Vuonna 1867 alkanut Alakiimingin kunnan pöytäkirjattu kunnallishallinto jatkui vuonna 1871 voimistuvana. Kappalainen Kastrénin nimeä ei edellisen vuoden maaliskuun jälkeen näy pöytäkirjoissa. Varaesimies Paavo Leppälä mainitaan pöytäkirjoissa puheenjohtajana kesäkuusta 1870 alkaen. Alakiimingin seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra R. W. Montin johti ensimmäistä kuntakokoustaan marraskuussa 1871.

Asioiden ja hallinnon laajentumista tänä vuonna kuvaa ainakin se, että helmikuussa pidettiin kaksi Haukiputaan ja Ylikiimingin kunnan yhteistä kuntakokousta.

Köyhäinhoidon kokous tammikuussa toteaa eräästä vaimonpuolesta: ”Joka on vaatteenpuolesta aivan alasti päätettiin laittaa paita ja hame ensitilassa.”

Helmikuun kuntakokous totesi kruunun jyvälainaa vuodelta 1868 olleen enää kuusi tynnyriä. Pöytäkirjojen mukaan sitä otettiin kyseisenä vuonna yhteensä 100 tynnyriä. Vuodentulo oli siten huomattavasti parantunut.

Naapurikuntien kanssa yhteinen pitäjäinkokous kertoo helmikuulta seuraavaa:

”Ylösluettiin Suomenmaan Kalastajan Maanviljelystoimikunnalle Keisarillisessa Senaatissa sisäänjätetty esitys Tuohuskalan pyytämisestä, näin kuuluva.

  1. Joesta ja virrasta joissa lohta löytyy, on jokainen kielletty kaikesta kalan tuohustamisesta 100 markan sakin haastolla, ynnä veneen kalavärkkein ja saaliin kanssa. Samaan edesvastuuseen on myös se lankeeva, joka tuohussoitolla eli muutoin varustettu tuohusaseilla, tavataan lohen ajosta joessa eli virroissa.

  2. Tuohusvärkit, ja tuohuspuut, jotka Kruunun palvelijoilta, poliisilta, eli asianomasesti määrätyitä Kalastustarkastajalta tavataan, veneissä, Kalavärkkein huoneissa, eli muussa paikassa likellä jokea eli virtaa, joissa lohta löytyy; on kohta takavarikkoon pantavat, ja viljelemättömäksi tehtävät, eli hävitettävät.

  3. Rikkominen tätä vastaan, keltä tahansa edesannettava, ja on yleiseltä päällekantajalta, eli Kalastustarkastajalta kussa semmoinen löytyy, oikeuden eteen edesannettava. Tuomitut sakot, ja takavarikkoon otetut, veneet, värkit, ja saalis on niin jaettava, että 2/4 lankee päällekantajalle ja ¼ Kruunulle.

Asiaa vähän aikaa mietittyä tehtiin seuraava päätös, että koska yllämainittu esitys sopii yhteen sen kanssa, mitä Oulun Läänin Kuvernöörin annettu 19. päivä Heinäkuuta 1869, Kalastusohjesäännössä Iin pitäjälle tuohuskalan pyytämiselle säätää, kattoavat läsnäolevat sopivaksi edelleen seurattavaksi.”

Helmikuun lopulla pidettiin toinen kuntien yhteinen kuntakokous myös Alakiimingissä. Kokouksen edustajat olivat pääosin eri miehiä kuin edellisessä, kolmisen viikkoa aiemmin pidetyssä kokouksessa.

Tämän kuntien yhteisen kokouksen tärkein asia oli sopia hirsien toimittamisesta Alakiimingin kirkkoherran tilan navetan rakentamiseksi. Aluksi kokouksessa päätettiin, kuinka paljon ja minkä läpimittaisia hirsiä rakennukseen tarvitaan. Sen jälkeen hirret jaettiin syltämittoina erikseen Haukiputaan, Alakiimingin ja Ylikiimingin kuntien toimitettaviksi.

Ehkä edellä kokoustettu kirkkoherran navetan rakentaminen oli niin tärkeä tapahtuma kunnassa, ettei edes kokouksia joudettu pitämään, koska seuraava pöytäkirjattu kokous on pidetty vasta 15. päivä marraskuuta. Tällöin kokousta johti ensimmäistä kertaa pitäjän ensimmäinen kirkkoherra R. W. Montin. Tässä ensimmäisessä kokouksessa olivat läsnä mm. Ylikiimingin kappalainen Nils August Berghål, nimismies Jaakko Simelius, sahan kirjuri Johan August Rajal, Haukiputaan seurakunnan asiamiehet, kruununkirjuri Nils Grundström, kirkonisäntiä ja talokkaita.

Kokouksen tärkein asia oli päättää niistä perusteista, joiden pohjalta mennään ”läänin Kuvernöörin tykö pyytämään oikeutta maanteiden ylöspidossa” näissä kunnissa. Kokouksessa ”ulostarjottiin postinkuljetus Ala- ja Ylikiimingin ja Kirkkoin välillä viideksi vuodeksi. Huuto lyötiin Juhani Katiska Tuomaalalle, joka saapi vuosipalkkaa 96. suomenmarkkaa.”