Oulaisten Matkanivan Pietilän talon pojan Erkki Tuomikosken 95-vuotispäivän kunniaksi kootussa ”Matkanivasta Kirkkotielle” -kirjassa sanotaan päivänsankarin syntyneen kynä kädessä ja todetaan varmemmaksi vakuudeksi vielä: ”Ihmekös tuo, kun isä oli ainoa mies koko kylässä, joka omisti mustekynän!” Kirjoitusharrastuksensa Erkki aloittikin päiväkirjamerkinnöillä jo ennen kouluikää.

Erkki Tuomikoski haaveili nuoresta pitäen kansakoulunopettajan ammatista. Aikomuksena oli pyrkiä Jyväskylän seminaariin. Hänen ikätoverinsa, oulaistelainen Viljo Törmälä houkutteli Tuomikosken kuitenkin matkaansa Kajaaniin, missä toimivaan opettajaseminaariin molemmat kelpuutettiin vuonna 1911. Ennen lähtöään Tuomikoski ennätti olla perustamassa kotikylälleen nuorisoseuraa. Kipinän nuorisoseuratoimintaan hän oli saanut opiskeltuaan lukuvuoden Limingan kansanopistossa. Kaiku-lehdessä julkaistua ilmoitusta, jossa kuulutettiin koolle väkeä nuorisoseuran perustamistilaisuuteen, Tuomikoski terästi runomittaisella vetoomuksella: ”Kaikki yhteen liittykäämme, parempaan päin pyrkikäämme, kaikki voimin yhteisin, on aika nousta viimeinkin.”

Ensimmäinen työpaikka löytyi Ruhtinaansalmen kansakoulusta Suomussalmen Juntusrannasta lukuvuonna 1915–1916. Samoilta vuosilta ovat peräisin myös Tuomikosken ensimmäiset lehtiartikkelit Kajaanin Lehdessä ja Kaikuja Kajaanista -lehdessä. Näihin kuului kahdeksassa numerossa jatkokertomuksena ilmestynyt Rauha Rajalle eli Tarina Kajaanista heimosotien ajoilta, joka oli syntynyt jo seminaarivuosina. Erkki Tuomikoski viimeisteli Suomussalmella öljytuikun hämärässä valossa myös Kajaanin seminaarivuosiin ajoittuvan romaaninsa ”Jyskyt”, jonka Karisto kustansi vuonna 1916. Kirjoittajana ei esiintynyt kuitenkaan Erkki Tuomikoski, vaan Esko Uura.

Erkki Tuomikosken runoilijaminä, Esko Uura, oli tarjonnut sikermän runojaan kustantajalle jo vuonna 1912, mutta hän oli saanut kielteisen vastauskirjeen, joka oli alkanut arvoituksellisesti: ”Olemme pahoitellen todenneet, että teillä on varsin huomattavat runoilijan lahjat.” Tuomikoski eli Esko Uura julkaisi lopulta 68 vuotta myöhemmin runot ”Tuulikannel”-nimisenä omakustanteena.

Tuomikoski kuului vuosina 1921–1926 sanomalehti Liiton toimituskuntaan. Hän oli viikkolehti Perjantain perustaja ja toimittaja, samoin kirjapaino Oy Kannan perustaja ja kirjallinen johtaja.

Tuomikosken ammatti ja monet luottamustyöt toivat miehen eteen kirjoitustehtäviä. Näin syntyivät Oulaisten Osuuskaupan 50-vuotishistoria (1966), Oulun Opettajayhdistyksen 50-vuotiskertomus (1967) sekä ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni” (1967) Nuorten Ystävien 60-vuotisesta taipaleesta.

Tuomikosken vireydestä ja aktiivisuudesta kertoo, että hän oli toimittamassa sekä Oulun kansakoulun 50- ja 75- että 100-vuotisjulkaisua vuosina 1924, 1949 ja 1974. Hän oli K. Nordlundin kanssa toimittajan roolissa myös maakunnallisen nuorisoseurojen liiton 50-vuotisjulkaisussa ”Nuori Pohjois-Pohjanmaa” (1946). Vuonna 1959 ilmestyi Pohjois-Pohjanmaan maakuntalukemisto, jonka toimittamisessa Tuomikosken työparina oli Kalevi Rousti. Kustannusyhtiö Pohjoinen julkaisi vuonna 1974 Tuomikosken puheista ja esitelmistä valikoidun kokoelman ”Elettyä ja ajateltua”.

Erkki Tuomikoski palasi Suomussalmen-kouluvuoteensa vuonna 1981 julkaisemalla tarkkoihin päiväkirjamerkintöihin perustuvan ja kulttuurihistoriallisesti merkittävän teoksen ”Taas koulun sauna paloi”. Sitä seurasi vuosi myöhemmin ”Rakensimme Baabelin tornia”, johon on kirjattu Tuomikosken kokemukset vapaaehtoisena opettajana Itä-Karjalan vepsäläisalueella 1941–1942. Pyhäjokiseudun Kustannus Oy:n aloitteesta koottiin vuonna 1987 em. 95-vuotisjuhlateos, joka koostui enimmäkseen Pyhäjokiseudussa vuosina 1986–1987 julkaistuista Tuomikosken teksteistä.

Pääasiallisen elämäntyönsä Oulussa tehnyt Erkki Tuomikoski sai opetusneuvoksen arvon vuonna 1962. Kunnallisiin ja seurakunnallisiin luottamustoimiin Oulussa kuuluivat köyhäinhoitohallituksen sihteerin tehtävät, kasvatuslautakunnan ja lastensuojelulautakunnan puheenjohtajuudet sekä kaupunginvaltuuston, Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkovaltuuston ja kirkkohallintokunnan jäsenyydet. Tuomikosken muista luottamustoimista mainittakoon Oulun raittiuspiirin ja Oulun opettajayhdistyksen puheenjohtajuus sekä jäsenyys Limingan kansanopiston, Pelastakaa Lapset ry:n Oulun osaston, Nuorten Ystävien, Pohjolan Poikakodin ja Aikakauslehtien liiton johtokunnissa.

Erkki Tuomikoski pysyi nuorisoseuralaisena läpi elämänsä. Hän johti Pohjois-Pohjanmaan Nuorisoseurojen Liiton johtokuntaa vuosina 1944–1952 ja oli liiton raittiusvaliokunnan pitkäaikainen puheenjohtaja. Hänet kutsuttiinkin keskusseuran kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 1984 Tuomikoski sai vastaan ottaa Oulu-seuralta toista kertaa jaossa olleen Oulun Etta -arvonimen.

Puoliso

vuodesta 1918 käsityönopettaja Hilma Karjalainen

Lähdeluettelo

  • Kajaanin seminaari 1900–1950. Muistojulkaisu. Helsinki 1950.
  • Harri Turunen, Oulaisten historia. Oulainen 1986.
  • Erkki Tuomikoski, Matkanivasta Kirkkotielle. Oulainen 1987.
  • Rae Murhu, Sata vuotta nuorisoseuratyötä Pohjois-Pohjanmaalla. Oulu 1988.
  • Tapio Isokivelä, Luomateitä ja renkkusiltoja – Matkanivan kylän vaiheita ja elämää. Raahe 1994.