[Kuva: Kestilän saha]

Iihin vuonna 1859 perustettu Kestilän saha oli aikoinaan Suomen ensimmäinen höyrysaha. Aiemmin sahat olivat toimineet vesivoimalla, sillä erityinen asetus kielsi höyrysahojen perustamisen, mutta vuonna 1857 kyseinen asetus kumottiin. Nykyisin Kestilän sahasta on jäljellä enää komea piippu ja siihen kiinnitetty muistolaatta.

Aloitteen sahan perustamiseksi Iijokisuulle Kestilään teki jo vuonna 1852 oululainen liikemies J. G. Bergbom. Tuolloin Suomen senaatti hylkäsi Bergbomin anomuksen, koska siitä puuttui kuvernöörin lausunto. Bergbom yritti seuraavana vuonna uudestaan, ja nyt hänen ohellaan joukko muitakin oululaisia porvareita pyysi lupaa sahan perustamiseen Iijokisuulle. Oulun läänin kuvernööri tutki molempia anomuksia parin vuoden ajan ja toimeenpani tutkimuksen Iijokialueen metsävaroista. Tämän jälkeen hän ehdotti, että molempien sahojen perustamiseen myönnettäisiin lupa. Senaatissa asia viipyi vielä vuosia, ja yksi lupaa anoneista porvareista, Hedman, ehti kuollakin ennen asian valmistumista. Hänen poikansa tuli sittemmin hänen tilalleen. Asia sai lopulta myönteisen päätöksen, jonka jälkeen Bergbom ja muut lupaa anoneet porvarit päättivät yhdistää voimansa. Senaatti hyväksyi esityksen 14.5.1859, ja tätä päivää pidetään Kestilän sahan perustamispäivämääränä. Perustamiskirjan mukaan sahan nimeksi tuli Gestilä Ångsågverk. J. G. Bergbom lienee omistanut sahasta puolet; toisen puolen omistivat J. W. Snellman, F. J. Frantzén, J. S. Hedman, F. Granberg ja mahdollisesti muitakin porvareita. Sahausoikeudekseen Kestilän saha sai maksimissaan 16 000 tukkia vuodessa.

Sahan rakentaminen oli aloitettu jo ennen senaatin hyväksymistä; perustustyöt ja piippu tehtiin nähtävästi vuonna 1858. Kevättalvella 1860 saha oli jo käyttökunnossa, ja viimeinen koesahaus tehtiin saman vuoden heinäkuussa. Itse saharakennus oli pärekattoinen, keltaiseksi maalattu, 25 metriä pitkä, 7 m korkea ja noin 8–9 m leveä. Rakennus oli kaksikerroksinen. Sen ylemmässä kerroksessa sijaitsivat kaksi kaksoisraamia, joissa molemmissa oli useita teriä, sekä erillinen yksiteräinen särmäyssaha. Alemmassa kerroksessa oli siihen aikaan viljalti huomiota herättänyt, Tukholmasta hankittu 60 hevosvoiman höyrykone. Saha oli aikansa nähtävyys, ja sitä tultiin tiettävästi varta vasten katsomaan Etelä-Suomesta asti. Saharakennuksen vieressä oli tiilistä rakennettu pannuhuone, jossa oli kaksi höyrypannua tulipesineen. Sahanpurut kuljetettiin suoraan tulipesiin ja savu johdettiin ulos noin 30 metriä korkean savupiipun kautta. Kestilän sahan ensimmäisen sahanhoitajan tointa hoiti vuosikymmenien ajan Henrik Micklin.

Kestilän sahan vuosituotanto oli arviolta 2 000–3 000 standardia. Tarvittavat tukit saatiin Iijokivarresta ostometsistä ja osaksi keväisin Iin markkinoiden aikaan, kun ”ylimaalaiset” laskivat niitä lautoissa sahalle. Päivittäin sahalla sahattiin toistasataa tukkia. Lankkujen ja lautojen suorasahaus määrämittaiseksi tapahtui sahan ulkopuolella olevassa huoneessa lähellä rantaa. Sahatut ja justeeratut puut vietiin Pikku Simakkaan kesäisin lautoilla eli kopukoilla ja talvisin hevosilla ajamalla. Poikkisahaus tehtiin tavallisella halkosahalla. Kaikki lahokohdat ja parkki poistettiin, joten tavara oli ensiluokkaista. Kestilän sahan pillin piipaus kuului kauas, suotuisalla ilmalla aina Olhavaan asti. Sahan pilli puhalsi ensimmäisen kerran kello 5.30 aamulla, sitten kuudelta. Kun työt kymmentuntisen työpäivän jälkeen päättyivät kello 18.00, soi pilli jälleen.

Kestilän sahan ympäristö oli aikoinaan kaunis ja hyvin hoidettu suorine käytävineen, nurmikenttineen ja kukoistavine puutarhoineen. Sahan ympäristön varsinainen helmi oli Salonginniemen kupolikattoinen huvimaja, jonne pitäjän seurapiiri kerääntyi tanssimaan ja huvittelemaan. Soikeahko huvimaja oli kooltaan 9 × 6 metriä, ja sen seiniä koristivat kreikkalaisia jumalaisia kuvaavat maalaukset. Huvimajan rakennutti nähtävästi 1800-luvun alkuvuosikymmeninä oululaislähtöinen laamanni Julius Conrad Antell, joka omisti Nybyn lasiruukin useiden vuosien ajan. Ajan myötä Salonginniemen huvimaja rappeutui, ja lopulta eräänä myrskyisenä syysyönä vuonna 1954 se romahti kokonaan.

Vuonna 1881 Kestilän saha muutettiin osakeyhtiöksi. Sittemmin se teki vararikon ja joutui Bergbomin haltuun. Hänen omistuksessaan yhtiö toimi itsenäisesti vuoteen 1911 saakka, jolloin se joutui Ab Uleålle. Sahan toiminta oli loppunut jo vuonna 1908. Uleå-yhtiö muutti sahan koneet toisiin, uudenaikaisempiin sahalaitoksiinsa. Lopulta muuan oululainen romunkerääjä, Romu-Juntunen, kävi irrottamassa sahasta jäljelle jääneitä koneita ja muita laitteita ja vei ne mennessään. Vuonna 1935 saharakennus purettiin, ja jäljelle jäi ainoastaan savupiippu muistoksi Suomen ensimmäisestä tulisahasta.

Vuonna 1959 suomalaisen sahateollisuuden satavuotisjuhlan kunniaksi järjestettiin juhlallisuuksia niin Helsingissä kuin Iissäkin. Helsingin kauppakorkeakoululla järjestettiin juhla, jota muiden arvovieraiden lisäksi kunnioitti läsnäolollaan tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Juhlaan oli saapunut myös sahateollisuuden edustajia Neuvostoliitosta ja Pohjoismaista. Iissä järjestettiin höyrysahan satavuotisjuhlan kunniaksi juhlatilaisuus 14.5.1959. Mainittuna päivänä juhlallisuudet alkoivat Oulun hautausmaalla, jossa maaherra Kalle Määttä piti muistopuheen siellä lepääville höyrysahan perustajille. Iltapäivällä siirryttiin Iin Kestilään, jossa höyrysahan piipun juurella juhlallisuudet jatkuivat puheilla ja savupiippuun kiinnitetyn muistolaatan paljastuksella. Muistolaatassa on teksti ”Kestilän saha. Suomen ensimmäisen höyrysahan perustivat 14.5.1859 tälle paikalle J. G. Bergbom, J. W. Snellman G:son, F. Granberg, F. J. Franzén, J. S. Hedman. Taulun kiinnitti 14.5.1859 Suomen Sahateollisuus”. Myös Suomen Posti muisti suomalaisen sahateollisuuden satavuotista taivalta julkaisemalla juhlavuoden postimerkin.

Lähdeluettelo

  • Hiivala, J. F.: Iijoen vonkamies. 1984.
  • Nissilä, Viljo: Iijoen varrelta: Vanhaa Haminaa, jokisuun kalastusta ja 1800-luvun sivistyneistöä. 1990.
  • Kariletto, Eino: Vanha saha ja Salonginniemi. Kaltio 1951: 8, s. 174–176.
  • 100 vuotta Suomen ensimmäisen höyrysahan perustamisesta Iihin. Hakkeita 1959: 5, s. 20–22.
  • K. V.: Suomen ensimmäisen höyrysahan perustamisesta 100 vuotta. Rauma-Repola 1959: 2, s. 5–7.
  • Hyyryläinen, Toivo: Iin Kestilän höyrysaha on 150-vuotias : Suomen sahateollisuuden merkkipaalu. Rantapohja 14.5.2009, s. 10.