Kansakoulun jälkeen alkoivat Otto Viljamaan oppivuodet isän ammattiin. Ensimmäinen oma urakka oli 18-vuotiaana Haapalan koulun muuraus 1925. Hyvä ammatti olikin tarpeen, sillä heti Oton mentyä naimisiin hänen isänsä hukkui, ja Otto joutui alkuun elättämään oman perheensä lisäksi äitinsä ja viisi sisarusta.

Otto Viljamaa muurasi vielä 70-vuotiaana; mm. Nivalan kotiseutumuseossa on hänen muuraamansa takka päärakennuksessa ja uuni työmiehentuvassa. Talvisodassa Otto oli konekiväärimiehenä JR 25:ssa Kuhmossa ja Löytövaarassa, jossa hän 3.3.1940 haavoittui pohkeeseen. Jatkosodassa hän osallistui 32. Eläinlääkintäkomppanian talousaliupseerina taisteluihin Tohmajärvellä, Suistamolla, Äänislinnassa, Aunuksessa, Petroskoissa, Syvärillä ja Viipurinlahdella. Lapin sotaankin hän osallistui.

Rintamalla saivat alkunsa kaksi harrastusta, joista oli iloa koko loppuelämän ajan: kronikanteko ja tuohityöt. Sota-aikaisia kronikoita on kerätty vihkoksi, mutta Otto teki kronikan lähes lonkalta mistä aiheesta vaan myöhemminkin. Tuohesta syntyi virsuja, kontteja, kirjankansia ja koruja.

Lapsesta saakka Otto oli innokas kilpaurheilija, aluksi hiihtäjä ja juoksija. Hän kuului työväenyhdistyksen urheiluseuraan Sarastukseen, mutta yhtä matkaa samalla autolla suojeluskunnan joukkueen kanssa kuljettiin kilpailumatkoilla 1930-luvulla. Hyvä sopu kaikkien urheilijoiden kesken teki myöhemmin Nivalan Urheilijoista vahvan seuran. Jo ennen sotaa 1938 Otto Viljamaa löysi pyöräilyn, josta tuli hänen lajinsa. Suurin saavutus oli Pyöräilyliiton Suomen-mestaruus 50 kilometrillä ikämiesten sarjassa 1950. Otto voitti monia kilpailuja; piirimestaruuksia hänellä oli useita, viimeisin vielä 57-vuotiaana 1964.

Seuratoiminnassa hän oli antaumuksella mukana kymmeniä vuosia. Nivalan Urheilijoiden johtokunnan jäsenenä hän oli 1941–43 ja 1945–64, puheenjohtajana 1953–62, ja kunniapuheenjohtajaksi hänet valittiin 1963. Suomen voimistelu- ja urheiluliiton Keski-Pohjanmaan piirin johtokunnassa hän oli 1953, 1959 ja 1961–62 sekä noin kymmenen vuotta piirin pyöräilyjaoston jäsenenä ja Keski-Pohjanmaan Urheilun Tuki ry:n jäsenenä.

Otto Viljamaa oli raittiuslautakunnan jäsen 1932–33, urheilulautakunnan jäsen 1954–56 ja puheenjohtaja 1957–68 sekä kunnanhallituksen varajäsen 1957–60.

Muurarin työnsä ohella Otto Viljamaa opetti Makolan kurssikeskuksessa 1959–64 ja oli Suomi-Salaman vakuutusasiamiehenä 1957–65 ja 1967–76 sekä aluetarkastajana 1965–67. Nivalan osuuskaupan johtokunnan varajäsen hän oli 1961–76. Eläkepäivinään Otto Viljamaa oli tuttu näky kotiseutujuhlissa tuohitöineen. Hän oli myös ikuinen kujeilija: moni asiantuntematon on etsinyt ”arinahöylää” tosissaan.

Hänelle on myönnetty seuraavat ansiomerkit:

  • 2 lk:n Vapaudenmitali ja Pyöräilyliiton ansiomitali 1958
  • Suomen urheilun hopeinen ansiomitali 1963
  • Pyöräilyliiton kultainen ansioplaketti 1963
  • Kunnallishallinnon juhlamitali 1968
  • Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk:n mitali kultaristein 1971

Vanhemmat

muurari Felix Viljamaa ja Tyyne Elina Hourula

Puoliso

Nivalassa 13.12.1929 Tyyne Maria Oja, syntynyt 25.9.1907 Nivala, kuollut 14.9.1993 Nivala, vanhemmat pienviljelijä Kustaa Pekka Oja ja käsityöläinen Kaisa Hemetkoski