Kestilässä valmisteltiin vaaleja – muualla sotaa

Kansalaissodan puhkeamiseen oli seitsemän päivää aikaa, kun Kestilän kunnanisät kokoontuivat 21. tammikuuta 1918. Kunnallisvaaleihin valmistauduttiin tutkimalla kuvernöörin ja senaatin lähettämät kirjalliset ohjeet. Vaalit oli määrä pitää 20. maaliskuuta, mutta toisin oli säädetty. Sota muutti kaiken. Oulun läänin kotiteollisuusyhdistykseltä päätettiin pyytää vuodeksi 1918–1919 käsityökoulua, joka toimisi kiertävänä. Kestiset pyysivät sitä ”etupäässä miesten kouluksi, maataloustyökalujen valmistamiseen, tahi ellei tämmöistä voida saada, huonekaluin valmistamiseen, tahi ellei tämmöistäkään voida saada, naisten käsityöopetukseen”. Hakemusta tekemään valittiin itse kuntakokouksen puheenjohtaja Topi Hakala. Käsityökoulua olivat anomassa Topi Hakala, Väinö Mannermaa, Väinö Lahti, Juho Huovinen, Antti Myllyoja vanhempi ja Iikka Lahti.

Kestilä säästyi taisteluilta

[Kuva: suojeluskuntalaisia]
Suojeluskuntalaisia nuorisoseuran pihalla

Suomi itsenäistyi joulukuussa 1917. Itsenäisyys oli julistettu, mutta sen varmistaminen vaati vielä uhrauksia. Tammikuun 28. päivänä 1918 syttyi verinen kansalaissota. Sen aiheutti vapaustaistelu Venäjän vallasta irtautumiseksi, jonka vuoksi valkoisten puolella lähdettiin sotaan. Punaisten puolella puolestaan haluttiin laajentaa kansanvaltaa ja parantaa köyhemmän väestön asemaa aseellisella vallankumouksella. Sodan monisäikeinen luonne ilmenee siitä käytetyistä nimistä: vapaussota,kansalaissota, kapina, luokkasota tai vuoden 1918 sota. Taisteluja ei Kestilässä käyty. Kestisiä sen sijaan osallistui taisteluihin muualla Suomessa. Valtaosa heistä oli valkoisten joukoissa. Puna- tai järjestyskaartia ei pitäjään perustettu kansalaissodankaan aikana. Myöskään suojeluskuntaa ei virallisesti perustettu ennen kuin marraskuussa 1918, lähes puoli vuotta sodan päättymisen jälkeen. Yhteisesti oli sovittu, ettei kumminkaan puolin aseellisia joukkoja perusteta. Kestilän suojeluskunta aloitti toimintansa käytännössä helmikuussa 1918.

Kunnallisvaalit lykättiin sodan vuoksi

Sota riehui muualla maassa, kun Kestilän kuntakokous istui koolla 4. maaliskuuta 1918. Paikalla olivat H. O. Mäkelä puheenjohtaja Hakalan ollessa estynyt, Iikka Lahti, Niko Nordlund, Enok Seppänen, Kalle Haapalainen, Juuso Wäyrynen, Iikka Lämpsä, Eemeli Karppinen, Iikka Taipaleenmäki, Herman Kylmänen, Heikki Arola, Jaakko Seppänen ja Juho Rasinkangas. Suojeluskunnan menoihin päätettiin kantaa yksi markka (1,35 markkaa) viimeksi taksoitetulta veroäyriltä.

Kunnallisvaalit päätettiin lykätä toistaiseksi, koska ”useat äänioikeutetut kuntalaiset nykyisen tilanteen takia ovat poissa paikkakunnalta”. Kunnan lainajyvästön maksamattomat korot huolestuttivat. Viljapula otettiin huomioon ja velallisille annettiin oikeus suorittaa lainojen korot joko rahassa tai luonnossa uudistamalla velkakirja. Rahana maksavat korvasivat hehdon rukiita 50 markalla ja ohrahehdon 40 markalla.

Elintarvikkeista kannettiin huolta

Ruoka keskustelutti maaliskuun 30. päivänä 1918 kokoontunutta kuntakokousta. Elintarvikelautakunnan huostassa olleen lihavaraston pelättiin pilaantuvan. Kunnan päättäjät antoivat elintarvikelautakunnalle tiukkasävyisen velvoitteen huolehtia lihoista niin, etteivät ne turmeltuisi. Leivän puutteen lieventämiseksi annettiin määräys, ettei eläinten ruoaksi saanut käyttää mitään ihmisravinnoksi kelpaavaa viljaa. Siemenvarastot määrättiin lajitteluun ja idätyskokeet tehtäviksi, jottei maahan kylvettäisi huonosti itävää tai itämätöntä viljaa. Omaa apteekkia kaivattiin; hanketta edistämään valittiin Juho Rasinkangas ja Heikki Mannermaa. Kokouksessa olivat Topi Hakala puheenjohtajana sekä Pekka Hiltunen, Ilmari Alasalmi, Iikka Lahti, Kalle Auvinen, Kyösti Hepo-oja, Matti Tiikkaja , Matti Kärkkäinen, Eemeli Karppinen ja Heikki Arola.

Kasvitarhaviljelyyn pakolla

Elintarvikepula paheni keväällä 1918. Pettuleipää piti jälleen ottaa ruoan jatkeeksi. Kunta varautui nälänhätään ostamalla teuraseläimiä sekä viljan ja muiden elintarpeiden hankintaan pakko-otoin. Jo alkuvuodesta 1918 lihaa alettiin jakaa alennuksella ja köyhimmille kuntalaisille maksutta. Kestilän kuntakokous määräsi 29. huhtikuuta 1918 elintarvikelautakunnan toimeenpanemaan kasvitarhaviljelyspakon. Kasvitarhan viljelyksen neuvojan palveluja tarvittiin. Kunta sitoutui osallistumaan neuvojan palkkaukseen sekä hankkimaan siemeniä ilmaiseksi varattomille. Päätöstä olivat Topi Hakalan kanssa tekemässä vain Juho Päiveröinen, Iikka Lämpsä, Ville Räty ja Yrjö Rasinkangas. Kunnan rasitukseksi lankesi lisäksi sotavero, jota koottiin kansalaissodan aikana niin rahana kuin elintarvikkeinakin. Espanjankuume ja muut kulkutaudit pahensivat kurjuutta, joka sodan melskeissä ja kauan sen jälkeenkin vallitsi maassa.

Punavankeja Myllyrimmen kuivatukseen

Työnvälitystoimistoksi kuntakokous nimesi elintarvikelautakunnan toukokuun 13. päivä 1918 pitämässään kokouksessa. Kuntakokous totesi valtuutuksen jatkuvan ”siihen saakka, kunnes nähdään tarvitaanko paikkakunnalla työnvälitystoimisto vai ei ja voiko elintarvikelautakunta välittäjänä toimia jos tehtävää ilmaantuu”. Elintarvikelautakunnalle kasaantui nopeasti vaativia tehtäviä. Punaisten sotavankien käyttämistä Mäläskänkylän takalistolla olevan Myllyrimmen kuivattamiseen pidettiin soveliaana. Kuivatus antaisi arviolta toistasataa hehtaaria viljelyskelpoista suota ja hyödyttäisi noin 25:tä viljelmää, totesivat kuntakokouksessa olleet Iikka Lämpsä, Jaakko Kurkinen, Kusti Hepo-oja, Juha Keskitalo, Matti Jokela, Juha Pikkarainen ja puheenjohtaja Topi Hakala.

Sotilaiden matkoja maksettiin

Oulun valtauksen jälkeen oli Kestilästä muutamia suojeluskuntalaisia vartiointitehtävissä Oulussa ja Tornionjokilaaksossa. Vartiovelvollisuus loppui toukokuussa sotatoimien päättymiseen. Sota- ja vartiopalvelukseen menneiden kyytimaksut lankesivat kunnan maksettaviksi. Myös sotatoimista lomalla käyneiden ja haavoittuneiden kuljetus maksettiin kunnan kassasta.

Kansalaissodassa kaatui 11 kestistä

[Kuva: suojeluskuntalaisia]
Suojeluskuntalaisia

Kapinan lietsomisesta tuomittiin Kestilästäkin muutamia henkilöitä vankeuteen. Kansalaissodassa kaatui valkoisten puolella taistelleista kestisistä 11, katosi yksi ja haavoittui kuusi. Punaisten puolella taistelleista katosi yksi kestinen. Oulun ja Raahen vankileireihin vangituista punaisista melkoinen osa vapautui liityttyään valkoisten armeijaan.

Poliittiset ääriliikkeet ja talouspula ahdistivat

Poliittisesti kansalaissodan jälkeinen kausi oli kiihkeää. Työväentalot suljettiin ja niiden omaisuus asetettiin hukkaamiskieltoon. Voitettujen punaisten puolella katkeruutta ylläpiti pitkään kymmenientuhansien vankien vankileirillä pitäminen. Leireillä nälänhädän vuoksi riehuneet kulkutaudit, espanjankuume etupäässä, surmasivat tuhansia ihmisiä. Kuolemantuomioita toimeenpantiin monin paikoin syyllisyyttä paljonkaan tutkimatta. Hävinneiden osa on sisällissodassa aina kohtalokas.

Kun Suomi oli kuningaskuntana

Valkoisista oli niukka enemmistö haaveillut Suomen julistamista kuningaskunnaksi. Kuningaskin oli Saksasta jo pyydetty ja valittu. Saksan tappio ensimmäisessä maailmansodassa lopetti ”kuningasseikkailut” ja muutkin kiihkoisimmat suunnitelmat. Tasavaltaisen ja kansanvaltaisen Suomen syntyminen ei ollut kaikille mieleen: poliittista kuohuntaa esiintyi 1920- ja 1930-luvuilla aina talvisotaa edeltäneisiin vuosiin saakka.

Kommunistit toimivat ”maan alla”

Suomen kommunistinen puolue perustettiin Moskovassa 1918. Se toimi maanalaisena Suomessa ja pyrki ”aseelliseen vallankumoukseen”. Kommunistien toiminta herätti levottomuutta ja vastustusta. Työväestön valtaosa kuului SDP:een, joka tannerilaisen suuntauksen mukaisena pyrki maan rauhanomaiseen kehittämiseen yhteistyössä muiden puolueiden kanssa. Kansalaissodan jälkeen SDP menetti Suomessa ääniä eri nimillä toimineille kommunistisille puolueille. Kestilässä, kuten koko Siikajokilaakson alueella, oli Maalaisliitto suurin puolue. Kestilässä sen kannatus oli voimakkainta koko jokilaaksossa. Kunnallisvaaleissa kestiset äänestivät ei-sosialisteja noin 74-prosenttisesti ja vasemmiston kannatus oli noin 26 prosenttia 1920-luvulla.