Akseli Siipola osti vuonna 1925 Ju­ho Juopolta 14 hehtaarin maatilan, jonka isäntänä hän oli kuolemaansa saakka. Akse­li Siipolan terävä äly ja kyky yhteisten asi­oitten hoitamiseen tulivat hyvin pian esille, kun hänet valittiin moniin kunnan ja yhdis­tysten luottamustehtäviin. Sosiaalilautakun­nan puheenjohtajana Akseli Siipola toimi vuosina 1927–52. Koska hän piti toimistoa omassa kodissaan, sai muu perheväki tottua siihen, että avuntarvitsijoita kävi päivittäin melkein jatkuvana virtana. Vaikka Akseli Siipola tunnettiin luonteeltaan tulisena ja äkkipikaisena, oli hän sosiaalilautakunnan puheenjohtajana oikeudenmukainen, tasapuolinen ja tarvittaessa pitkämielinen. Siitä huolimatta arvosteluakin taisi tulla riittäväs­ti, koska hänen kerrotaan lausuneen: ”Ei oo tarvinnu peiliin kahtua sen jäläkeenkö tähän hommahan rupesin.” Kunnollisen vanhus­tenhuollon puuttuessa oli rahalappujen (50 mk) ja jauholappujen (5–10 kg) hakijoissa paljon vanhoja ihmisiä, jotka olivat yleensä kiitollisia saamastaan avusta. Vapaalle Huollolle tulleiden amerikanpakettien sisäl­löt jaettiin eniten tarvitseville. Monesti jaka­jatkin hypistelivät tavaroita sen näköisesti, että olisivat jotain halunneet itselleenkin, mutta Akseli Siipola oli puheenjohtajan ominaisuudessa lausunut painokkaasti: ”Ja­kajat ei sitte ota mittään.”

Monen vanhuksen kohtaloon toi helpotuksen Kunnalliskoti Le­polan valmistuminen Lohtajan Marinkaisiin 1952. Akseli Siipola oli Lepolan hallituksen jäsen 1952–54. Siirtoväenhuollon puheen­johtajana hän oli 1941–45, kunnan esimiehe­nä (kunnanhallituksen puheenjohtajana) 1943–52, kunnanvaltuuston jäsenenä 1957–61 ja useita vuosia 1950-luvulla Etelä-Pohjanmaan tuberkuloosipiirisairaalan kun­tainliiton liittovaltuuston jäsenenä. Himangan sataman satamatoimikunnan jäsen hän oli 1958–61; Himangan säästöpankin hallituk­seen hän kuului 1947–59.

Siipolassa oli en­nen useita hevosia. Akseli Siipola kas­vatti monta hyvää juoksijahevosta, joista juoksijana tunnetuin lienee ollut tamma Lei­la. Se oli ennen sotia Keski-Pohjanmaalla voittamaton usean vuoden ajan. Talvel­la ajettiin kilpaa usein jäällä. Kilpa-ajoihin osallistuminen vaati suurta innostusta. Ak­seli osallistui talvisinkin ainakin lähipitäjien Kalajoen, Kannuksen ja Kälviän ajoihin. Siihen aikaan ei vielä ollut minkäänlaista hevosenkuljetuskalustoa. Hevonen piti ajaa kilpailupaikalle ja sieltä takaisin yleensä sa­mana päivänä. Kilpa-ajoista sai pieniä raha­palkintoja ja kunniakirjan. Isänsä kilpa-ajoista saavuttamat kunniakirjat on talonpi­toa jatkanut Aino Siipola pitänyt tallessa ar­vokkaana muistona tuloksellisesta hevosenkasvatustyöstä. Akseli Siipola toimi Himan­gan hevosvakuutusyhdistyksen toiminnan­johtajana vuodesta 1925 vuoteen 1961 eli kuolemaansa saakka.

Akseli Siipola tunnet­tiin myös innokkaana verkko- ja rysäkalastajana. Varsinkin silakkaa tuli runsaasti, ja si­tä suolattiin eri kokoisiin astioihin. Kalaa riitti myyntiin saakka. Kun Akseli Siipola sairastui vakavasti keväällä 1961, kävivät himankalaiset katsomassa häntä suurin jou­koin. Yhteisten asioiden hoitamisessa ei voi aina olla kaikkien mieleen. Kunnan ja kun­talaisten asioita hoitaessaan pyrki Akseli Siipola aina olemaan tasapuolinen ja oikeu­denmukainen, ja siksi hän saavutti suuren ystäväjoukon luottamuksen yli puoluerajojen. Akseli Siipolan sanaa uskottiin ja hänen lau­suntojaan arvostettiin olipa sitten kysymys oman perheen tai kotikunnan asioitten hoi­tamisesta.

Vanhemmat

Aapo (Abra­ham) Siipola ja Kreeta Antintytär Riutta

Puoliso

Himangalla 27.6.1915 Martta Mariantytär Saa­renpää, syntynyt 25.3.1896 Himanka, kuollut 31.1.1972 Himanka, äiti talokkaan tytär Maria Josefina Matintytär Saarenpää