Mikko Torvinen tuli ylioppilaakso Kemin yhteiskoulusta 1930, minkä jälkeen hän suoritti varusmiespalveluksen ja reserviupseerikoulun. Hänet vihittiin papiksi 1935. Sen jälkeen hän toimi vt. kirkkoherrana Paavolassa 1935–37 ja Leppävirran kirkkoherran apulaisena 1937–38. Lestadiolaisen uusheräyksen piirissä jo kauan vireillä ollut ajatus herätysliikkeen hengessä toimivasta kansanopistosta oli alkuvuonna 1938 edennyt kannatusyhdistyksen muodostamiseen ja sen päätökseen perustaa kristillinen kansanopisto Kalajoelle. Saman vuoden syksyllä Mikko Torvinen lupautui perustettavan opiston johtajaksi, ja samalla hän lupasi hankkia muodollisen pätevyyden kansanopistotyöhön. Hän pätevöityi yhdessä puolisonsa kanssa Sörnäisten kristillisessä kansanopistossa Helsingissä 1940–41. Talvisota ja jatkosodan syttyminen viivästyttivät kansanopiston aloittamista, mutta alkuvuodesta 1941 Mikko Torvinen valittiin muodollisesti pätevänä tehtäväänsä ja kansanopisto aloitti opetustyön 20.1.1942.

Työstä Kalajoen kristillisen kansanopiston johtajana ja opettajana (nimike muuttui myöhemmin rehtoriksi) tuli Mikko Torvisen elämäntyö. Kansanopisto aloitti toimintansa hyvin vaikeissa oloissa. Sodan vuoksi oli puute kaikista käytännön tarpeista, ja opiston taustayhteisön voimavarat olivat vähäiset. Opiston ensimmäisinä toimitiloina olivat opiston sijoituspaikaksi eri vaihtoehtojen pohtimisen jälkeen hankitun Aurasen tilan Kalajoen kauniilla jokitörmällä sijainnut päärakennus (purettu 1974) sekä Ylivieskasta hankittu ja uudelleen rakennettu entinen tallirakennus (purettu 1965). Tilojen kohentamiseen ja uudisrakentamiseen päästiin käsiksi vasta sodan jälkeen vuosikymmenen lopulla. Opiston aloittamiselle välttämättömänä edellytyksenä oli uusheräyksen ystäväpiirin tuki eri puolilta maata keräysvaroina ja merkittävinä lahjoituksina, paikkakunnan opiston ystävien tuki sekä eräiden liikelaitosten, kunnan ja seurakunnan avustukset. Olennaisen osan Mikko Torvisen työstä kansanopiston johtajana muodostikin jatkuva aktiivinen yhteydenpito sekä opiston hengelliseen taustayhteisöön että paikkakunnan elämään. Uusheräyksen tukijoukko asui hajallaan eri puolilla maata, joten kalenterin viikonloput täyttyivät matkoista seura- ja muihin tilaisuuksiin eri paikkakunnille.

Mikko Torvisen opetusaineita olivat elämänkatsomukselliset aineet: uskonto, historia ja yhteiskuntaoppi. Hänen opetustyölleen oli luonteenomaista aiheen luennontapainen, johdonmukainen käsittely ja suurten kehityslinjojen havainnollistaminen. Yksityiskohtia ja anekdootteja viljeltiin kevennykseksi ja merkittävien asioiden mieleenpainumisen tueksi. Sama suurpiirteinen asenne oli hänelle leimallista sisäoppilaitoksen arkielämän johtamisessa. Hänen kuuluviinsa kantautuneet tai suorastaan kannellut pienet rikkeet nuorten ihmisten yhteisössä eivät ansainneet johtajan huomiota; sen sijaan opiston henkeen sopimattomat pahat loukkaukset saivat jyrkän tuomion. Mikko Torvinen oli keskeisesti vaikuttamassa Kalajoen yhteiskoulun perustamiseen ja toimi oman toimensa ohella siellä useita vuosia uskonnon ja kirkkohistorian opettajana.

Kansanopisto toimi välittömässä vuorovaikutuksessa Kalajoen seurakunnan kanssa. Mikko Torvisen työ Kalajoella ja Kalajoen seurakunnan pitkäaikaisen papin lääninrovasti Vilho H. Kiviojan työ kirkkoherrana osuivat samaan aikaan, ja heidän kesken vallitsi suuri alttius palvella toinen toistaan. Paitsi pappina Mikko Torvinen toimi seurakunnassa kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsenenä. Kunnanvaltuuston jäsen hän oli 1948–71. Muita kunnallisia luottamustehtäviä olivat jäsenyydet ammattioppilautakunnassa, Kalajoen sairaalan liittovaltuustossa, kansalaiskoulun johtokunnassa ja vaalilautakunnassa. Hänen puoluekantansa oli kokoomus, mutta opettajan ja papin työn luonteen vuoksi hän ei kuitenkaan katsonut voivansa leimautua varsinaisesti poliittisen yhteisön edustajaksi eikä esimerkiksi asettua kansanedustajaehdokkaaksi.

Mikko Torvinen osallistui sekä talvi- että jatkosotaan sotilaspappina rintamajoukoissa: talvisotaan Suomussalmella ja Kuhmossa (2T-DE ja JR 65) ja jatkosotaan Itä-Karjalassa (RsPsto 30). Sotien jälkeen hän osallistui aktiivisesti vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön reserviupseerien ja sotaveteraanien toiminnassa. Mikko Torvinen oli sotilasarvoltaan kapteeni. Hänelle myönnettiin sotilasansioista Vapaudenristi 4 ja Vapaudenristi tammenlehvän kera, sekä yhteiskunnallisista ansioista J. SVR., Keski-Pohjanmaan reserviupseeripiirin maanpuolustusmitali ja Puolustusvoimain hopeinen ansiomitali.

Vanhemmat

kirkkoherra Matti Vilhelm Torvinen ja Helly Maria Pyykkö

Puoliso

Kemissä 10.7.1938 kansanopiston apulaisrehtori Ida Aino Kyllikki Liakka, syntynyt 8.9.1911 Alatornio, kuollut 11.8.1983 Espoo, vanhemmat kansakoulunopettaja August Vilhelm Liakka ja Ida Niva