Kaustislaisen maanviljelijäperheen vesalle Eljas Varilalle tarjoutui tilaisuus kansakoulun jälkeisiin opintoihin Kokkolan suomalaisessa yhteiskoulussa, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1905. Opinnot Helsingin yliopistossa etenivät siten, että Varila valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1911 ja lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1915. Lääkärin käytännön työhön Varila tutustui ensi kerran vuonna 1913 toimimalla kaksi kuukautta Säkkijärven vt. kunnanlääkärinä. Vastaava vt. pesti Nilsiässä kesti 1,5 vuotta, kunnes työsuhde Nilsiän kunnanlääkärinä vakinaistui vuonna 1915.

Isänmaallisena miehenä Varila osallistui maan itsenäisyyden alkuvaiheissa eversti Malmin joukoissa Karjalan retkikunnassa. Sittemmin hän otti osaa suojeluskuntatoimintaan Nilsiässä, Alavudella ja Oulaisissa ja hoiti vuonna 1927 myös Raahen suojeluskuntapiirin lääkärin tointa.

Työura jatkui vuonna 1919 Alavuden, Töysän ja Kuortaneen kunnanlääkärin virassa. Varila toimi samaan aikaan myös Alavuden parantolan lääkärinä. Hoidettuaan lyhyen aikaa Kajaanin Sissipataljoonan lääkärin tehtäviä Eljas Varila valittiin vuonna 1921 Oulaisten kunnanlääkäriksi. Kunnanlääkärin tehtävien ohella Varilan piti toimia Oulaisten keuhkotautisparantolan lääkärinä. Varilan perhe muutti vuonna 1918 rakennettuun komeaan 10-huoneiseen kunnanlääkärin taloon.

Tohtori Varila ryhtyi välittömästi toimiin vuonna 1914 perustetun parantolan laajentamiseksi. Sairassijojen määrä nousikin hänen 22 vuotta kestäneellä ylilääkärikaudellaan 32:sta 75:een. Tämän mahdollisti vuonna 1934 toteutettu laajennus, jonka tuloksena parantola sai ns. naisvinkkelin. Laajennuksen jälkeen parantola vaati kunnanlääkärinä toimineelta Varilalta entistä suuremman työpanoksen. Kun lääkintöhallituksen vt. pääjohtaja Herman Lavonius esitti vuonna 1938 kunnan- ja parantolanlääkärin virkojen erottamista, Varila valitsi parantolan. Samana vuonna alueelle valmistui uusi asuinrakennus, jonka arkkitehti Toivo Löyskä suunnitteli Varilan ohjeiden mukaan.

Paikkakunnan ainoan lääkärin työpäivät venyivät pitkiksi. Aamuisin klo 8–10 Varila työskenteli parantolassa. Sen jälkeen olivat vuorossa kunnanlääkärin vastaanotto, myöhemmin illalla taas kansliatyöt ja toimenpiteet parantolassa. Varilalla oli oma Pekka-niminen hevonen, jolla hän teki runsaasti kotikäyntejä eri puolille pitäjää. Varila hoiti myös Oulaisten suojeluskunnan sekä Oulaisten, Merijärven ja Vihannin kansakoulujen lääkärin tehtäviä. Lääkärin velvollisuuksiin kuului toimia kunnan terveydenhuoltolautakunnan sekä Oulaisten ym. kuntien tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen puheenjohtajana. Kun yhdistys muuttui kuntainliitoksi, Varila jatkoi liittohallituksen johdossa. Eljas Varila oli Oulaisten yhteiskoulun perustajajäsen, johtokunnan ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1927–1930. Hän johti johtokuntaa myös vuosina 1932–1939.

Vähäisinä vapaa-aikoinaan E. J. Varila harrasti kuorolaulua. Kun paikkakunnalle perustettiin vuonna 1927 Kustaa Penttilän johdolla sekakuoro, Varila valittiin sen hallituksen puheenjohtajaksi.

Monilta kiireiltään Eljas Varila ei ehtinyt hoitaa omaa terveyttään. Suvussa aikaisemmin esiintynyt keuhkotauti kiusasi myös parantolanlääkäriä. Kun talvisota puhkesi vuonna 1939, Varila sai komennuksen sotilaslääkäriksi Rovaniemelle. Vuoden 1940 alussa hän siirtyi Oulaisiin tuolloin sijoitetun Koulutuskeskus 5:n lääkäriksi. Keuhkotauti puhkesi uudelleen sotavuosina. Talvella 1942–1943 Varila jaksoi vielä työskennellä parantolassa, joskin hänen piti käydä usein kesken vastaanoton lepäämässä asunnon puolella. Keuhkosairaus vei lopulta voiton maaliskuussa 1943.

Maanviljelijäkodin kasvattina Varila sai kipinän myös maatalouden harjoittamiseen. Hän hankki noin 1,5 kilometrin päästä Oulaisten kirkonkylän keskuksesta Haarala-nimisen tilan ja ryhtyi hoitamaan menestyksellä maitaan ja metsiään. Tilalla oli 1930-luvun alussa 48 hehtaaria peltoa ja 75 hehtaaria metsää. Puutarha-ala oli 0,25 hehtaaria. Vuonna 1931 peltoala jakaantui seuraavasti: heinä 22, kaura kahdeksan, ruis kuusi, ohra kaksi, peruna kaksi, juurikasvit 1,5 ja vihantarehu yksi hehtaaria.

Loppu 5,5 hehtaaria oli laidunta. Karjakantaan kuului neljä hevosta, 16 Itä-Suomen rotuista lehmää, sonni ja sika. Sementtitiilinen karjakartano olisi mahdollistanut lehmämäärän kaksinkertaistamisen. Karjakartanon tilat oli varustettu vesijohdolla, sähköpumpulla ja ns. automaattisilla juomakupeilla. Viljaa, maitoa, lihaa, perunoita ja rehua kertyi niin paljon, että sitä riitti oman käytön ohella myytäväksikin. Haaralan tilan metsämaita hoidettiin vuonna 1929 laaditun suunnitelman pohjalta.

Kalajokilaaksossa maaliskuussa 1943 julkaistussa kuolinilmoituksessa mainittiin tohtori Eljas Varilan lempi- eli mielilauseeksi: ”Silloin kun se on parasta ollut, se on tuska ja vaiva ollut.”

Puoliso

vuodesta 1911 Lily Synnöve Hedman (1890–1949)

Lähdeluettelo

  • Suomen maatilat V. Porvoo 1933.
  • Tohtori E. J. Varila 50-vuotias – Kalajokilaakso 14.7.1936.
  • Tohtori Eljas Varila kuollut – Kalajokilaakso 16.3.1943.
  • Sirkka Törrönen, Oulaisten Keuhkotautisparantolasta Oulaskankaan sairaalaksi 1914–1984. Kokkola 1984.
  • Harri Turunen, Opin tiellä Oulaisissa. Oulainen 1986.
  • Harri Turunen, Yhdentoista etunimen amiraali. Oulainen 1992.
  • Isäin tietä astumassa (toim. Harri Turunen). Raahe 1995.