Työttömyydestä ylivoimainen ongelma

Työttömyydestä tuli kunnille pahentuva ongelma. Katovuosien aikana oli totuttu hätäaputöiden järjestämiseen. Maailmanlaajuinen lama pahensi ongelmia 1920-luvun lopulla ja 1930-luvulla. Kunnallislautakunta hoiti pitkään myös työllisyysasioita. Työttömien määrän kasvaessa nopeasti jouduttiin perustamaan työttömyyslautakuntia. Kestilään perustettiin jo 1926 työttömyystoimikunta työttömyyden torjumista pohtimaan; työttömyyslautakunnaksi se muuttui joulukuussa 1929. Lautakuntaan valittiin puheenjohtajaksi Iikka Mäläskä sekä jäseniksi Eemeli Karppinen, H. Seppänen, W. Hämeenaho ja Iikka Taipaleenmäki.

Tietyöt ja kanavien kaivu työllistivät

[Kuva: tietyömaa]
Tietyömaa Kestilässä

Valtuusto totesi työttömille löytyvän töitä Möykkylänperän ja Lievolanperän tien sekä Ohenojan viemärin rakentamisesta. Valtiolta päätettiin hakea rahaa Ohenojan viemäriin, koska valtion metsiä sijaitsee ojan varrella. Työttömyyslautakuntaa kehotettiin ensi tilassa anomaan asutushallitukselta rahaa asutusalueiden kuivattamis- ja tietöihin. Töitä kestiset löysivät pääasiassa kunnan omistaman Hovin tilan ja muidenkin tilojen viljelystä. Pahin työttömyyskausi ahdisti 1932–1933. Seuraavassa taulukko työttömien määrästä ja osuus Kestilän väestöstä 1931–1936.

  Työttömiä Osuus väestöstä %
1931–1932 80 2,3
1932–1933 107 3,1
1933–1934 35 1,0
1934–1935 56 1,7
1935–1936 44 1,3

Kestilässä ilmeni jopa työvoimapulaa vuonna 1938, mutta sen jälkeen työttömien määrä jälleen kasvoi. Työttömyyskortistoon ottamisen perusteet olivat kirjavat. Tunnetusti työtä vieroksuvia ei kortistoon otettu, köyhäinhoidon piiriin kuuluvat jätettiin myös kortistosta pois. Lukuja välillä ”kaunisteltiin” poistamalla joukosta sellaisia, joiden ei katsottu töitä tarvitsevan tai haluavan.

Työttömiä maatiloille töihin

Marraskuussa 1931 valtuusto antoi luvan välittää työttömiä myös maataloihin töihin. Talo antoi ruoan ja pienen päiväpalkan. Jos työ oli arvokkaampi kuin maksettu palkka, maksoi kunta erotuksen työn tehneelle. Kestilässä tehtiin hätäaputyönä Möykkyperän tietä ja kuivatettiin Niskansuota.

Kunta ei ollut valmistautunut suurtyöttömyyttä ja pulaa torjumaan. Oli turvauduttava koeteltuihin keinoihin. Kunnan jauhoja jaettiin pahimmassa avustuksen tarpeessa oleville. Järjestettiinpä työttömille yleisiä ruoanjakotilaisuuksiakin. Kerjäläislaumat ilmestyivät jälleen kiertelemään talosta taloon. Kestilän kunta otti omistamansa Peltolan tilan apua nauttivien perheiden asuntolaksi vuosiksi 1932–1938 pahinta pulaa lievittääkseen.

Maatiloja pakkohuutokaupattiin

Maatilojen pakkohuutokaupat olivat pula-ajan tunnusmerkkejä. Vasara paukkui ja tilat vaihtoivat omistajaa pienestäkin velkamäärästä. Kun rahaa ei ollut, niin ei ollut... Kestilässä tilojen pakkohuutokauppoja oli vuosina 1928–1938 kaikkiaan 44. Pahin huutokauppa-aalto ajoittui vuosille 1932–1935, jolloin vasaran alle joutui 34 tilaa. Vuosina 1930 ja 1938 ei maatilojen pakkohuutokauppoja pitäjässä pidetty. Irtaimen omaisuuden ulosottoja oli jatkuvasti. Kestilässä ulosottomiehet vaihtuivat tuhkatiheään. Pula-aikana ulosottomiehen tehtävä oli vaikea: kunnan isät painoivat päälle vaatien lisää rahaa, ja velalliset eivät pystyneet maksuja hoitamaan. Kun ei ollut mistä ottaa, niin ei ollut.