Vuosien 1863–64 säätyvaltiopäivillä säädetyn ja hallitsija Aleksanteri II:n vuonna 1865 vahvistaman maalaiskuntien kunnallislain vaikutus oli ratkaiseva Kiimingin kunnallishallinnolle. Lain mukaan kukin seurakunta muodosti oman kunnan.

Kunnan toimina olivat yhteiset järjestys- ja talousasiat. Hallintoon kuuluivat mm. kansakoululaitos, terveyden- ja sairaanhoito, köyhäinhoito, lainamakasiininhoito ja kunnallisverotuksen toimeenpano. Lain mukaan kunnallishallinto tuli toteuttaa kolmen vuoden kuluessa muualla paitsi Lapissa.

Vanhimmat Kiimingin kunnan hallintoa koskevat asiakirjat ovat vuodelta 1867. Niiden mukaan ensimmäinen pöytäkirjattu yhteinen kuntakokous pidettiin Alakiimingin pappilassa kolmantena päivänä syyskuuta 1867. Mustekynällä tehty pöytäkirja alkaa seuraavasti:

”Sitten kuin Kuulutuksen kautta Kunnan Kirkossa oli kahdeksan vuorokautta ennen tieto annettu, kokoon tulivat ei ainoastaan Kunnan Esimies Herra Pastori J. K. Castrén niin kuin puheenjohtaja, vaan myös muitakin Kunnanjäseniä ja tilainhaltioita, jossa tilassa otettiin seuraavat asiat keskusteltavaksi ja päätettäväksi.”

Ensimmäinen päätös koski edusmiehen valintaa lääninkokoukseen Oulussa 10. päivänä p.o. kuuta. Edusmieheksi valittiin Alakiimingin kunnasta lautamies Erik Putkonen ”valvomaan kunnan yhteistä etua ja parasta”.

Lääninkuvernöörin kuulutuksen johdosta valittiin sammalien ja sienien ruoaksi valmistuksen johdosta ohjaajaksi Alakiimingin kunnasta alokkaan vaimo Leena Juhontytär Mansikkamaa. Jäkälän kokoamista hätäleivän varaksi pidettiin sopivana ja hyvin tarpeellisena käydyssä keskustelussa.

Seuraava kokous pidettiin kolmantena päivänä syyskuuta. Ainoa päätös tehtiin siitä, kun ”usiammat kunnan isännät olivat ilmoittaneet tyytymättömyytensä siitä, että lautamies Erik Putkonen tuli valituksi edusmieheksi läänin kokoukseen”. Tämä kokous valitsi mainittuun tehtävään talokas Antti Puiravan.

Lokakuun 21. päivänä pidetyssä kokouksessa kirjattiin edellisen kasvukauden viljasadosta, että ”rukiista saatiin jyvä jyvästä ja ohrasta kaksi jyvää jyvästä. Syötäviä jyviä huonon vuoden takia tarvittaisiin talokkaille 500 tynnyriä rukiita, 200 tynnyriä ohria ja köyhiä varten 50 tynnyriä kumpiakin. Siemeneksi tarvittaisiin 100 tynnyriä rukiita ja 150 tynnyriä ohria.”

Kuvernöörin kirjeen johdosta valittiin katselmusmiehet, joitten velvollisuus on, ”että passittomat henkilöt kuljetetaan Läänin Kuvernöörin ja passittomat lähinnä olevan Kaitsijamiehen luokse toiseen kuntaan, sinnepäin josta hän tietää kotosin olevansa, joka pitää tapahtua niin pian kuin mahollista on”.

Marraskuun viidentenä pidetyssä kokouksessa kuvernöörin kuulutuksen ja lääninkokouksen johdosta tuli kunnassa valita nk. luottamusmies, ”mutta koska vähälukuiset olivat koossa, eikä siihen sopivata ja halukasta miestä löytynyt, päätettiin luottamusmieheksi tässä suhteessa määrätä kunnallislautakunnan jäseniä, joitten kunkin piirissänsä noudattaen Keisarillista asetusta tulee ryhtyä niihin toimiin kuin kysymyksessä oleva asia vaatii”.

Kunnan rästien kokoonsaamiseksi valittiin niitä keräämään Talokas Pietari Huru. Kokouksessa nähtiin tarpeelliseksi saada kiertävä lastenopettaja kuntaan.

Keskusteltiin vielä tilattomain holhouksesta ja köyhäinhoidon järjestämisestä. Päätettiin, että ”kuleksivat kerjäläiset kiireen kautta Kaitsijamiehiltä pois kyytitään kotiinsä päin, jonka tähen luultiin voitavan työhuonetta paitti olla, ja köyhät holhotaan kuten ennenkin osittain kylittäin osittain vuosittan”.

Joulukuussa 1867 kuntakokous Alakiimingin Kappalaisen maalla päätti mm. tulevan vuoden kunnan maksuista, että ”kannetaan puolitoista markkaa äyriltä eli tilleriltä talollisilta, johon maksoon myös pitää ottaa osan tilattomatkin sen mukaan kuin heijän varansa tutaan asetuksen johdosta”.

Vielä ”esitettiin Köyhälle väelle työn ansion laittamisesta tänä kovana aikana joka päätettiin että pappilan maan mettästä hakkauttaa halkoja noin 100 syltää. Mutta varain puutteessa täytyi asia jättää sikseen.”

Määrättiin vielä sakko niille kaitsijamiehille, jotka huolimattomuuttaan eivät poiskyyditse ulkokylien köyhiä.

Kokouksessa pöytäkirjaa pitänyt lukkari Aaron Kauppila esitteli keisarilliseen asetukseen perustuvaa maksua vaivaiskassaan julkisista iloista ja huvituksista. Koska tämä ”nähtiin maholliseksi hyväksyvät läsnäolevat tätä esitystä ja säätivät kolme markkaa jokaisesta tanssihuvituksesta maksettavaksi köyhäinkassaan, jonka maksaa se joka huoneensa tällaiseen huvitukseen antaa”.

Päätettiin vielä eräälle varattomalle antaa paita ja toiselle kengät sekä käskettiin kolmannen kiertää kylää uuteen vuoteen asti.