Iikka Takala tuli ylioppilaaksi Seinäjoen yhteislyseosta 1937 ja suoritti teologisen erotutkinnon Helsingin yliopistossa vuoden 1943 lopulla. Hänet vihittiin papiksi Oulussa 15.1.1944. Takala nimitettiin Utajärven kirkkoherran apulaiseksi 1944, sotilaspapiksi Turun Rannikkotykistörykmenttiin 15.10.1945, Herättäjän matkapapiksi 20.12.1946 ja Jurvan seurakunnan viralliseksi apulaiseksi 1950. Hän suoritti pastoraalitutkinnon 1951, minkä jälkeen hänet nimitettiin vuonna 1952 Nurmon seurakunnan nuorisopapiksi. Tästä toimesta hän siirtyi Ylivieskan seurakunnan kappalaiseksi 1955 sekä edelleen 1959 saman seurakunnan kirkkoherraksi, jota virkaa hän hoiti kuolemaansa saakka.

Iikka Takala osallistui jatkosotaan vänrikkinä ja luutnanttina JR 3:ssa jääkärijoukkueenjohtajana Nuijamaan, Pienperon, Kämärän, Huumolan, Porlammin, Koiviston ja Rajajoen taisteluissa, 3. Pr:ssa (”Sininen prikaati”) komppanianpäällikkönä Krivin vastahyökkäyksessä 6.7.1942 sekä prikaatin joukkueenjohtajana ja sotilaspastorina Sallan, Kanneljärven, Peippolan, Summan, Viipurin Karjalan kaupunginosan, Tammisuon, Ventelän, Juustilankankaan ja Tienhaaran taisteluissa. Palvelusaikaa kertyi noin kolme ja puoli vuotta.

Iikka Takala kirjoitti syntymäseurakuntansa historian Nurmon seurakunnan vaiheita, joka ilmestyi painosta vasta hänen kuolemansa jälkeen Nurmon seurakunnan 200-vuotisjuhlaan 1965. Hän osallistui myös herännäispappien yhteiseen kokoomateokseen Määräosa ajallansa. Varsinaisen elämäntyönsä Iikka Takala teki Ylivieskan seurakunnan palveluksessa 1955–64. Sen lisäksi hän osallistui paikkakunnan yhteiskunnalliseen toimintaan kunnanvaltuuston jäsenenä vuodesta 1960 kuolemaansa saakka, Katajan koulun johtokunnan puheenjohtajana 1957–60 sekä säästöpankin isännistön puheenjohtajana vuodesta 1959 lukien. Hän toimi myös Herättäjäyhdistys r.y.:n Ylivieskan osaston puheenjohtajana sekä Mannerheimin lastensuojeluliiton Ylivieskan osaston johtokunnan jäsenenä kuolemaansa saakka. Sydänkohtaus tavoitti Takalan vain 46 vuoden iässä hänen ollessaan palaamassa Ylivieskan seurakunnan edustajana kummikuntavierailulta Malungista ja Äppelbosta.

Ylivieskan seurakunnassa Iikka Takala aloitti uuden aikakauden, jolle oli tunnusomaista vilkas rakentaminen yhtä hyvin sanan konkreettisessa kuin hengellisessäkin merkityksessä. Näkyviksi aineellisen uudistuksen merkeiksi tuolta ajalta ovat jääneet muun muassa kirkon korjaus, kappelien kunnostus, kahden pappilan ja kanttorilan sekä lopuksi seurakuntakeskuksen rakentaminen. Sananpalvelijana Takala tuli lähelle seurakuntalaisiaan osallistuen yhtenä heistä niin heidän juhlaansa kuin arkeensakin. Papin ja seurakuntalaisten välinen hoitava suhde toteutui kuin itsestään seurakuntalaisten kodeissa myös kirkollisten toimitusten yhteydessä: yhdessäolo jatkui loppuvirren jälkeen vapaamuotoisen seurustelun merkeissä usein hyvinkin pitkään. Poikkeuksellista myös oli, ellei pappi viivähtänyt seurakuntalaistensa työn äärellä kohdatessaan näitä arkisissa askareissaan. Läheinen vuorovaikutus puolestaan toi mukanaan paljon kiiruhtamista ja työtä, mitä enteili jo virkauran alku: uusi pastori vihki Ylivieskan kirkossa yhdellä kerralla kuusi hääparia – luonnollisesti heidän omasta toivomuksestaan.

Kotiseurakuntansa ulkopuolella Iikka Takala tuli kuuluisaksi nimenomaisesti hyvänä puhujana, jonka radiosaarnoja kuunneltiin hartaasti sekä omassa maakunnassa että koko Pohjanmaalla. Pappina Iikka Takala oli voimakas persoona, jota puhujana pidettiin tyylisuunnaltaan julistajana – usein tulisieluisenakin. Hän viihtyi aidossa ja maanläheisessä ilmapiirissä ja vierasti ahtaita muodollisuuksia sekä keinotekoisia arvostuksia ja niihin perustuvaa elämäntapaa. Kyky ymmärtää ihmisiä näiden omista lähtökohdista käsin ja olla läheinen ihminen oli hänelle myötäsyntyistä. Todennäköisesti näiden ominaisuuksien tähden aikalaiset muistavat hänet usein – elämänkatsomuksistaan riippumatta – juuri omana pappinaan.

Sotilasarvoltaan Takala oli yliluutnantti. Hänelle on myönnetty Vapaudenristi 4 ja Vapaudenristi 3.

Vanhemmat

maanviljelijä Matti Takala ja Maria Peltonen

Puoliso

Alavieskassa 29.8.1943 Rauha Katariina Uusi-Halila, syntynyt 12.12.1912 Kuortane, vanhemmat maanviljelijä Juho Fredrik Uusi-Halila ja Senja Valborg Rantala