Tyngän kylässä asui 1500-luvulla rikas Tyngän suku, johon kuului kolme talonpoikaiskauppiasta: serkukset Mikko Erkinpoika ja Mikko Nikunpoika Tynkä sekä jälkimmäisen veli Pieti Nikonpoika Rahja. Innokas kaupankäynti ja rikkaus viittaavat siihen, että edellisetkin isännät, Erkki Mikonpoika Tynkä ja hänen veljensä Niku, olivat olleet kauppiaita, ja suvun kauppiasperinne lienee juontunut kaukaa keskiajalta. Kalajoen pitäjän huomattavin kauppias 1500-luvun jälkipuolella oli Mikko Erkinpoika, joka on merkitty talonsa isännäksi 1553–1607. Erotukseksi serkustaan Mikko Erkinpoikaa sanottiin Isoksi-Mikoksi, kaiketi kokonsa vuoksi; Mikku Nikunpoika oli puolestaan Pikku-Mikko. Tyngän suku oli perin yritteliästä. Peltoala oli Pikku-Mikon talossa Kalajoen verrattomasti suurin, ja Ison-Mikon talo oli kolmantena. Karjaakin Mikko Erkinpojalla oli runsaasti, vuonna 1591 muun muassa kymmenen salvettua härkää, joita kasvatettiin lähinnä teuraseläimiksi.

Iso-Mikko myi ainakin 1570-luvulla kruunun turkistenostajille ketun-, kärpän- ja oravannahkoja, talon miesten itse pyytämiä tai ostettuja. Mikko oli, kuten isänsäkin, innokas hylkeenpyytäjä ja toimi nuorehkona miehenä monet vuodet venekunnan päällikkönä. Kauppatavaraa kertyi siis omastakin takaa, ja lisää Mikko Erkinpoika hankki ostamalla. Hänellä oli jatkuvasti ainakin yksi laiva, jolla hän nouti kauppatavaraa pohjoisesta, kuten Oulun ja Iin markkinapaikoilta, ja vei etelään, muun muassa Tukholmaan. Vuonna 1575 hän myi jossakin Itämeren äärillä sotalaivaan 2,5 kippuntaa eli 435 kg kapahaukia. Vuonna 1585 Isoa-Mikkoa sakotettiin merimiesten palkkoihin tarkoitettujen rahojen anastamisesta, mutta tämä ei estänyt häntä saamasta myöhemminkin kruunun rahteja. Niinpä hän kuljetti syksyllä 1591 Norrköpingistä Viroon 20 armeijan hevosta. Mikon silloinen laiva oli ajan oloissa isonlainen, 13–14 lästin veroinen, mikä lienee merkinnyt noin 200 tervatynnyrin kantoisuutta.

Iso-Mikko näkyy olleen kiivasluonteinen, koskapa häntä sakotettiin 1579 verihaavan lyömisestä toiseen Tyngän kylän mieheen. Hän oli silti kruunun ja pitäjän tärkeimpiä luottamusmiehiä: vakinaisesti lautamiehenä 1554–80 ja ainakin 1564–77 neljännesmiehenä kruunun veronkantajan hankalassa tehtävässä. Mikko Erkinpojan itsetietoisuutta kuvaa, että hän käytti puumerkin ohella siitä muotoiltua sinettiä, jollainen oli talonpojalla erittäin harvinainen. Hänet merkittiin vielä 1607 talonsa isännäksi, mutta maakirjaan ei ole luottamista: Ison-Mikon olisi täytynyt olla silloin vähintään 80-vuotias, eikä ole varmaa, että hän oli todellisuudessa enää hengissäkään. Hänen pojistaan Simi eli Simo jäi asumaan kotitaloa, joka sai hänestä Similän nimen, mutta Pieti Mikonpoika Tynkä siirtyi kauppiaaksi Kokkolaan.