Kansallispuku perustuu kansanpukuun. Alun pitäen kansanpuku on ollut talonpoikien puku. Kullakin alueella on ollut omia paikallispiirteitä, jotka puvuissa ovat korostuneet tai yksityiskohdissa tulleet esiin.

Suomen kansanpuvut ovat olleet juhla-asuja. Kansallispuku on vanhojen kansanpukujen mallin mukaan tehty, nykyaikoihin sopeutettu juhlapuku.

Alan asiantuntijain tavoitteena on, että uusi kansallispuku perustuisi mahdollisimman tarkoin alueensa perinteisiin juhlapukuihin, joita on käytetty 1700- ja 1800-luvuilla. Kansallispuku nimetään ko. alueen mukaan.

Kansallispukuja on valmistettu 1800-luvun lopulta alkaen, ja niiden suosio on aikojen kuluessa vaihdellut yhteiskunnallisen ilmapiirin mukaisesti. Kansallispukuharrastuksen lisääntyessä on Suomen Kotiseutuliiton aloitteesta perustettu Suomen Kansallispukuneuvosto 1979. Mainittu neuvosto vastaa kansallispukujen kokoamis- ja tarkistustyöstä.

Pukuhanke alkaa, kun kansallispukuneuvosto saa kirjallisen pyynnön uuden puvun kokoamiseksi tai vanhan tarkistamiseksi. Kun neuvoston asiantuntijaraati on nimennyt hankkeelle asiantuntijan, selvitetään puvun alkuperäismateriaali. Kun löytyy riittävästi aineistoa, kuten kansanpukuja, perukirjoja, piirustuksia, kirjallisia lähteitä tai muuta alkuperäistä museoainesta, asiantuntija voi laatia puvulle kokonaissuunnitelman.

Kansallispukuraadin hyväksymän suunnitelman jälkeen aloitetaan varsinaisen kansallispuvun valmistus. Tätä työtä valvoo raadin nimeämä asiantuntija. Tilaaja maksaa hankkeen kulut, ja malli on esikuvana, jonka mukaan seuraavat puvut tehdään. Neuvoston työskentely on takeena siitä, että uudet kansallispuvut edustavat paikkakunnan tai alueen perinteitä ja luovat alueen väestölle ja pukujen käyttäjille hyvän tunteen kotiseudun perinteiden vaalimisesta.

Kiinnostus ja harrastus kansallispukuja kohtaan on selvästi lisääntynyt. Siitä ovat oivana osoituksena uudet kansallispukuhankkeet ja vanhojen pukujen tarkistukset nykytutkimuksen mukaisiksi.

Näistä hankkeista ovat useat myös toteutuneet. Kansallispukujen käyttö nimenomaan juhlapukuna on lisääntynyt perhe- ja laajemmissa sukujuhlissa. Kesäjuhlissa ja monissa valtakunnankin tason juhlissa kansallispuku on tuttu näky.

Voidaankin sanoa, että kansallispuku ajattomana ja kestävänä juhlapukuna voi hyvinkin periytyä äidiltä tyttärelle. Kansallispukujen käyttö ja arvostus näyttää lisääntyvän ja korostuvan myös niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin erilaisten yleisötilaisuuksien, kuten messu-ja näyttelytapahtumien, sekä lukuisten kauneuskilpailujen myötä.