Kuusamon ensimmäinen papinvaaleilla valittu kirkkoherra, Antti Adolf Gummerus, syntyi Nivalassa 21.10.1862. Hänen isänsä oli Nivalan kappalainen Anders Henrik Gummerus ja äitinsä Maria Niemi. Antti Gummerus, joka sittemmin muutti nimensä Valtavaaraksi, vihittiin papiksi 29.6.1887. Vuotta myöhemmin hän avioitui Nivalan pesänhoitajan Aurora Maria Weisselin kanssa. Pappisvihkimyksensä jälkeen hän toimi aluksi papin virassa Pielisjärvellä, Kalajoella, Puolangalla, Siikajoella sekä Revonlahdella. Vuonna 1895 hän muutti perheineen Kuusamoon aluksi vt. kirkkoherraksi ja vuotta myöhemmin vakinaiseksi.

Kuusamoon saavuttuaan Valtavaara alkoi järjestellä virka-asioiden ohella myös maataloudellisia asioita. Hän hankki muun muassa suuren karjan ja teki itse jokaiselle lehmälle kaulaan oman kellon. Jokainen kello antoi erilaisen sävelen, ja pappilan karjan lähtiessä laitumille tai palatessa kotiin saatiin kuulla varsin taiteellinen konsertti.

Papinvaaleilla virkaansa valittu kirkkoherra Antti Valtavaara oli kansan mies ja kuusamolaisille mieleinen seurakunnan kaitsija. Tunne oli molemminpuolinen, sillä kirkkoherra itsekin mieltyi Kuusamoon ja kuusamolaisiin. Hän otti vastuulleen pitäjän asioita laidasta laitaan ja oli jopa perustamassa Kuusamon ensimmäistä höyrysahaa mylläri Matias Leander Korvelan kanssa vuonna 1898 tai 1899. Höyrysaha teki vararikon jo vuoden 1900 lopussa, mutta kirkkoherra Valtavaara ei lannistunut vaan perusti vuonna 1906 uuden sahan, jonka toiminta jatkui ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Hän oli mukana kunnallisten asioiden käsittelyssä ja kuului muun muassa Kuusamon osuuskaupan hallitukseen ja yleensä kaikkiin yhteiskunnallisiin toimikuntiin. Sanottiin, että kaikkien muiden toimiensa ohella Valtavaara kykeni vielä kellosepäksikin, sillä hän tiettävästi korjasi kirkonkyläläisten kellot silloin, kun Kuusamossa ei vielä ollut kelloseppää.

Antti Valtavaaran aikansa rakennettiin Kuusamoon uusi pappila. Ilmeisesti vuonna 1730 rakennettu pappilarakennus alkoi ränsistyä ja tulla vetoisaksi, joten uudelle oli tarvetta. Vanhasta pappilarakennuksesta saatiin sittemmin majoitustiloja työväelle. Lisäksi siinä asui ja piti vastaanottoaan myös ilmeisesti Kuusamon ensimmäinen lääkäri.

Seurakuntatyössään kirkkoherra Valtavaara oli uuttera ja joustava eikä kaihtanut seurakuntalaistensa palvelemista yölläkään. Kerrotaan, että kerran iltamyöhällä kirkkoherran jo mentyä nukkumaan oli pappilaan tullut pariskunta vihittäväksi. Vihkipari oli kertomansa mukaan matkalla niin myöhään kelirikon vuoksi, ja niinpä kirkkoherra herätettiin. Kuultuaan, että pariskunnan vihkimisellä oli kiire, sillä heidän oli samoilla yökylmillä palattava vielä kotiinsakin, Valtavaara vihki heidät hyväntuulisena ja palasi nukkumaan. Tarinan mukaan kirkkoherra törmäsi seuraavana päivänä kaupassa samaan pariskuntaan, joka ei siis nähtävästi ollutkaan kiirehtinyt ”yökylmällä” takaisin kotiinsa. Leppoisan luonteensa mukaisesti Valtavaara ei ollut kuitenkaan sen kummemmin pahastunut ilmeisen turhasta edellisöisestä herätyksestään, olipahan vain virkkanut pariskunnalle: ”Vielä te sitten olette täällä. Yökylmä taisi mennä ohi.”

Kirkkoherra Valtavaara oli mainio seuramies, joka tuli hyvin toimeen ihmisten kanssa. Hän kohteli tavallista kansaa asiallisesti ja ymmärtäväisesti ja säilytti samalla säätyläisiin kiinteän yhteyden. Hän oli suurpiirteinen ja tasapainoinen käytännön mies, joka otti innokkaasti osaa kaikkiin yhteiskunnallisiin asioihin.

Yhteisymmärryksestä ja molemminpuolisesta mieltymyksestä huolimatta löysi Valtavaara kuusamolaisista moittimisen aihettakin; olihan heidän kirkossakäyntinsä varsin innotonta. Vuoden 1905 piispantarkastuksen kertomuksessaan Valtavaara mainitsee ymmärtävänsä tilanteen talvisin, kun kirkko on kylmä, mutta harmittelee, ettei tilanne ole juuri parempi kesäisinkään. Talvisin väkeä kävi jumalanpalveluksissa keskimäärin noin 25 henkilöä ja kesäisin noin 50 henkilöä. Vuoden 1911 piispantarkastuksessa taas piti moittia kirkkotapoja: kuusamolaiset nähtävästi kulkivat kirkossa ja ovista edestakaisin kesken saarnan; olipa koiriakin päästetty toimitusta häiritsemään.

Piispantarkastuksissa löytyi moitteiden vastapainoksi tietysti myös kiitoksen aihetta. Piispa oli esimerkiksi kiitellyt kirkkoherran ja katekeettojen opetustyötä. Erityisesti lapsille oli opetettu raamatunhistoriaa hyvin. Vuoden 1911 piispantarkastuksessa kirkkoherra Valtavaara mainitsi, että Kuusamossa oli jo seitsemän kansakoulua, joissa kävi yhteensä 163 lasta ja kiertokouluissa vielä noin 2 000 lasta. Tarkastuksissa tunnustettiinkin kiertokoulujen merkitys ja todettiin, että kansanopetus oli kehittynyt Kuusamossa huomattavasti.

Kuusamolaisten suureksi yllätykseksi Antti Valtavaara ei jäänyt loppuiäkseen Kuusamoon vaan haki Suonenjoen kirkkoherran virkaa ja siirtyikin sinne vuonna 1917. Hän kuoli Suonenjoella 30.1.1930.

Vanhemmat

Nivalan kappalainen Anders Henrik Gummerus ja Maria Niemi

Puoliso

  1. Aurora Maria Weissell
  2. Johanna Pesonen

Lähdeluettelo