Valtiopäivämies Juho Pietari Valkola syntyi 7.8.1841 Muhoksella. Valkolan aiempi sukunimi oli Greus hänen kotitalonsa alkuperäisen nimen mukaan.

J. P. Valkola oli vauras ja sivistynyt talonpoika, joka hankki elantonsa toimimalla maanviljelijänä Muhoksella. Hän oli edistyksellinen viljelijä, joka ymmärsi hyvin, miten tärkeää oli muuttaa maatalouden painopiste leipäviljanviljelystä maito- ja rehutalouden suuntaan. Valkolan tilan lypsykarja oli aikoinaan yksi Suomen suurimmista, ja tilalla harjoitettiin jo varhaisessa vaiheessa esimerkiksi peltoheinänviljelyä. Maatalouden edistäminen oli Valkolalle tärkeää, ja hän puhuikin maatalouden uudistamisen merkityksestä ahkerasti sanomalehdistössä ja erilaisissa kunnan järjestöjen kokouksissa. Hän oli esimerkiksi merkittävä soiden ojituksen puolustaja ja vaikutti suuresti Muhoksen Matokorven laajan suoalueen kuivaukseen. Valkolaa voidaan pitää myös jonkinlaisena Oulun seudun maamiesseuratoiminnan pioneerina, sillä hän korosti vahvasti maaseudun maanviljelijöiden yhteistoiminnan merkitystä.

J. P. Valkolan kotitila oli aikanaan varsin merkittävä yhteiskunnallinen keskus Muhoksella. Tilalla asui paljon väkeä, josta osa keskittyi myös muuhun kuin maataloustoimintaan, esimerkiksi käsitöihin, maakauppaan ja apteekkitoimintaan. Valkola itse harjoitti maanviljelyn ohella talossaan posti-, ravintola- sekä kestikievaritoimintaa. Oulujoen höyrylaivatoiminnan myötä hän sai ravintolaansa anniskeluluvan mutta joutui sittemmin vaikeuksiin raittiusajattelun alkaessa voimistua Muhoksella. Kunta kielsi Valkolan ravintolan toiminnan, mutta tämä kapinoi ja jatkoi oluen myyntiä talonsa ulkopuolella ja joutui lopulta käräjille. Valkola oli mukana myös kunnallisessa toiminnassa ja oli esimerkiksi Muhoksen ensimmäinen kunnanesimies. Tätä tehtävää hän hoiti kolmeen eri otteeseen yhteensä 17 vuoden ajan. Valkolan talossa pidettiin muun muassa kokouksia ja säilytettiin arkistoa sekä kirjastoa. Siellä aloitti aikoinaan toimintansa myös Muhoksen Säästöpankki.

Juho Valkola oli varsin valistunut mies, joka seurasi innokkaasti aikaansa, luki paljon sanomalehtiä ja kirjoja sekä osallistui taloudellisten järjestöjen toimintaan. Naapuritilalle perustetusta Koivikon maanviljelysoppilaitoksesta hän sai tietoa uusista viljelymenetelmistä. Hän oli eräänlainen pitäjän luottomies, joka toimi monissa erilaisissa virka- ja luottamustehtävissä ja oli mukana myös esimerkiksi Oulujoen lohenpyyntiyhtiössä.

[Kuva: Valkolan kuolinilmoitus Kaiussa 18.1.1892.]
Valkolan kuolinilmoitus Kaiussa 18.1.1892.

J. P. Valkolan yhteiskunnallisen toiminnan kohokohtana lienee ollut hänen osallistumisensa talonpoikaissäädystä valtiopäiville 1877–1878. Valtiopäivillä hänet valittiin useisiin eri taloudellisiin valiokuntiin, nähtävästi siksi, että hänellä katsottiin olevan vankka asiantuntemus taloudellisissa kysymyksissä ja varainhoidossa. Lisäksi hän toimi valitsijamiehenä, joka valitsi itse jäseniä eri valiokuntiin. Talonpoikaissäädyn istunnoissa Valkola teki esityksiä tai käytti puheenvuoroja esimerkiksi kihlakunnanpostia, kansakouluja, kestikievareita, rautateitä ja alkoholilainsäädäntöä koskevista asioista. Hän oli muun muassa kolmen muun Oulun tuomiokunnan ja yhden Kajaanin tuomiokunnan edustajan kanssa tekemässä aloitetta Oulun kaupungista Oulujärvelle rakennettavasta rautatiestä. Hän oli myös allekirjoittamassa aloitetta opettajien taloudellisen aseman parantamiseksi. Ensimmäisten valtiopäivien jälkeen Valkola asettui ehdolle myös seuraavissa valtiopäivävaaleissa vuonna 1881. Enää häntä ei kuitenkaan valittu. Vaikka Valkolan ura valtiopäivillä jäikin lyhyeksi, vain yksien valtiopäivien mittaiseksi, seurasi nimitys ”valtiopäivämies” häntä elämänsä loppuun saakka.

Vanhemmat

talollinen Michel Hyvärinen (Greus) ja Maria Hedvig Juhontytär Huumonen

Puoliso

Eeva Liisa Tomperi

Lähdeluettelo

  • Karppinen, Arto: Vaikuttajapersoona pienyhteisössään: muhoslainen maanviljelijä ja valtiopäivämies J. P. Valkola. Suomen ja Skandinavian historian pro gradu -tutkielma. Oulu: Oulun yliopisto, 2001