Sivut

13 Kalajoen miestä kaatui Pitkärannassa
Mottitaisteluilla oli hintansa

Talvisodan suurimmat ja maineikkaimmat mottitaistelut käytiin Laatokan itärannalla Pitkärannan lähellä. Siellä annettiin myös Kalajoen raskaimmat uhrit isänmaalle.

Tammi-, helmi- ja maaliskuussa 1940 Pitkärannassa kaatui yhteensä 13 kalajokelaista, mikä on melkein puolet kaikista Kalajoen kaatuneista talvisodassa ja enemmän kuin yhdelläkään pitkän jatkosodan taistelukentistä.

Laatokan Karjalan taistelujen osuus Kalajoen talvisotauhreissa on tähän saakka jäänyt vaille mainittavaa huomiota myös sotavuosista kertovissa teoksissa. Siitäkin syystä talvisodan 60-vuotismuistoksi laadittu kirjoitussarja jatkuu nyt tältä suunnalta.

Pitkäranta oli lähes 15 000 asukkaan Impilahden eteläisin kylä, merkittävä kaivos- ja teollisuusalue. Melko tasaisen taajaman pohjoispuolella alkoi välittömästi vaihtelevampi maasto, jonka huomattavilla korkeuseroilla oli merkityksensä talvisodan taisteluissa. Laatokalla tälle rannikolle ovat tyypillisiä monet saaret. Suurimmista Manisi ja Lunkulansaari ovat Pitkärannasta etelään, Valamo taas kauempana järvellä lounaassa.

Puna-armeija valtasi Pitkärannan ja suuren osan muutakin Impilahtea heti talvisodan alussa, mutta jatkossa eteneminen pysähtyi ja vihollinen motitettiin 11 saartorenkaaseen.

”Unohdettujen rintama”

Laatokan puolustusta oli alettu luoda jo 1920-luvun alussa perustamalla sinne rannikkotykistön joukko-osastoja ja rakentamalla harvahko kaksitykkisten patterien ketju Kannaksen rannikolta Konevitsan ja Valamon saariryhmien kautta Mantsinsaarelle.

Talvisodassa Laatokan sotatoimet liittyivät kiinteästi maarintamien tapahtumiin. Pitkärannan saaristossa ja myös läheisellä mantereella raskain uhrein käydyllä taistelulla, joka sitoi runsaasti vihollisen voimia ja heidän huoltoaan, oli suuri, ehkä jopa ratkaiseva merkityksensä IV. Armeijakunnan menestyksellisille motitustaisteluille Kitelän-Pitkärannan suunnalla.

Aiheellisesti on puhuttu ”unohdettujen rintamasta”, sillä tämä suunta ei saanut osakseen läheskään sellaista huomiota, kuin esimerkiksi Suomussalmen ja Tolvajärven puolustustaistelut.

Kitelän suurmotti syntyy

Sota-alukset Aallotar ja Tarmo pommittivat Laatokalta 75 millin tykeillään Pitkärantaa 4. tammikuuta 1940. Kuusi päivää myöhemmin IV:n Armeijakunnan kärki katkaisi vihollisen tieyhteydet Pitkärannan alueella; mikä merkitsi Kitelän suurmotin syntymistä.

Impilahden maantieteellisessä keskipisteessä sijaitseva Kitelän, myös nimi Kitilä oli käytössä, kylä oli ollut alueen ortodoksisen elämän keskus jo ainakin 1600-luvulta lähtien. Sinne edennyt puna-armeijan 168 Divisioona juuttui tähän yli kahdeksi kuukaudeksi, mutta venäläisjoukot saivat ilmateitse ja saaristoreittiä sen verran huoltoa, ettei tätä mottia pystytty koskaan eliminoimaan.

Kitelän suurmotti sulkeutui etelästä 23. tammikuuta, kun suomalaiset saivat haltuunsa Maksimansaaren. Sen jälkeen venäläiset pystyivät huoltamaan mottia vain saarien välistä suurin menetyksin.

Taisteluosasto Kilpa yritti Pitkärannan valtausta

Suomussalmella Raatteentiellä käytyjen taistelujen päätyttyä tammikuun alussa päämaja siirsi everstiluutnantti Frans Fagernäsin johtamana JR 64:n Laatokan Karjalaan. Eversti Hannu Hannuksela muodosti tästä rykmentistä ja Pitkärannan suunnassa jo toimivista joukoista 14. tammikuuta 1940 Taisteluosasto Kilvan, jota komensi everstiluutnantti Fagernäs. Taisteluosaston joukoissa oli monia Kalajoen miehiäkin.

Sen tehtäväksi määriteltiin Salmista Pitkärantaan etenevien vihollisjoukkojen lyöminen ja Pitkärannan takaisin valtaaminen.

Neuvostojoukot olivat ryhmittyneet puolustukseen Pitkärannan taajamaan eikä Kilpa saanut tällä suunnalla ratkaisevaa menestystä tammikuun 16–17. päivien yrityksissään.

40 asteen pakkasessa

IV. Armeijakunnan esikunta antoi tällöin käskyn hyökkäyksen keskeyttämisestä. Tähän vaikutti osaltaan myös 40 asteeseen laskenut pakkanen.

Pitkärantaan saapuneiden uusien neuvostojoukkojen hyökkäykset alkoivat jo 19. tammikuuta ja kuusi päivää myöhemmin parin komppanian vahvuinen vihollisen hiihto-osasto katkaisi jopa Kilvan huoltotien, joka kuitenkin saatiin avatuksi jo seuraavana päivänä.

Tammikuun lopulla helmikuun alussa Pitkärannan taisteluille oli tyypillistä vihollistykistön vilkas toiminta, joka aiheutti jatkuvia miestappioita Taisteluosasto Kilvan joukoille.

Tammikuun lopulla puna-armeijan joukot valtasivat Pitkärannan edustalla olevan Putkisaaren. Pian sen jälkeen (28.1.1940) IV:n Armeijakunnan komentaja kenraaliluutnantti Woldemar Hägglund antoi käskyn Kelivaaran ja itäisen Lemetin mottien valtaamisesta.

Kymmen mottia tuhottiin

Läntisen Lemetin motista oli jo helmikuun alussa saatu muun muassa 32 panssarivaunua, useimmat käyttökunnossa, kuusi tykkiä ja 40 autoa. Itäisen Lemetin mottiin jäi helmikuun lopulla peräti 71 panssarivaunua.

Pitkärannan pohjois- ja koillispuolella pystyttiin talvisodassa tuhoamaan yhteensä kymmenen mottia.

Tammikuun 16. ja 27. päivien välisen ajan taistelut Pitkärannassa toivat suruviestin sotamiesten Aarne Kärjän, Kaarlo Öljymäen, Yrjö Kähtävän, Eino Saukon ja Aarno Simin omaisille Kalajoelle.

Sivut