60 vuotta maailmansodan syttymisestä

Toisen maailmansodan alkamisesta tuli kuluneeksi 60 vuotta 1.9.1999. Kaukana rintamista ollut Kalajokikaan ei säästynyt tuhoilta, sillä laskiaisiltana 22.2.1944 kirkonkylän keskustaan pudotettiin yhdeksän pommia, jotka vaativat yhden kuolonuhrin ja aiheuttivat huomattavaa aineellista vahinkoa.

Venäläisten ilmapommitukset lisääntyivät huomattavasti juuri helmikuussa 1944. Tasan 900 vuorokautta Leningradia piirittäneet saksalaiset oli karkotettu tältä alueelta tammikuun lopulla, mikä heti lisäsi puna-armeijan aktiivisuutta Suomen suunnalla. Helsinkiä pommitettiin 10 päivän välein erittäin raskaasti juuri helmikuussa 1944.

Kun Pohjois-Suomi oli alistettu saksalaisille, on selvää että venäläisten toiminta kiihtyi täälläkin ja maaseudulla pyrittiin erityisesti pommittamaan siltoja kulkuyhteyksien katkaisemiseksi ja vaikeuttamiseksi.

Siitä oli Kalajoenkin kohdalla kysymys. Keskustassa oli silloin vain yksi silta, nykyinen museosilta, mutta siihen pommit eivät osuneet, vaan kaikki menivät hieman idemmäksi meijerin eri puolille.

Siltaan osuessaan yksikin pommi olisi saattanut aiheuttaa paljon kuolonuhreja, sillä Siltasaaressa laskiaista viettämässä ollutta nuorisoa kerääntyi pommitusten alettua juuri sillan alle ”turvaan”.

”Tiltu” tiesi pommituksesta

Pommitus ei tullut aivan odottamatta, sillä Petroskoin Radion ”Teuvan Tiltu” oli ilmoittanut jo ennakolta, jotta ”Kalajoelle lähetetään laskiaispullia” ja Oulua oli pommitettu päivää aikaisemmin.

Lentokoneiden ääntä alkoi kuulua pohjoisen suunnalta noin kello 19.20 ja ilmeisesti meren kautta kaartanut kone – ehkä kaksikin – lähestyi Kalajoen kirkonkylää melko tarkasti joen suunnalta.

Pommit putosivat kello 19.30. Ensimmäinen rikkoi Korpelan Voiman suurjännitelinjan ja toinen osui kohtalokkain seurauksin Lahdenperän omakotitalon lähelle aiheuttaen sirpalevahinkoja ja ikkunoiden särkymistä myös kaikissa naapuritaloissa.

Opettaja kuoli, lapset pelastuivat

Opettaja Vieno Lahdenperä oli kattanut iltateen talon makuukamariin ja lähti lentokoneen äänen kuultuaan katsomaan tilannetta toiseen huoneeseen. Samalla putosi pommi talon läntisen seinän tuntumaan ja koko rakennus tuhoutui pahoin. Opettaja Lahdenperä sai välittömästi surmansa, mutta hänen paikoillaan pysyneet lapsensa Inna ja Lassi hyppäsivät ulos makuuhuoneen särkyneestä ikkunasta ja selvisivät täysin vahingoittumattomina enonsa Eino Honkelan taloon naapuritontilla.

Honkelan autotallissa olleen auton läpi iski useita sirpaleita ja kahdesta polkupyörästä katkesivat rungot. Myös ulkorakennuksessa oli kymmeniä reikiä ja rakennusten ikkunat säpäleinä. Talossa ollut Maria Matilda Honkela ja hänen lapsensa Auli ja Jorma säilyivät kuitenkin vahingoittumattomina.

Lahdenperän perheellä oli sotavuosina kova kohtalo, sillä pommituksessa kuolleen Vieno Lahdenperän puoliso Vilho oli kaatunut jatkosodan etenemisvaiheen aikana heinäkuun lopulla 1941.

Pommituksen aikaan kohdealueella maantietä pyöräillyt, rintamalta lomalla ollut USA:ssa syntynyt kalajokelainen Aarno Himanka heittäytyi sodan äänet kuultuaan ojaan, mutta sai silti sirpalehaavan kainaloonsa. Hän on Raili Myllylän isä, joka haavoittui uudelleen Juustilassa kesällä 1944. Ensimmäinen haava tuli kuitenkin yllättäen kotirintamalla.

Seuraavista pommeista yksi putosi meijerin seinän lähelle talon länsipuolelle ja toinen rakennuksen itäpuolelle. Edellinen rikkoi meijerin yläkerran asuntojen ikkunat ja vähän muutakin, jälkimäinen aiheutti vahinkoa Aino ja Oskari Kähtävän talossa, missä laskettiin noin 70 sirpaleen jälkeä.

”Varokaa, räjähtämätön pommi!”

Yksi pommi ei räjähtänyt lainkaan ja kun pioneerit lopulta yli kaksi kuukautta myöhemmin vaivautuivat hakemaan sen pois, kävi ilmi, ettei siinä ollut lainkaan sytytintä.

– Pommi oli aivan lähellä tietä meijerin ja Granlundin eli nykyisen Huttusen talon välissä ja sen viereen tuli pian taulu, missä luki ”Varokaa räjähtämätön pommi!”. Me koululaiset painimme aina juoksuksi, kun menimme ohi ja hitaimpia kiusoteltiin, että et ehdi, jos pamahtaa, kertoo Eeva Passi (os. Manninen), joka asui noin 800 metrin päässä pommien putoamisalueelta.

– Vaikka kotimme ei ollut aivan räjähdyskeskuksen tuntumassa, niin silti meidänkin ikkunamme menivät rikki ja pakenimme joksikin aikaa parin sadan metrin päässä olevaan sorakuppaan, kun käsitys oli että taloja pommitetaan ja muualla on turvallisempaa. Se oli kylmä yö, kun ulkona oli ainakin muutama pakkasaste ja talossa ikkunat rikki.

Kolme 50–100 kilon pommia putosi jokeen, mutta ei lähellekään kohteena ollutta siltaa. Hiekkasärkkien alueelle, ”Kuiville Jorville”, pudotettiin vielä puolikymmentä pommia. Kyseessä lienee ollut lastin kevennys, kun kaikkia ei ehtitty käyttää pääkohteeseen.

Sirpaleiden reikiä vieläkin näkyvissä

Myöhemmin Eeva Passin appiukoksi ja anopiksi tulleet Martti ja Emmi Kantava asuivat Lahdenperän talon kohdalla lähempänä joen rantaa.

– He menivät yleensä varhain nukkumaan ja Martti oli jo vuoteessa, kun seinän läpi tuli hänen yläpuoleltaan pommin sirpale, joka yhden seinän lävistettyään jäi vastapäiseen kiinni. Siellä se on tänä päivänäkin ja ulkoseinässäkin on edelleen muutama muisto laskiaisesta 1944, vaikka huoneet tietysti paikattiin mahdollisimman pian sisältä kuntoon.

Eeva Passi perheineen asui itse talossa vielä 1970-luvulla, mutta nykyisin tämä aivan päällystetyn tien tuntumassa sijaitseva rakennus on tyhjänä.