Aino Torvinen tuli ylioppilaaksi Kemin yhteiskoulusta 1930, samasta koulusta ja samana vuonna kuin tuleva puolisonsa. Hän valmistui lastentarhanopettajaksi Ebeneser-seminaarista 1935 ja työskenteli sen jälkeen vasta perustetussa Porvoon suomalaisessa lastentarhassa vuoteen 1938 saakka. Solmittuaan avioliiton hän lupautui tällöin yhdessä miehensä kanssa hankkimaan pätevyyden kansanopistotyöhön perustamisvaiheessa ollutta Kalajoen kristillistä kansanopistoa ajatellen. Talvisodan syttyminen viivästytti hanketta niin, että Torvinen pätevöityi Sörnäisten kristillisessä kansanopistossa Helsingissä 1940–41.

Aino Torvinen valittiin Kalajoen kristillisen kansanopiston humanististen aineitten opettajaksi 1941. Vuodesta 1939 lähtien hän oli kuitenkin jo ollut miehensä rinnalla mukana opiston perustamisvaiheissa ja nimellisestikin jo opiston apulaisjohtaja (nimike myöhemmin apulaisrehtori). Myöhemmin Aino Torvinen suoritti yliopistossa arvosanat äidinkielessä, kirjallisuudessa ja psykologiassa. Aino Torvisen opetusaineet olivat ensisijaisesti äidinkieli ja kirjallisuus, mutta niiden ohella hän opetti myös musiikkia, kasvatus- ja terveysoppia ym., ennen kuin opistoon saatiin lisää opettajia. Hän oli ennen kaikkea kirjallisuuden harrastaja ja esteetikko, mutta hänen elämänsä oli ankkuroitu luterilaiseen uskoon ja lestadiolaisen uusheräyksen kristillisyyteen. Se ei kuitenkaan estänyt häntä vaan vapautti hänet opetustyössä ja luottamustoimissa opettamaan ja noudattamaan avaraa mutta vastuullista humanismia. L. L. Laestadiuksen Vanhimman ääni oli hänelle jokapäiväinen eväs; toisaalta klassisen kirjallisuuden ohella uusi kiisteltykin kotimainen kaunokirjallisuus sisältyi opetukseen.

Olennaisena osana musiikinopetuksessa oli jokavuotinen oppilaskunnan kuoro, johon kaikki oppilaat osallistuivat. Kuoro saattoi esiintyä vaativissa tilaisuuksissa opiston ulkopuolellakin.

Kirjaston kartuttaminen, järjestäminen ja luettelointi oli Aino Torvisen jatkuva harrastus, samoin kuin opettaminen kirjaston käyttöön opiskelun välineenä. Hän kannusti opiskelua, henkistä kasvua ja luovuutta, joiden jälkeen tulivat koti, perhe ja aineelliset olot. Kansanopiston apulaisrehtorin toimenkuvan mukaisesti Aino Torvinen pani tarmonsa ja mielikuvituksensa käyttöön luodakseen opistoyhteisölle virikkeellisen ja viihtyisän ympäristön. Paljolti hänen ansiostaan kansanopistosta tuli myös paikkakunnan muiden yhteisöjen toimitilojen rinnalle merkittävä kulttuuritilaisuuksien ja arkisempien kokoontumisten paikka.

Aino Torvinen osallistui miehensä rinnalla näkyvästi Kalajoen maakunnan kunnallis- ja järjestötoimintaan. Hän oli jäsenenä kirjastolautakunnassa sekä kantakirjaston, kansakoulun ja kansalaisopiston johtokunnassa. Hän toimi asumus- ja avioerosovittelijana. Hän oli pitkään Kalajoen yhteiskoulun vanhempainneuvoston jäsen. Järjestötoimintaan hän osallistui Lotta Svärd -järjestössä ja Mannerheimin lastensuojeluliitossa.

Aino Torvinen kirjoitti pääasiassa kulttuuri- ja kirjallisuusaiheisia kirjoituksia maakunnan sanomalehtiin sekä julkaisun aihepiirin mukaisia artikkeleita Kansanopisto-lehteen ja lestadiolaisen uusheräyksen Vartijan ääneen. Hän toimitti Kalajoen kristillisen kansanopiston 20-vuotisjuhlajulkaisun 1962 sekä opiston julkaisun Kuulumiset neljästi vuosittain 1965–73.

Aino Torvinen toimi lottatyössä kotirintamalla sotien aikana, ja hänelle on myönnetty Sininen risti, Mannerheim-liiton kultainen ansiomerkki ja Suomen Kansanopistoyhdistyksen kultainen ansiomerkki.

Vanhemmat

kansakoulunopettaja August Vilhelm Liakka ja Ida Erika Niva

Puoliso

Kemissä 10.7.1938 kansanopiston rehtori Mikko Johannes Torvinen, syntynyt 4.6.1911 Kemi, kuollut 26.8.1971 Kalajoki, vanhemmat kirkkoherra Matti Vilhelm Torvinen ja Helly Maria Pyykkö