä myös silloinen kirjojen aiheenmukainen jaottelu. Pääluokkia oli kahdeksan: maantiede, sadut ja kertomukset, runoelmat, kasvatus- ja terveysoppi, luonnontiede, oikeus- ja valtiotiede, talous sekä viimeisenä luokkana kaikenlaista. Vuoden 1907 kirjaluettelon mukaan kirjojen määrä oli jo 722. Kaksi vuotta aiemmin kirjaston johtokunta oli antanut kuntakokoukselle selvityksen, jonka mukaan kirjat olivat perinpohjaisessa järjestyksessä jaettuna kymmeneen eri osastoon, joista kukin oli merkitty omalla kirjaimellaan ja numerollaan.

Alkuaikoina Haukiputaan kirjastoa rahoitettiin lainaaja- ja lainausmaksuilla. Lisäksi järjestettiin vapaaehtoisia keräyksiä ja arpajaisia sekä perittiin kuntaan muuttavilta henkilöiltä maksu kirjaston kassaan: miehiltä 1 mk 50 p ja naisilta 1 mk. Myös kunta ja valtio avustivat kirjastoa jonkin verran. Valtio alkoi myöntää avustuksia kirjastoille vuonna 1921. Kirjaston menoerät muodostuivat kirjojen hankinnasta, palkkamenoista, Kansanvalistusseuran jäsenmaksusta, palovakuutusmaksusta ja kuljetusmaksuista.

Vuonna 1921 päätettiin Haukiputaan kirjastoverkkoa laajentaa ja perustaa sivukirjasto Etelä-Kelloon. Kuusi vuotta myöhemmin perustettiin Halosenniemen sivukirjasto. Lainaajia ei Halosenniemellä ilmeisesti kuitenkaan ollut tarpeeksi, sillä johtokunta päätti vuoden 1936 huhtikuussa siirtää Halosenniemen sivukirjaston Putaankylään. Nähtävästi päätökseen suhtauduttiin kielteisesti, koska jo saman vuoden joulukuussa johtokunta päätti jälleen perustaa Halosenniemeen sivukirjaston vuoden 1937 alusta. Samana vuonna luovuttiin Pateniemen kirjastosta, koska Oulu-yhtiö oli perustanut paikalle oman kirjastonsa.

Vuonna 1928 säädetyn ensimmäisen kirjastolain jälkeisinä vuosina Haukiputaan kirjastoa pidettiin auki kaksi kertaa viikossa: sunnuntaisin 12–14 ja keskiviikkoisin 19–20. Koska kirjaston saaman valtionavun ehtoihin kuului nelituntinen aukioloaika, pidennettiin keskiviikon aukioloa yhdellä tunnilla vuonna 1936. Lainausoikeus oli yhä kaikilla Haukiputaan kunnan asukkailla, ja lainausmaksut oli poistettu käytöstä. Kirjoja sai lainaksi kaksi kappaletta kerrallaan, suurempia vain yhden. Vuonna 1934 haukiputaan kirjaston kirjallisuuden kokonaismäärä oli 3 135.

Sotavuodet eivät vaikuttaneet merkittävästi Haukiputaan kirjaston toimintaan, tosin johtokunta kokoontui harvemmin. Vuonna 1943 johtokunta päätti lahjoittaa kirjaston kirjoja armeijan keräykseen. Lisäksi sodan jälkeen poistettiin Valtion kirjastotoimistolta saadun kiertokirjeen johdosta Neuvostoliiton-vastaista kirjallisuutta.

Kirjaston johtokunta päätti perustaa Onkamon kylälle sivukirjaston vuonna 1941. Etelä-Kellon koululle sekä Keiskan koululle päätettiin perustaa kirjastot vuoden 1946 alusta, joskin johtokunta tuli myöhemmin toisiin ajatuksiin Etelä-Kellon kirjaston tarpeellisuudesta. Vuonna 1912 perustettu Kellon sivukirjasto päätettiin vuonna 1948 siirtää Kellon työväentalolle. Martinniemen sivukirjasto perustettiin vuonna 1954, ja vuoden 1957 alusta lähtien se toimi piirikirjastona.

Vuonna 1939 kirjaston johtokunta alkoi etsiskellä kirkonkylän kirjastolle tiloja ahtaaksi käyneen kunnanpirtin tilalle. Toimenpiteet eivät kuitenkaan johtaneet tuloksiin, eikä omia tiloja saatu. Vuoden 1940 alusta kirjastolle vuokrattiin 16 m²:n huone kirjastonhoitaja Anna Grundströmin kotoa. Näissä tiloissa kirjasto jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1953 saakka, minkä jälkeen se muutti Keskuskansakoulun tiloihin.

[Kuva: Lasitaidetta Haukiputaan kirjastossa]

Keskuskansakoululta kirjasto sai tilaa 103 m², lukusalia varten 58,5 m² ja lisäksi eteistiloja 13 m² sekä varastotiloja. Uusia tiloja ei saatu kuitenkaan kokonaisuudessaan omaan käyttöön, sillä ensimmäiseksi luovutettiin kirjaston lukusali kansakoulun tarkoituksiin. Lisäksi vuonna 1958 käsiteltiin johtokunnan kokouksessa yhteiskoulun anomusta saada käyttää kirjastosalia luokkahuoneena. Johtokunta suostui pyyntöön, ja yhteiskoulu käytti kirjastosalia luokkahuoneena vielä lukuvuoden 1960–61. Vuonna 1961 tuli voimaan kirjastolaki, jossa määriteltiin valtionavun saamisen edellytykseksi oma tai vuokrattu huoneisto, ja tämän johdosta kirjaston johtokunta ryhtyi hankkimaan lukusalia takaisin kirjastolle. Kansakoulu ei kuitenkaan luovuttanut tilaa, koska tarvitsi sitä omaan käyttöönsä. Kirjaston johtokunta joutui kääntymään kunnanhallituksen puoleen, joka määräsi maaliskuussa 1962 pidetyssä kokouksessaan kansakoulun luovuttamaan lukusalin kirjastolle. Luovutusta ei kuitenkaan tapahtunut. Saman vuoden lokakuussa kirjaston johtokunta ilmoitti kansakoulun johtokunnalle, että tilat on viipymättä luovutettava, ja muistutti, että tilojen saaminen on kirjastolle valtionavun ehto. Pyyntöön suostuttiin lopulta, ja Haukiputaan kirjasto pääsi viimein sille jo vuosia aiemmin varattuihin tiloihin.

Vuodesta 1956 lähtien pääkirjaston kirjojen määrä kasvoi tasaisesti kymmenen vuoden ajan. Osittain kasvu johtui siitä, että tuona aikana kirjasto osti Martinniemen sosiaalidemokraattisen yhdistyksen kirjaston kirjavarat. Kirjaston aukioloajat kehittyivät ja pitenivät. Vuoteen 1956 asti kirjastoa pidettiin auki viisi tuntia viikossa, vuonna 1969 kymmenen tuntia viikossa, vuoteen 1974 asti 15 tuntia viikossa ja siitä eteenpäin 27 tuntia viikossa.

Kirjastotoiminta kirkonkylällä laajeni. Vuonna 1963 päätettiin perustaa vanhainkotiin oma kirjasto ja samaten tehtiin päätös Kellon ja Jokikylän sivukirjastojen muuttamisesta piirikirjastoiksi. Kolme vuotta myöhemmin Jokikylän kirjasto siirrettiin Jokikylän kansakoululle. Tuona vuonna aloitti toimintansa myös Asemankylän sivukirjasto. Vuonna 1967 perustettiin Takkurannan sivukirjasto.

Uuden kirjastolain myötä Haukiputaan kirjaston toiminta monipuolistui. Tilojen laajennuttua alettiin panostaa lastenkirjastotoimintaan: lastenlehtien ja -kirjojen hankkimisen lisäksi lapsille alettiin pitää satutunteja vuodesta 1963 lähtien. 1970-luvulla lapsille oli tapana järjestää äänilevykerhoja. Aikuisväestölle taas suunnattiin erilaisia kirjallisia tapahtumia ja kirjanäyttelyitä. Myös taidenäyttelyt kuuluivat kirjaston toimintamuotoihin. Musiikkiosasto aloitteli toimintaansa, ja vuonna 1970 kirjastoon hankittiin stereolaitteet, neljät kuulokkeet sekä äänilevykaappi. Musiikkitoiminnan käynnistymisen myötä nuorille järjestettiin äänilevykonsertteja ja eläkeläisille kahvikonsertteja. Lainaustoiminnassa siirryttiin vuonna 1971 ns. Detroit-järjestelmään.

Vuoden 1975 helmikuussa Haukiputaan kirjasto muutti peruskoulun tiloihin, joita saatiin käyttöön 350 m². Kirjasto laajensi edelleen tehtäväkenttäänsä ja vakiinnutti asemansa erilaisia kulttuuripalveluja tuottavana laitoksena kunnassa. Kirjaesittelyjä ja -näyttelyjä järjestettiin ja kirjailijat kävivät kertomassa tuotannostaan. Musiikkikirjastotoiminta kasvoi: kirjastoon hankittiin äänilevyjä ja kasetteja sekä järjestettiin musiikki-iltoja. Vuodesta 1983 lähtien kirjaston aukioloaika oli jo 45 tuntia viikossa.

[Kuva: Näkymä kirjaston sisältä]

Vuonna 1987 Haukiputaan kirjastossa ryhdyttiin siirtymään atk-järjestelmään. Siirtymävaihe oli työläs, mutta kirjakortiston tilalle otettu uusi järjestelmä lunasti kuitenkin paikkansa. Lopullisesti atk-järjestelmä tuli käyttöön toukokuussa 1989. Samana vuonna Kellon sivukirjasto muutti entisistä, liian ahtaista tiloista Kellon nuorisoseurantalon tiloihin.

[Kuva: Satuholvi]
Satuholvi.

Vuonna 2000 jo pitkään tilanahtaudesta kärsinyt Haukiputaan pääkirjasto pääsi viimein muuttamaan yläasteen yhteydestä avarampiin tiloihin. Haukiputaan Osuuspankki muutti uuteen liiketilaan, jolloin kirjaston käyttöön vapautui entinen osuuspankin rakennus. Kirjaston muutosta uusiin tiloihin selvittiin kohtuullisen vähäisellä remontoinnilla. Sisäänkäyntiä siirrettiin keskemmäksi julkisivua, joitakin seiniä purettiin ja kolmen kerroksen välille rakennettiin kirjahissi. Lisäksi joitakin erikoisia tiloja pystyttiin hyödyntämään; esimerkiksi pankkiholvista tehtiin lapsille Satuholvi.

Nykyisin Haukiputaalla toimii pääkirjaston lisäksi kolme lähikirjastoa: Kellossa nuorisoseurantalon tiloissa, Asemakylällä koululla sekä Martinniemessä ala-asteella sijaitsevissa tiloissa. Haukiputaan kirjasto kuuluu Oulun ympäristökuntien kirjastojen muodostamaan Outi-verkkoon.

Lähdeluettelo

  • Taavetti, Salla: Sotilaisten kirjastosta Haukiputaan kirjastoon: Haukiputaan kirjaston 125-vuotishistoriikki.
  • Rantapohja 3.12.1987.
  • Rantapohja 18.5.1989.
  • Rantapohja 6.3.1990.
  • Kaleva 19.12.2000.