Vuoden 1948 kato oli 1900-luvun pahimpia Siikajokilaaksossa. Halla vei viljan kesällä 1948, ja kato oli jälleen maakunnallisena vitsauksena. Helsinkiin lähetettiin hallituksen puheille lähetystö, johon Kestilän edustajaksi nimettiin työnjohtaja Martti Jokela. Lähetystö anoi metsähallitukselta leimikoita hätäaputyömaiksi.

Katotoimikuntaa tarvittiin 1948

Kuntaan asetettiin katotoimikunta marraskuussa 1948. Puheenjohtajaksi tuli kunnallislautakunnan esimies Kalle Heikkinen sekä jäseniksi maanviljelijät Eemeli Karppinen ja Sulo Rasinkangas. Eri kylien edustajiksi toimikuntaan tulivat Johannes Mäläskä Leiviskänrannalta, Kalle Heikkinen ja Sulo Arpiola Mäläskästä, Matti Karioja Heiniojanperältä, Ahti Niiranen Järvikylältä, Yrjö Tihinen Alatalon-perältä, Heikki Treisk Väyrylänsaarelta, Martti Jokela Pihkalanrannalta sekä Yrjö Lahti ja Väinö Alasalmi Kirkonkylältä.

Soranajo hevosilla työllisti

Työttömyystöiksi toimikunta esitti valtiovallalle Ritosaaren tien sekä Raatosaari–Tavastkenkä-välisen tieyhteyden rakentamista ja Venetojan kaivua. Kestilän ja Temmeksen välinen tieyhteys oli tuolloin suunnitteilla. Lääninhallitus ajoi sitä kuntien hankkeeksi, mutta kestiset totesivat sen kuuluvan valtion maksettaviin. TVH:lle toimikunta esitti syksyllä 1949 soranajoa hevosilla maanteiden kunnostukseen ja rakentamiseen. Työtä saataisiin silloin useammalle henkilölle pitemmäksi aikaa kuin kuorma-autoilla ajaen.

Työasianlautakunnalle valtuuston nuhteet

Varatyömaaksi otettiin kunnan metsien perkaus. Valtuustossa tuli marraskuussa 1949 vireille Mulkuajärven kuivatus työttömyystöinä. Työasiainlautakunta ja -sihteeri eivät ilmeisesti olleet ajan tasalla hankkeen etenemisestä. Lautakunta tiedusteli valtuustolta asian etenemistä ja sai kunnanisiltä kunnollisen läksytyksen ja oppitunnin kunnan asioiden hoidosta. Jos on epäselvyyttä siitä, onko valtuusto toimeenpaneva elin, saatamme lautakunnan tietoon, ettei valtuusto sinänsä pane asioita täytäntöön, mutta antaa se ne jonkin muun lauta- tai toimikunnan tehtäväksi. ”...työasiainlautakunnan tehtävänä on hoitaa ja valvoa kaikki työttömyyttä koskevat asiat. Sen tulee tiedustaa hyvin usein asioita työvoimapiiristä, että ne pysyvät vireillä ja ettei työttömyystöitä varten myönnetyt määrärahat menisi muihin kuntiin, asioiden huolimattomuuden takia, kuten nyt on jo tapahtunut...” Kaikki työttömyyttä koskevat asiat on aina lautakunnan taholta hoidettava kiireellisinä ja tiedusteltava työttömyystöitä, opetti valtuusto.

Marraskuussa 1949 jo 172 työtöntä

Kestilässä oli marraskuussa 1949 jo 172 miestä työttömyyskortistossa. Määrä oli huomattava ja pula ankara. Valtuusto hermostui ”toimettomuuteen ja huolimattomuuteen” ja antoi myös työasiainlautakunnan sihteerin kuulla kunniansa. Se antoi sihteerille yksimielisesti huomautuksen, että ”asiat on hoidettava kunnollisesti”. Valtuusto lausui tiukkaan sävyyn, että sihteerille kuuluu paljon muutakin työtä kuin pelkästään pöytäkirjan kirjoitus, työttömien ilmoitusten vastanottaminen ja työttömyyskortiston pito. Sihteeri teki huomautuksesta omat johtopäätöksensä pian tämän jälkeen ja erosi.

Kunta ei antanut kaunistella työttömyyslukuja

Työttömyyslukujen kaunistamiseksi esitti Oulun työvoimapiiri tammikuussa 1951 poikamiesten poistamista kortistoista poistamista. Samoin esitettiin, että kahden tai yhden lapsen huoltajat voitaisiin myös poistaa. Kestilän kunnanvaltuusto esitti, että työttömiksi työnhakijoiksi kirjattaisiin edelleen miehet, joilla on kaksi tai useampia lapsia huollettavanaan. Poikamiehiä on huoltovelvollisuuden piirissä myös, joten heitä on kortistoon jätettävä, kunta totesi. Työvoimapiirin kielteiseen suhtautumiseen kyllästynyt kunta lähetti Helsinkiin kauppa- ja yleisten töiden ministerin puheille työasiainlautakunnan puheenjohtajan Väinö Alasalmen ja työntekijöiden edustajana Martti Mäläskän. Kunta totesi piirin ilmoittaneen Kestilässä olleen metsätöitä, vaikka niitä ei ollut ollutkaan.