Maija Vuollo syntyi Muoniossa 8.5.1917. Hän kasvoi Kittilässä, missä hän suoritti kansa- ja keskikouluopintonsa, ja lähti sitten 17-vuotiaana Kangasalan emäntäkouluun. Hän valmistui puutarhaopettajaksi Järvenpään kotitalousopettajakoulusta ja toimi sen jälkeen opettajana Harjun maatalousoppilaitoksessa ja Limingan emäntäkoulussa sekä ilmavalvontalottana Kittilässä.

Maaliskuussa 1940 Vuollo tuli Oulun läänin Talousseuran palvelukseen kiertäväksi kotitalousneuvojaksi ja muutti Utajärvelle. Jatkosodan aikana hän solmi avioliiton metsätyönjohtaja Otto Oilingin kanssa. Tämän jälkeen hän siirtyi toimimaan kansanhuoltoon, jossa hän työskenteli ensin sihteerinä ja myöhemmin vuosina 1944–1948 johtajana. Erityisesti tässä toimessa Maija Vuollo-Oilinki oppi tuntemaan pitäjänsä ihmiset. Kaksiosaista nimeä Vuollo-Oilinki ryhtyivät kunnanisät käyttämään erehdysten välttämiseksi. He myös halusivat sen virallistamista, sillä samassa kirkonkylässä oli jo kolme Maija Oilinkia.

Kansanhuollon tehtävien jälkeen Maija Vuollo-Oilinki toimi opettajana eri syrjäkylien kansakouluissa, ensin väliaikaisen opettajan tehtävissä ja jatkokoulun tuntiopettajana. Vuodesta 1961 lähtien hän hoiti väliaikaisena kansalaiskoulun yleisaineiden ja vakinaisena maatalousaineiden opettajan virkaa. Hankittuaan lisäopinnoin pätevyyden Vuollo-Oilinki toimi vuodesta 1965 lähtien vakinaisena opettajana. Syksyllä 1974 hän jäi sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle.

Utajärven kunnanvaltuustoon Maija Vuollo-Oilinki valittiin ensimmäisen kerran 30-vuotiaana vuonna 1948. Hän toimi valtuutettuna yhtäjaksoisesti 21 vuoden ajan. Vuonna 1959 hänet valittiin kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi yhtenä ensimmäisistä naisista Suomessa. Valinta oli varsin ainutlaatuinen, ja Vuollo-Oilinkia haastattelivat niin tv- ja radiotoimittajat kuin sanoma- ja kuvalehdetkin. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja itse suhtautui ensi ihmettelyn jälkeen nimitykseensä varsin tyynesti: ”Loppujen lopuksi minusta ei ole lainkaan ihmeellistä, että nainen toimii valtuustossa puheenjohtajana. Jos naiset heittäisivät kanamaisuuden, he tulisivat toimeen vaikka missä.” Muuten täysmiehisen valtuuston jäseniä naispuheenjohtaja piti reiluina työtovereina: ”Kaikki valtuuston jäsenet ovat samanarvoisia, eikä minulle koskaan ole sanottu ’akkain puhetta’ käytettyäni puheenvuoron.” Muita Vuollo-Oilingin kunnallisia luottamustehtäviä olivat muun muassa sosiaalilautakunnan ja kunnalliskodin johtokunnan puheenjohtajuus sekä kansakoululautakunnan varapuheenjohtajuus. Hän toimi myös seurakunnallisissa luottamustehtävissä: kirkkovaltuustoon hänet valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1958 kirkonkokouksessa, ja vuodesta 1977 eteenpäin hän oli kirkkovaltuuston puheenjohtaja. Kirkkovaltuustossa hän toimi yhtäjaksoisesti 27 vuoden ajan.

Maija Vuollo-Oilinki oli tasapainoinen, ymmärtävä ihminen ja asiallinen, mutta lähimmäisten ongelmiin herkästi suhtautuva nainen, jonka sydäntä lähellä olivat sosiaalihuolto ja koulukysymykset. Hän oli johtamiskykyinen sekä hyvä puhumaan ja kirjoittamaan. Vuollo-Oilingin uskonnollinen vakaumus oli vanhoillislestadiolaisuus. Hänellä oli laajasydäminen ja avarakatseinen suhtautuminen muun uskonnollisen tai poliittisen vakaumuksen omaaviin henkilöihin.

Moninaisten kunnallis- ja luottamustehtäviensä ohella Maija Vuollo-Oilinki hoiti leipätyönsä puutarhanhoidon, kodinhoidon ja terveysopin opettajana kansakoulussa, kuusihenkisen perheen talouden sekä 13 peltohehtaarin Sipolan tilan emännyyden. Hän oli mukana myös Sydäntautiyhdistyksen piirin ja paikallisyhdistyksen toiminnassa sekä Utajärven Osuuspankin hallinnossa. Kansanedustajaehdokkaaksi hän ei pyynnöistä huolimatta suostunut.

Lähdeluettelo

  • Utajärven valtuuston rouva puheenjohtaja. Suomen kuvalehti 1959: 9, s. 26–27.
  • Saari, Maija-Liisa: Nainen miesten johtajana. Viikkosanomat 1959: 10, s. 28–29.
  • Maija Vuollo-Oilinki kuollut. Tervareitti 16.4.2002, s. 4.