Vanhaan ja vankkaan matkanivalaiseen talonpoikaissukuun syntyneen Tapani Tirilän haaveeksi nousi jo nuoruusvuosina eläinlääkärin tai kansakoulunopettajan ammatti. Toiveet eläinlääkärin työsarasta kariutuivat siihen, että nuorukaiselle ei tarjoutunut mahdollisuutta oppikouluun. Opettajaunelma alkoi sen sijaan toteutua 1940-luvun alussa dramaattisten tapahtumien jälkeen.

Syksyllä 1939 armeijaan menneen Tirilän varusmiespalvelu vaihtui pian talvisodan puhjettua tosi toimiin. Tirilä kuului Kemissä perustetun, everstiluutnantti Uno Fagernäsin komentaman JR 64:n III pataljoonan konekiväärikomppaniaan. Rykmentti osallistui vuodenvaihteen 1939–1940 molemmin puolin Suomussalmen seudun ankariin taisteluihin. Tammikuun 12. päivänä III pataljoona lähti kohti Karjalaa. Suojailmasta pakkaseksi muuttuneissa oloissa Nurmeksesta Pitkärantaan tehty hiihtomarssi koitui kohtalokkaaksi kymmenille sotilaille. Myös Tapani Tirilä palellutti jalkansa.

Edessä oli kuukausien hoito, jonka aikana molemmista jaloista amputoitiin varpaita. Sotavamma pani nuoren miehen pohtimaan entistä vakavammin opettajanuraa. Kesällä 1941 Tirilä osallistuikin seminaareihin pyrkiville tarkoitetuille kuusiviikkoisille kursseille Ylivieskan Raudaskylässä. Jatkosodan vuoksi Kajaanin seminaari oli suljettuna lukuvuoden 1941–1942. Syksyllä 1942 Tirilä pääsi lopulta osallistumaan pääsytutkintoon. Tuloksena oli koko pääsykokeen korkein pistemäärä.

Viisivuotinen opettajakoulutus lyheni vuodella, kun Tirilä sai kolmen muun opiskelijan tavoin oikeuden suorittaa tenttimällä kolmas vuosikurssi. Tirilä valmistui kansakoulunopettajaksi kesäkuussa 1946 ns. kokelasluokan priimuksena. Ensimmäinen työpaikka löytyi Haapavedeltä, missä kirkonkylän kansakoululla oli avoinna väliaikainen virka. Kun Matkanivan koulun pitkäaikainen opettaja Aleksi Reinilä jäi eläkkeelle lukuvuonna 1946–1947, Tirilälle tarjoutui tilaisuus hakea virkaa kotikylältään. Johtokunta hyväksyi valinnan ilomielin toukokuussa 1947.

Keväällä 1954 Tirilä haki ja hänet valittiin kirkonkylän keskuskansakoulun avoinna olleeseen yläkoulun opettajan virkaan. Kaksi vuotta myöhemmin hänet valittiin koulun johtajaksi, tehtävään, joka jatkui sittemmin aina vuoteen 1978. Kauteen mahtui siirtyminen peruskoulujärjestelmään elokuussa 1973. Tirilä toimi vuosikymmenen ajan myös Oulaisten yhteiskoulun tuntiopettajana. Oppiaineina olivat yleensä laulu ja musiikki, mutta joinain vuosina myös matematiikka, historia ja luonnonhistoria. Kasvattajana, opettajana ja johtajana hän oli demokraattinen, hienotunteinen ja joustava. Kesäkuussa 1979 tasavallan presidentti Urho Kekkonen myönsi Tirilälle opetusneuvoksen arvon.

Päivätyönsä ohessa Tirilä osallistui lähes käsittämättömässä laajuudessa kunnan, seurakunnan ja eri yhdistysten toimintaan. Kunnalliset luottamustoimet alkoivat vuonna 1957, kun hänet valittiin urheilulautakunnan puheenjohtajaksi ja nuorisotyölautakunnan jäseneksi. Hän toimi myös holhous- ja kotiseutulautakunnan puheenjohtajana sekä osallistui mm. kadunnimi-, koulusuunnittelu-, pitäjänhistoria-, koululaitoksen 100-vuotishistoria- ja kaupungin 125-vuotisjuhlatoimikunnan työhön. Seurakuntahallinnossa tulivat tutuiksi niin tilintarkastajan tehtävät, kirkkohallintokunnan ja kirkkovaltuuston jäsenyys kuin myös viimeksi mainitun luottamuselimen puheenjohtajuus.

Tapani Tirilä ryhtyi puuhamaan 1960-luvun alussa Oulaisiin kauppakoulua. Kannatusyhdistys perustettiin vuonna 1962, ja koulu pääsi aloittamaan toimintansa kolme vuotta myöhemmin Väinölän tiloissa. Oppilaitos laajeni kauppaopistoksi vuonna 1969. Ylioppilasosastolle voitiin ottaa ensimmäiset opiskelijat syksyllä 1980, ja kymmenen vuotta myöhemmin oppilaitoksen yhteyteen avattiin Yrityspalvelukeskus. Tirilä toimi oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1962–1992 lukuun ottamatta nelivuotiskautta 1973–1976, jolloin hän oli ”vain” varapuheenjohtaja. Liike-elämän tuntemusta lisäsi yli 20 vuoden toiminta Oulaisten Osuuspankin hallintoneuvostossa.

Nuorisoseura- ja urheiluseuratoiminta liittyivät myös Tirilän harrastuksiin. Tirilä nähtiin kotikylän nuorisoseurassa sekä estradilla että luottamustehtävissä. Nuoruudessa tuli urheilumenestystä etenkin pikajuoksussa ja korkeushypyssä. Urheiluharrastus jatkui myös vammautumisen jälkeen, mistä kertoo mm. voitto maan opettajainkoulutuslaitosten mestaruuskilpailujen 3-ottelussa. Aktiiviuran jälkeen kiinnostus suuntautui ohjaajan rooliin Matkanivan nuorisoseurassa ja Oulaisten Huimassa. Vuosina 1965–1970 Tirilän asiantuntemusta päästiin hyödyntämään läänin liikuntalautakunnassa.

Tirilä tuli mukaan Oulaisten Kotiseutuyhdistyksen toimintaan 1950-luvulla ja toimi sittemmin 17 vuotta yhdistyksen varapuheenjohtajana. Hän toimi myös pitkään Pyhäjokialueen Kotiseutuliiton hallinnossa ja kuului Pyhäjokialueella vuonna 1977 järjestettyjen valtakunnallisten kotiseutupäivien päätoimikuntaan. Kun Oulaisiin perustettiin vuoden 1976 alusta kunnallinen kotiseutulautakunta, Tirilä oli luonnollinen valinta sen puheenjohtajaksi. Lautakunnan mittavimpia hankkeita olivat pitäjänkirjan ja kotiseututalon aikaansaaminen. Molemmat tavoitteet täyttyivät 1980-luvun mittaan.

Kiinnostus historiaa ja perinnettä kohtaan ilmeni myös yliopisto-opintoina Jyväskylässä. Tirilä suoritti cum laude approbatur -arvosanat kansantieteessä ja kansanrunoudentutkimuksessa. Kansatieteen proseminaariesitelmän aiheena olivat Matkanivan tallit ja kansarunoudentutkimuksen haapavetinen runojen ja viisujen tekijä Matti Viinamaa eli Viina-Matti. Tirilä palkittiin vuoden 1977 valtakunnallisilla kotiseutupäivillä kotiseutuansioistaan Suomen Kotiseutuliiton ansiomitalilla.

Oman vammautumisen myötä sotainvalidityö tuli Tapani Tirilälle läheiseksi heti vuonna 1940, kun Sotainvalidien Veljesliiton Oulaisten osasto perustettiin. Sittemmin toiminta sotainvalidien asioiden eteenpäin viemiseksi jatkui aina kuolemaan saakka. Erityisen suuri ilonaihe oli vuonna 1987 käyttöön otetun Taukokankaan, sotainvalidien ja -veteraanien oman kuntoutuskodin, tulo Oulaisiin.

Opettajien ammattijärjestötyö tuli Tirilälle tutuksi niin paikallis-, piiri- kuin valtakunnan tasollakin. Hän kuului lähes yhtäjaksoisesti Oulaisten yhdistyksen johtokuntaan vuosina 1949–1978. Toiminta Ylivieskan piirin eri tehtävissä pääsi myös alkuun jo vuonna 1950. Vuosina 1964–1976 hän oli piirin puheenjohtaja. Ovet valtakunnallisen Suomen Opettajain Liiton liittovaltuustoon avautuivat ensi kerran vuonna 1965, ja 1970-luvulla Tirilä toimi vuosia valtakunnallisen liiton hallituksessa. Hallitustyöskentely – erityisesti palkkaneuvottelut – edellyttivät vilkasta sukkulointia Oulaisten ja Helsingin välillä. Yksin vuonna 1973 Tirilä joutui tekemään 34 edestakaista lento- tai junamatkaa.

Kaiken edellä mainitun ohella Tirilä teki liki puolivuosisataisen työn kuoronjohtajana. Tänä aikana hänen kuorojaan olivat Matkanivan sekakuoro, Oulaisten mieskuoro, Oulaisten kirkkokuoro ja Laaksojen Laulajat. Näihin vuosiin mahtui satoja harjoituskertoja sekä esiintymisiä Oulaisissa, naapurikunnissa, muualla Suomessa ja ulkomailla. Miehen kynästä lähti myös sanoituksia ja sävellyksiä, ja ennättipä Tapani Tirilä toimia kriitikkona ja lähes 40 vuotta musiikkikauppiaanakin.

Tapani Tirilä kirjoitti vuosikymmenten varsilla suuren määrän runoja, muisteluksia, kolumneja, kritiikkejä, pakinoita ja historiikkeja. Niitä julkaistiin mm. Liitossa, Pyhäjokiseudussa, Kalajokilaaksossa, Keskipohjanmaassa ja Kaltiossa. Hän harrasti myös Rotary-toimintaa, numismatiikkaa ja sukututkimusta ja osallistui aktiivisesti sekä haapavetisen Rytkyn sukuseuran että oulaistelaisen Jaakola-Kiviranta-sukuseuran toimintaan. Omat juuret, kotikylä, Oulainen ja Pyhäjokialue olivat asioita, joita hän korosti ja jotka nousivat usein esiin juhlapuheissa ja puheenvuoroissa, joita hän piti ahkerasti juhlissa ja muissa tilaisuuksissa. Vahva kotiseutuhenki ja kotiseututietoisuus ohjasivat hänen toimiaan niin työelämässä kuin harrastuksissa. Tirilä tunnettiin taitavana puhujana, joka puhui ilman papereita ja hämmästytti kuulijansa ilmiömäisellä muistillaan.

Puoliso

vuodesta 1946 Aino Rakel Peltoniemi (1920–)

Lähdeluettelo

  • Harri Turunen, Aina työtä ahkeralla. Opetusneuvos Tapani Tirilä 75 vuotta. Oulainen 1993.
  • Harri Turunen, Opetusneuvos Tapani Tirilä in memoriam – Pyhäjokiseutu 11.2.2004.