Edellisen vuoden syyskuussa aloitetut kuntakokoukset jatkuivat alkaneen kunnallishallinnon tärkeimpänä ilmenemismuotona. Kokoukset kuulutettiin kirkossa.

Kuten mm. Suur-Iin historia kertoo, vuosi 1867 oli paha katovuosi. Sen vuoksi vuoden 1868 alkupuolen pitäjäkokousten sisältö oli pääasiassa kuntalaisten kadon torjuntaa koskevia päätöksiä.

Tammikuussa pidetty kuntakokous päätti ottaa Oulun Kruunun makasiinista 20 tynnyriä rukiita. Vilja päätettiin myydä ”ei ainoastaan jälkiperäisesti ja ainoastaan puhdasta rahaa vastaan köyhimmälle osalle kansasta” omakustannushintaan.

Sama kuntakokous päätti, että kunnallislautakunnan jäsenille ei makseta kokouksista palkkaa, vaikka ”he tämän kalliin ajan tähen monta kertaa vuoessa tulevat käymään kokouksissa”.

Herra Pastori Kastrén ilmoitti, ”että Pappilan Pytinkin vesikatto on peräti vuotava”. Kuntakokous päätti, että pytinki katetaan seuraavana kesänä päreillä, ”josta asiasta ilmoitetaan työn puutteessa oleville”.

Helmikuun väliaikainen kuntakokous päätti kantaa veroa kuluvana vuonna ”kaksi markkaa viisikymmentäpenniä Tilleriltä, kuin myös niin kutsuttuita pää- eli Karhuntapporahoja yksi markka neljäkymmentä penniä joka Savulta”.

”Ylösluettiin Herra maanmittari Högmannin luettelo viime kesän työstä Alakiimingin kunnassa, jossa havattiin nelijänkymmenen markan erehys.”

Maaliskuun kuntakokouksessa päätettiin käydä herra Kuvernöörin tykönä pyytämässä ”viivykkiä veroin maksussa tämän kalliin ajan tähen”. Edelleen päätettiin, ”että otetaan Tuomarin haastoasiassa, että hakija ittensä pois koko pitäjään Paloapuyhtiöstä, kuin myös siinä että hakija ittensä erilleen Petoeläinten tappo eli niin kutsuttuin päärahain maksusta, koska ei täälä milloinkaan ole vahingollisia eläviä saatavissa”. Niilo Pirttilahden asiasta, ”joka on suuressa avun tarpeessa”, päätettiin, että ”kiertäköön kylää jolle annettakoon yksi ruoka-ateria tilleriltä”.

Pöytäkirja kertoo vielä, että kokouksessa päätettiin antaa pappilasta yhdeksän kappaa jyviä, kappa kullekin pöytäkirjassa mainitulle.

Huhtikuun kuntakokous päätti Kuvernöörin kirjeen johdosta valmistella sairashuoneen mahdollisesti ilmaantuvan kulkutaudin johdosta. Kunnan riittämättömien mahdollisuuksien vuoksi aiottiin anoa sairashuoneen pitoon valtion apua.

Pöytäkirjassa todetaan kunnassa olleen maanomistajia 100, joista omillaan toimeentulevia enää 20. Tilattomia, ruotilaisia ja kylänkiertäjiä todetaan olleen satoja. ”Ne ovat nykyään siinä tilassa että ellei heille elatuksen apua kiiruusti toimiteta niin on välttämätöin näljän kuolema tarjona.” Päätettiin, että ”köyhät miehenpuolet tehkööt kaikenlaisia askareita, niin kuin Varpuaitoja, Puuastijoita, Kattopäreitä, Pihkan kokoamista, Potaskan tekoa ym. ja vaimonpuolet saavat työkseen puhdistaa ja jauhoiksi valmistaa niitä ennen koottuja jäkälöitä, valmistaa Petäjä- ja Olkijauhoja”.

Kuntakokousten monet muutkin tämän vuoden pöytäkirjat ja pykälät kuvaavat suurta kurjuutta. Pastori Kastrénin tiedustellessa, mitä tulisi tehdä köyhille rippikoululaisille, joilla ei ole ruokaa, kuntakokous kehotti siirtämään koulunpidon vastaiseksi.

Toukokuun kuntakokous jakoi valtiolta saadun 400 markan lainan tilallisille, joiden velvollisuutena oli järjestää köyhälle väelle työtä, ”niin kuin Kolomista ja Jatkamista, Pellon tekoa, Ojankaivoa, Niitynperkkuuta, Aijan panoa ym.”.

Lokakuun kuntakokouksessa valittiin edusmies käräjin sekä valittiin holhoojia leskille ja orpolapsille.

Marraskuun kuntakokouksessa päätettiin jatkaa kirkkomaan täyttämistä ajamalla sinne talollisten toimesta multaa torpparien avustaessa kuormien tekoa. Pappilan niityn perkkauksesta Pasonsaarella päätettiin, ”että Herra Pastori itte sen teettää koska aika näyttää sopivimmalta, Kuin myös Pappilan Pirtin porstuan korjuu jäi sille puheelle että Pastori korjauttaa kellä helpoimmin saa joista tekijät saavat makson Kunnan Kassasta, työlapun mukaan”.

Joulukuussa lukkarin tilalla pidetyssä väliaikaisessa kokouksessa päätettiin, että edellisenä talvena köyhällä väellä pappilan metsästä hakkautetut halot vietäisiin kylän miehillä veronsa mukaan Ouluun myytäväksi. Halot päätettiin koota tammikuun neljäntenä ja viidentenä päivänä ensin Jäälin taloon.