Oulaisten kirkon seinämaalausten tekijä Erik Westzynthius nuorempi (1743–1787) oli pappissuvun jälkeläinen. Hänen isoisänsä isoisä Gabriel Knutson Westzynthius toimi 1600-luvun puolivälissä pappina Lappajärvellä ja Uudessakaarlepyyssä. Gabrielin poika Magnus hoiti vuosisadan loppupuolella papinvirkaa Raahessa ja Saloisissa. Magnuksen poika, Erik Westzynthius nuoremman isoisä Johan Westzynthius, oli taas pitäjänapulaisena ja opettajana Raahessa, kunnes hänet valittiin vuonna 1727 Ylivieskan kappalaiseksi. Suvun pappisperinnettä jatkoivat Johanin poika Magnus ja pojanpoika Johan, joka oli Pyhäjoen emäseurakunnan kirkkoherra 1774–1804.

Erik Westzynthius nuoremman isä, hänkin nimeltään Erik, ansaitsi elantonsa kirkkomaalarina ja pitäjänkäsityöläisenä. Kansallismuseossa on säilynyt hänen tekemänsä maalaus Ristiinnaulittu, joka lahjoitettiin vuonna 1746 Pielaveden kirkkoon. Hänen maalauksiaan on ollut myös Raahen ja Alavieskan kirkoissa, mutta päätulonsa hän sai arkisista kirkkojen maalaustöistä. Erik vanhempi avioitui vuonna 1737 ylivieskalaisen talonpojan tyttären Beata Simontytär Raudaskosken kanssa. Perheeseen syntyi viisi lasta, joista tammikuun 15. päivänä 1743 syntynyt ja Erikiksi kastettu poika oli keskimmäinen. Erik nuorempi menetti isänsä vuonna 1755 ja äitinsä kaksi vuotta myöhemmin.

Erik Westzynthius nuorempi ennätti saada ensimmäiset maalarioppinsa isältään, mutta hänen varsinaiseksi oppi-isäkseen tuli alaveteliläinen kirkkomaalari ja puunleikkaaja Johan N. Backman (1706–1765). Ensi merkinnät oleskelusta Backmanin luona Alavetelissä ovat vuodelta 1758. Westzynthius täydensi opintojaan Tukholmassa vuosina 1764–1766. Marja-Liisa Rajaniemen mukaan Westzynthius siirtyi Backmanin edustamasta raskaasta barokkityylistä rokokoon kevyempään ilmaisuun. Myös henkilökuvaus muuttui sirommaksi ja värimaailma vaaleammaksi ja kirkkaammaksi. Erik Westzynthius nuorempi kehitti oman itsenäisen ja tunnistettavan tyylinsä, jolle oli ominaista mm. ”pikkusievät kasvonpiirteet – ovaalin muotoiset kasvot, sievä suu, siropiirteinen nenä, huolellisesti kuvatut kaartuvat kulmakarvat, mantelin muotoiset silmät ja rusoposket”.

Kun Westzynthius palasi Tukholmasta vuoden 1766 loppupuolella, hänet nimitettiin seuraavana vuonna Kokkolan kaupunginmaalariksi. Hän asettui asumaan vuokralaisena kultaseppä Berndt Edgrenin (1735–1822) talouteen. Perunkirjoitustietojen perusteella hän pystyi hankkimaan itselleen kohtuullisen toimeentulon. Maalarin tuotteliainta toiminta-aikaa olivat 1770- ja 1780-luvut. Hänen tuotantonsa keskittyy Pyhäjokilaaksosta Keski-Pohjanmaalle ulottuvalle alueelle. Isänsä tavoin pääosa hänenkin työtehtävistään liittyi sisustuksen ja sisätilojen ammattimaiseen maalaamiseen. Westzynthiuksen maalaamia huonekaluja on säilynyt erittäin vähän, mutta Raul Pohjonen arvelee tuotannon olleen huomattavasti tähän asti uskottua laajemman. Westzynthiuksen maalaamat huonekalut kuuluvat Keski-Pohjanmaan varhaisimpiin ja harvinaisuusluokkaan 1. Kaunis esimerkki Westzynthiuksen huonekalumaalaamisesta on hänen Oulaisten kirkkoon koristelemansa kaappi.

Oulaisten kirkon seinämaalauksia pidettiin pitkään Erik Westzynthiuksen ainoina säilyneinä kirkkomaalauksina, mutta hän on osoittautunut myös Teerijärven kirkon (1777) maalausten tekijäksi. Nämä maalaukset muodostavat triptyykin, jossa Ehtoollista ja Ristiinnaulittua esittävän kaksiosaisen alttaritaulun sivuilla ovat sakastin ovien yläpuolelle maalatut Syntiinlankeemus ja Jeesuksen syntymä, tutut aihepiirit Oulaisten kirkosta. Westzynthiuksen on arveltu osallistuneen yhdessä Johan N. Backmanin kanssa myös Jurvan vuonna 1764 valmistuneen alttaritaulun tekoon.

Westzynthius nuoremman muuhun tuotantoon kuuluvat Kaarlelan kirkon lehterin kuvittaminen evankelistojen ja Davidin kuvilla sekä kirkon numerotaulun, laulutuolin ja Kuninkaan puhe -maalauksen kehysten maalaaminen, Kokkolan kirkon numerotaulu, Kalajoen kirkon Kuninkaan puhe -maalauksen kehysten kultaus ja kirkon oven maalaus, Pietarsaaren kirkon saarnatuolin alttarilaitteen maalaus, Lappajärven kirkon saarnatuolin kuvitus – Matteus, Markus, Luukas, Johannes, Mooses ja Johannes Kastaja – sekä draperia saarnatuolin takana, Ullavan kirkon saarnatuoli (Matteus, Markus, Luukas, Johannes ja Vapahtaja), Alavieskan kirkon tuntiviisari, Haapaveden ja Merijärven kirkkojen muistotaulut ja Merijärven kirkon draperia saarnatuolin takana. Muistotauluihin kirjattiin kirkon rakentaminen Merijärvelle vuonna 1781 ja Haapavedelle vuonna 1784. Erik Westzynthius kuoli työmatkallaan Merijärvellä 15.4.1787 vain 44-vuotiaana.

Karl Fredrik Tengström (1762–1824) osallistui Westzynthiuksen oppipoikana Teerijärven kirkon maalausten tekoon. Tengström valitsi kuitenkin vuonna 1781 virkamiehen työuran: hän toimi ensin meritullikonttorin kamarikirjurina ja sitten tullinhoitajana. Hyvien suhteiden säilymisestä kertoo, että Tengström toimi uskottuna miehenä Westzynthiuksen perunkirjoituksessa huhtikuussa 1787.