”Kukapa voisi unohtaa Yrjön, Yrjön, jolle tappio oli vain siirtynyt voitto, jolle vihollinen oli läheinen ystävä, jolle pitkät muistiot olivat kauhistus, jolle moite oli takaperin lausuttu kiitos, jolle nopeus oli tärkeää, jolle Pyhäjokialue oli hän itse ja päinvastoin ja joka kasvatti pienuudesta voiman ja joka kasvatti pienen suureksi – tai ainakin melkein.”

Näin kuvaili entistä esimiestään Pyhäjokiseudussa vuosina 1980–1984 työskennellyt Mai Koivula vuonna 1992 ”Ykäjokiseudussa”.

Koivulan luonnehdinta sisälsi tiivistetysti ne keskeiset luonteenpiirteet ja ominaisuudet, jotka kuvastivat Pyhäjokiseutu-lehteä 38 vuotta palvellutta Yrjö Talvea. Talvi oli intohimoinen Pyhäjokialueen ja sen ihmisten puolestapuhuja. Hänen työskentelytapaansa leimasivat ahkeruus, nopeus, hyvä uutisnenä, idearikkaus ja erinomainen psykologinen ”pelisilmä”. Hän ei toisaalta pelännyt astua isoillekaan varpaille, toisaalta hän muisti aina ottaa huomioon myös muut ihmiset.

Yrjö Talvi syntyi Jurvasta Nivalaan muuttaneiden Mikko ja Lempi Talven perheeseen, joka sai elantonsa Mikko-isän vaatturin toimesta. Perheessä korostettiin työnteon merkitystä, ja niinpä Yrjö Talvi hankkiutui jo kouluvuosinaan ilta- ja kesätöihin Nivalan Saha ja Mylly Oy:n palvelukseen. Sahalla tienatuilla markoilla hän rahoitti osaksi Raudaskylän keskikoulun käymisestä aiheutuneita koulumenoja.

Keskikouluaikaa seurasi parin vuoden työrupeama Nivalan Kauppayhtymän ”puotipuksuna”, minkä jälkeen Talvi siirtyi erään kurikkalaisen kauppaliikkeen palkkalistoille. Kurikan-vuosien merkittävin tapahtuma ei kuitenkaan liittynyt työelämään, vaan tulevan puolison löytymiseen.

Armeijavuotensa jälkeen Talvi huomasi ilmoituksen, jossa Kalajokilaakso etsi toimitukseensa harjoittelijaa. Hetken päähänpistosta tapahtunut paikanhaku viitoitti lopulta miehen elämänuran. 60-vuotishaastattelussaan Talvi arveli ironisesti Kalajokilaakson harjoittelijan paikan ratkenneen hänen edukseen siksi, että Ylivieskan Kuula sai nyrkkeilijänä menestyneestä Talvesta hyvän vahvistuksen.

Toimittuaan Kalajokilaaksossa kolmisen vuotta Talvi perusti yhdessä sieviläisen postinhoitajan Esa Liukun kanssa Länsipohjanmaa-nimisen sanomalehden, jonka pääpaikka oli Sievin Asemakylällä. Tämä elämänvaihe jäi lyhyeksi, sillä liikemies Hugo Koivu onnistui houkuttelemaan Talven mukaan Pyhäjokialueella virinneeseen lehtihankkeeseen. Talvi möi osuutensa Länsipohjanmaasta ja muutti Oulaisiin. Paikallislehti Pyhäjokiseudun ensimmäinen näytenumero ilmestyi 15.4.1954.

Pahanilkiset puheet ja epäilyt lehtihankkeen taloudellisesta onnistumisesta eivät lannistaneet Yrjö Talvea, joka oli aluksi lehden ainoa toimittaja, jonka toimenkuvaan kuuluivat myös toimitussihteerin työt, lehden osakkeiden ja ilmoitustilan myynti, asiamiesten ja tilauksien hankkiminen sekä lehtiyrityksen tulevaisuuden kannalta tärkeiden yhteyksien luominen. Sivutoimisena päätoimittajana oli aluksi Oulaisten keskuskansakoulun johtajaopettaja Aaro Takalo-Eskola, kunnes päätoimittajan posti uskottiin syksyllä 1956 tuolloin vasta 26-vuotiaalle Talvelle. Alkuepäilyistä huolimatta Pyhäjokiseudun kehityskäyrä kääntyi nopeaan kasvuun, ja lehden täyttäessä kymmenen vuotta sen tilausluvut olivat jo 6 500 kappaleen tasossa. Ikään kuin 10-vuotislahjana aloitti vuonna 1964 toimintansa Pyhäjokiseudun Kirjapaino Oy, jonka ensimmäinen toimitila sijaitsi Oulaistenkosken partaalla sahanjohtajan vanhassa virkatalossa. Käytetty Miehle-merkkinen painokone hankittiin Weilin & Göösiltä. Latomakone ostettiin puolestaan Kalevalta.

Vuosikymmen myöhemmin päästiin muuttamaan omiin toimitiloihin Sampsankadulle. Tuolloin toimitus ja kirjapaino pääsivät saman katon alle. Talven johdolla kustannusyhtiö ja kirjapaino panostivat rohkeasti uusimpaan tekniikkaan ja koulutukseen. Lehden ilmestymiskerrat kasvoivat alkuperäisestä kerran viikossa -tahdista neljään numeroon viikossa. Lehden 25-vuotishistorian kirjoittaneen Pirjo Santosen mukaan lehti muuttui samalla ”harvapuhheisesta moniääniseksi”.

1970- ja 1980-luvulla lehtiyhtiöstä kehittyi laaja-alainen konserni, joka julkaisi lehtiä Oulaisten ohella Raahessa, Ruukissa, Pietarsaaressa ja Kokkolassa. Vuonna 1981 hankittiin Helsingistä Reprotalo Oy:n kirjapaino. Konserni tähyili myös sähköisen viestinnän suuntaan, mutta tältä osin teot jäivät paperille. Vuonna 1983 Pyhäjokiseudun Kustannus oli perustamassa matkatoimistoa.

Nopea kasvu johti osittaiseen vauhtisokeuteen, mikä taas ajoi konsernin suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Vuoden 1984 pohjamudista lähdettiin kuitenkin uuteen nousuun. 1980-luvun loppupuoli merkitsi jälleen niin lehtiyhtiölle kuin Yrjö Talvellekin vakaamman toiminnan aikaa. Mediamaailman muutokset ja tekniikan nopea kehittyminen toivat eteen yhä suurempia haasteita, mikä sai Yrjö Talven pohtimaan Pyhäjokiseudusta luopumista. Parin kuukauden mittaisen Jaakobin painin jälkeen päätös kypsyi , ja vuodenvaiheessa 1988–1989 kustannusyhtiö ja kirjapaino siirtyivät Aamulehti-yhtiölle. Talvi työskenteli uuden isännän palveluksessa vielä runsaat kolme vuotta.

Pitkän lehtimiesuransa aikana syntyneissä sadoissa jutuissa, pääkirjoituksissa ja painoissaan Yrjö Talvi ajoi voimakkaasti seudullista Pyhäjokialueen näkökulmaa. Hänen pakinoistaan julkaistiin vuonna 1990 ”Pyhäjokialueen puolesta” -niminen kokoelma. Siihen valituissa pakinoissa näkyivät peruslinjat: myönteinen ote, omaperäiset kehittämisehdotukset ja ehdoton alueellinen tasapuolisuus.

Vaativan toimitusjohtaja-päätoimittajan roolin ohella Talvella riitti aikaa ja innostusta monelle harrastukselle. Nuoruuteen kuulunut urheiluharrastus – nyrkkeily, paini, jalkapallo, yleisurheilu – sai tehdä myöhemmin tilaa ennen kaikkea kotiseututyölle. Yrjö Talvi kuului vuonna 1954 toimintansa aloittaneen Oulaisten Kotiseutuyhdistyksen perustajiin. Talven ideoimana syntyi vuonna 1963 alueellinen kulttuurijärjestö Pyhäjokialueen Kotiseutuliitto. Lehden ja yhdistyksen läheinen yhteistyö konkretisoitui vuosikymmenien ajan Kotiseudun Joulu -lehden toimittamisessa. Talvi kuului vuosia valtakunnallisen keskusjärjestön, Suomen Kotiseutuliiton, valtuuskuntaan. Hänellä oli myös merkittävä rooli vuonna 1977 Pyhäjokialueella pidettyjen valtakunnallisten kotiseutupäivien järjestelyissä. Yrjö Talvelle myönnettiin kotiseutuneuvoksen arvo vuonna 1991.

Osin Talven idearikkauden ansiota olivat myös Pyhäjokialueen Pienteollisuusyhdistyksen (myöh. yrittäjäyhdistyksen) synty 1963 sekä vuonna 1965 perustetut Oulaisten Seudun Nuorkauppakamari ja Oulaisten Lions-klubi. Hän osallistui myös kaikkien kolmen järjestön paikalliseen hallintoon.

Eläkepäätös vuonna 1992 ei merkinnyt Talvelle toimettomuutta, vaan uusia haasteita, joita tarjosi Jämsästä hankitun ratsutilan hoitaminen. Tätä elämän vaihetta kesti kymmenisen vuotta, joskin viimeisiä vuosia varjostivat monet sairaudet, jotka uuvuttivat lopulta Yrjö Talven. Vuonna 1990 hän arvioi 60-vuotishaastattelussaan moni-ilmeistä työ- ja harrastusuraansa: ”Kyllä minä olen journalisti. Pohjimmiltani tunnen itseni nimenomaan lehtimieheksi. Tämä on pakko tunnustaa.”

Puoliso

vuodesta 1951 Ritva Raakel Hakala (1933–)

Lähdeluettelo

  • Pirjo Santonen, Harvapuhheisesta moniääniseksi. Oulainen 1979.
  • Pyhäjokialueen puolesta. Pee/teen pakinoita vuosikymmenien varrelta. Oulainen 1990.
  • Harri Turunen, Kukapa voisi unohtaa Yrjön – Pyhäjokialueen Joulu 2002.
  • Pyhäjokialueen asialla. Pyhäjokiseudun 50-vuotisjuhlakirja (toim. Harri Turunen). Oulainen 2004.