Vuoden 1872 kuntakokousten asiat liikkuivat jo usein oman kunnan ulkopuolella joko kuntien yhteisinä asioina tai muista syistä. Taloudellisesti aika oli nopeasti parantunut. Yhtään köyhienavustusasiaa ei enää löydy pöytäkirjoista. Kokouksia pidettiin vuoden aikana jo yhteensä kymmenen.

Alakiimingin kunnan asiamiehiksi helmikuussa Haukiputaan lukkarin talossa Iin ja Kiimingin pitäjäin yhteiseen kokoukseen valittiin kirkkoväärti Paavo Leppälä ja lukkari Aaron Kauppila seuraavilla saatesanoilla:

”Hyväksytään kaikki mitä he siellä edestuovat, keskustelevat ja päättävät kuin myös että Kirkkoväärti Paavali Leppälä ja Lukkari Aaron Kauppila saavat Vallesmanni Jaakko Simeliukselta ulosottaa varsinaisen Maanmittarin E. J. Hökmannin menneen vuotiset mittausrätinkit ja työkirjat ja että he ovat siihen kunnalta valtuutetut sekä että Kirkkoväärti Paavo Leppälä on täältä valtuutettu Haukiputaan kunnalta ulosottamaan ja kuittaamaan loppu Kiimingin Kirkkoherran virkataloon rakennukseen menevistä rahoista jotka ulostekevät 167 Suomen markkaa.”

Samassa helmikuun kuntakokouksessa otettiin esille kysymys ”talokkain Iita Kaisa Ponnon ja Pekka Ponnon talovahingon palkinnon pyynnöstä, ja pitkällisen keskustelun jälkeen pysähtyivät siihen päätökseen, ettei maksaa mitään, kuin he ovat kuuluneet siihen yhteiseen Suomen maalaisten Paloapuyhdistykseen ja nykyistä paloapuseuruutta ei ollut tähän seurakuntaan vielä silloin perustettu”.

Maaliskuun kuntakokous valitsi esimieheksi Kiimingin pitäjään isonjaon oikeuteen yksimielisesti varamaasihteeri Edvard Sandmanin. Samassa kokouksessa päätettiin, että Kiimingin kirkkoherran virkakartano ensi keväänä vakuutetaan ”Suomen maalaistan Paloapuyhtiössä valkian vahinkoa vastaan”.

Läänin kuvernöörin antaman välipäätöksen johdosta keskustelivat maaliskuun kuntakokouksessa ”kunnan isännät talokasten Pietari ja Briita Kaisa Ponnon talovahingon palkinnon hakemuksesta ja seisahtuivat vihdoin siihen mielenkäsitykseen, että tämä riita-asia sovinnossa päätetään, niin että Pietari Ponno saapi kunnalta paloapua kolmesataa/300/markkaa ja Leski Briita Kaisa Ponno neljäsataa/400/markkaa joka kuitenkin kahtena vuotena kannetaan ja tähän päätökseen tyytyivät molemmat valittajat, ja nimipiirroksilla tämän pöytäkirjan alla asian totuuden vahvistivat”.

Huhtikuun 15. päivän kuntakokouksen ensimmäinen pykälä kertoo seuraavaa:

”Siinä järjestyksessä kuin Kuninkaallinen Kamari Kollegian kuulutus Helmikuun 1.sestä päivästä vuonna 1802 säätää, ylösluettiin sekä talokkaan Alakiimingistä Juhani Ukkolan anomuskirja 11. päivästä viime maaliskuuta, jonka kautta hän tahtoo velvoittaa koko Kiimingin pitäjästä nyt uudesta rakentamaan ja sitten voimassapitämään mainitun Ukkolan talon osaksi jaetun ja siihen vanhastaan kuuluvan Herukan ojan sillan rakentamaan tiellä Kellon kylässä että myös Herra Kuvernöörin siihen kirjoitettu välipäätös vuonna 1872 ja asiasta näin saadun tiedon jälkeen keskusteltiin nyt ja päätettiin, ettei Kiimingin pitäjä ota tehäksensä tätä sillan rakennusta ollenkaan, muilla ehdoilla vaan ainoasti sillä, että Iin pitäjä veroinsa jälkeen ottaa tähän osaa kuin yhteiseen työhön, koska molemmilla pitäjillä yhteisen maantiet ovat vielä yhteisesti jaossa.

Selitystä asiasta Herra Kuvernöörille antamaan valittiin Kiimingin pitäjään Kirkkoherra Robert Wilhelm Montin.”

”Päätettiin ettei kunta enää tästälähin kustanna Kirkon kynttilöitä vaan niitten hinta otetaan Kirkon kassasta, jos siinä piisaa.”

”Uusi kassamies valittiin Kunnan Köyhäin hoitajaksi, nimittäin talokas Pekka Manninen entisellä palkalla 20. markkaa yhteen, sille tulee apukassan hoitoki ei vaadittu häneltä takuuta.”

Kuntakokouksen pöytäkirja toukokuulta kertoo viidennessä pykälässä seuraavaa:

”Talousseuran Komitean Kiertokirjeen johdosta 25 päivänä mennyttä Maaliskuuta saa allekirjoittaneet Kunnan esimiehenä Alakiimingin kunnan päätöksen jälkeen ja sen puolesta mainitulta seuralta nöyrimmästi pyytää tänne saaha yhen kääntöauran, yhdet rullakarhit ja yhdet multauskarhit malliksi koko kunnan yhteiseen viljelykseen, myöskin päätettiin esitellä että Kirkkoväärti ja talon isäntä Paavali Leppälä, joka on maanviljelyksessä ei ainoastaan ymmärtäväinen vaan myöskin erittäin ahkera ja uuttera, ja on viljamaaksi saadaksensa ja mahdollisesti sen kautta maaltaan hallaa pois poistaakseensa ylösottanut ja muokannut erinomaisen kovaa ja rotkoista kivikko ja louhikko maata valmiiksi kukoistuvaiseksi pelloksi 3 400. syltää, joka työ kaikkein suurten veto-ojain ja myös sarkaojain ym. kanssa hänelle maksoi 2 047 markkaa tulisi tämän kiitettävän ahkeruutensa ja suuren kustannuksensa vuoksi muistetuksi jollakulla palkinnolla, jollei Komitea hyväksi näkis eteenasettaa häntä kehoitukseksi saamaan Keisarilliselta Suomen Huoneenhallitusseuralta hopiaisen kunniarahan kannettavaksi jonka hän kyllä ansaitsis rehellisyytensä ja toimellisuutensa suhteen.”

Syyskuun kuntakokous valitsi talokas Pietari Huru Alatalon kunnan asiamieheksi Iissä pidettävään yhteiseen kokoukseen, jossa päätetään ”Meri Lohipyynnin rajoittamisesta ja järjestämisestä ja kaikista siihen asiaan kuuluvista seikoista”.

Joulukuun kuntakokous päätti kirkkoherran virkatalossa ”syvimmässä alamaisuudessa tehdä hakemus tämän Kiimingin pitäjään asettamiseksi itsenäiseksi Käräjäkunnaksi, erilleen Iin pitäjästä”.

Joulukuun kuntakokous valitsi kunnallislautakunnan esimieheksi kolmen vuoden ajaksi vielä entisen lukkarin Aaron Kauppilan entisellä palkalla ”nimittäin että hän saa Kunnan yhteisestä Lainamakasiinistä ylösnostaa 5. tynnyriä jyviä puoliksi kumpiakin, kuin myös että ei hän saa tehdä mitään rahain ylöskantoa muutoin kuin kuulutusten kautta määrättyinä päivinä, jonka jälkeen kaikki rahain rästit jätettäköön kunnan ryöstömiehelle, joka ensin kuuluttaa rästiläiset tykönsä maksamaan ennen kuin lähtee ryöstöretkelle.

WaraEsimieheksi samaan valittiin lautamies Juho Kanniainen.”