Kuntakokous teki päätökset. Kunnallislautakunta puolestaan valmisteli asioita ja toimeenpani päätökset. Köyhäin- ja terveydenhuollon hoito, järjestyksen valvonta, verojen kanto ja kunnan omaisuuden hoito olivat työllistävimpiä kunnallislautakunnan tehtäviä. Kunnallislautakunta oli vielä 1800-luvulla vahvempi ja korostuneemmin esillä kuin kuntakokous. 1900-luvun alussa tilanne vähitellen muuttui. Kuntakokous valitsi kunnallislautakuntaan esimiehen, varaesimiehen, vähintään viisi jäsentä sekä varajäsenet. Toimikausi oli kolmen vuoden pituinen. Jäsenet valittiin kyläkunnittain. Kokouspakko vallitsi, ja poissaolosta rangaistiin sakolla.

Kunnallislautakunnan esimies keskeinen

Kunnallislautakunnan esimiehen tehtävä oli tärkeä ja keskeinen. Kunnallisasetuksenkin mukaan hänen tuli pitää pöytäkirjaa lautakunnan kokouksessa. Kunnan tilikirja kuului hänen hoitoonsa. Esimies toimi kunnan kassan hoitajana; kirjeenvaihto ja kunnan arkisto olivat myös hänen vastuullaan. Kestilän kunnallislautakunnan esimiehen tehtäviin kuuluivat vielä 1900-luvun alussa kirjurin, kunnan kassanhoitajan, köyhäinhoidon esimiehen sekä lainamakasiinin jyvästön esimiehen tehtävät. Kirjoitustaito oli välttämätön, minkä vuoksi tehtävään soveliaita ei kovin paljon löytynyt.

Kunnankirjurilla riitti töitä

Luottamushenkilöiden ja kunnallisten ”viranhaltijoiden” ero jäi alkuaikoina hämäräksi. Usein kutsuttiin kunnan virkailijoiksi kuntakokouksen puheenjohtajaa, kunnallislautakunnan esimiestä sekä lautakuntien jäseniä; valittiinpa monesti kunnankirjuritkin kolmivuotiskausittain, kuten luottamushenkilötkin. Kunnankirjuri valittiin, vaikka kunnallisasetus korostikin, että tehtävät tuli hoitaa luottamusmiesten voimin. Kestilässä kunnankirjurin ja kunnallislautakunnan esimiehen tehtävät olivat aluksi samalla henkilöllä. Kunnallisten tehtävien lisäksi kirjurit laativat kuntalaisille kauppakirjoja, tekivät syytinki- ja ruokkosopimuksia sekä laativat torpan kontrahteja. Kestilän ensimmäinen kunnankirjuri Fredrik Hämeenaho oli taitava kynänkäyttäjä. Kokemusta hän oli hankkinut Piippolassa toimiessaan ”kirjoitusmiehenä” ja seurakunnan asioiden hoidossa kappalaisen apuna. Hän toimi myös Oulun Wiikko-Sanomien kirjeenvaihtajana.

Esimiehen luottamus mitattiin

Kestilän kunnallislautakunnan esimies Fredrik Hämeenaho joutui eroamaan toimestaan vuonna 1868. Hän oli oikeudessa syytettynä. Kuntakokouksen enemmistö katsoi, että Hämeenaho sai jatkaa kunnankirjurin toimessa. Kuntakokouksen puheenjohtaja Österbladh ja talokkaat Antti Lämsä (Tuomaala) sekä Matti Hepo-oja jättivät eriävän mielipiteensä pöytäkirjaan. Heidän mielestään kunnankirjuri ei nauttisi vieraiden kuntien ja virastojen luottamusta kanteen alaisena oikeudessa olevana. Heidän mielestään Hämeenaho oli hoitanut tointaan omin päin kuntakokousta tai kunnallislautakuntaa kuulematta. Erimielisyyksiä kestisten ja kunnan esimiehen kesken ilmeni myöhemminkin: entisen kunnallislautakunnan esimiehen Antti Tuomaalan toimista nostettiin kanne oikeudessa. Kuntalaiset eivät hyväksyneet hänen tekemäänsä tiliä toimistaan.

Toistakin esimiestä syytettiin

Kunnallislautakunnan esimies Niilo Ohenojaa syytettiin puolestaan vuonna 1886 lainamakasiinin vajeesta. Ohenojan pyytäessä suuttuneena eroa toimestaan ei sitä hänelle kuitenkaan myönnetty. Sittemmin ilmeni, että vaillinki lainamakasiinissa oli aiempaa perua. Sopu asiassa syntyi, kun pöytäkirjaan merkittiin esimiehen hoitaneen rehellisesti ja huolellisesti kunnan asioita. Kunnallislautakunnan esimiehen tehtävä oli työläs; siksi siitä maksettiin vuotuista korvausta. Korvaus oli noin 200 markkaa kunnallishallinnon alkuaikoina. Kirjoitustarvikkeita varten maksettiin muutamia kymmeniä markkoja vuosittain.

Kestilän kunnallislautakunnan esimiehinä kuntakokousten kaudella toimineet

  • talollinen Fredrik Hämeenaho 1867–1868
  • talollinen Heikki Gröndahl 1869–1870
  • talollinen Antti Tuomaala 1871–1876
  • talollinen Alarik Keihäskoski 1877–1879
  • talollinen Mikko Alila 1880–1882
  • talollinen Niilo Ohenoja 1883–1888
  • talollinen Juho Rasinkangas 1889–1918

Holhousasioista kurinpitoon asti

Kunnallislautakunnan tehtäväkenttä oli laaja. Monessa kunnassa se olikin ainoa hallintoelin, ja se hoiti myös lautakunnille sittemmin annettuja tehtäviä. Kunnallishallituksen istuntoon Latolaan 17.10.1867 tulivat myös talokkaat Pekka N. ja Antti T., jotka ilmoittivat edellisen veljen itsellisen J. N.:n olevan liiaksi viinaan taipuvaisen ja tekevän sellaisia kauppoja, että tuhlaa omaisuutensa ja joutuu lopulta köyhäinhoidon elätettäväksi. He vaativat J. N.:n ”huoltajan alle pantavaksi”. Asian tutkittuaan näki kunnallishallitus esityksen olevan oikean ja määräsi talokas Sameli Kärkkäisen J. N.:n huoltajaksi. Esitys päätettiin toimittaa kihlakunnanoikeuden ratkaistavaksi.

Pahennuksen aiheuttajat nuhdeltaviksi

Järjestyksen valvonta kuului myös kunnallislautakunnan velvollisuuksiin. Niinpä Latolassa 6.11.1867 kokoontunut lautakunta totesi, että on tarkastettava ja kuultava sellaisia henkilöitä, jotka ovat ”kyläkunnassa pahennukseksi”. Jos rikos todetaan, pitää syyllinen kutsua lautakunnan eteen kuultavaksi käytöksestään.

Jäkälän leipomisen opettaja Pulkkilasta

Seuraavana päivänä kokoontunut kunnallishallitus puolestaan pohti nälänhädän vuoksi ajankohtaiseksi tullutta jäkälännostoa ja hätäleipävara-asiaa. Jäkälää todettiin nostetun niin paljon kuin on löytynyt. Lisää on tuotu Paltamon ja Muhoksen pitäjistä. Kuvernööri on määrännyt leipomisen opettajan Pulkkilasta Kestilään. Kunnan tuli antaa hänelle ylöspito sekä maksaa 10 markkaa vaivanpalkkiota.

Ulosmittaaja eli ryöstömies oli työllistetty

Ulosmittaajat eli ryöstömiehet kuuluivat myös ensimmäisiin kunnan toimihenkilöihin. Ulosmittaajalla piti olla riittävä takaus, ennen kuin hänet toimeen valittiin. Kuukausittain hänen piti tehdä tiliä hallussaan olevista rahoista kunnallislautakunnalle. Kestilän ulosottomies Abram Leinonen sai vuonna 1873 palkkiona kolme markkaa ulosmittauskerrasta.