Henrik Schwartzbergin syntyessä 1811 oli sodan ja nääntymyksen jälkeen alkamassa uutta elämää. Hänen syntymäkunnassaan oli elämäntapa samanalaista kuin Keski-Pohjanmaan rannikolla: maanviljelyksen ohella harjoitettiin merenkulkua. Henrik oli jo nuorena innokas lukemaan, ja myös hänen äitinsä lukutaito oli pappien mielestä hyvä. Henrikin elämään vaikutti ratkaisevasti se, että seurakunnan kappalainen Elias Robert Alcenius pyysi häntä rengikseen, mihin hän sai vanhempiensa suostumuksen. Alcenius oli jo kinkereillä 1820 huomannut nuorukaisen sanavalmiuden, ja pappilassa hänelle toistui tilaisuus seurata poikaa, jolloin Alcenius päätti ryhtyä häntä opettamaan.

Elokuussa 1825 Schwartzberg hyväksyttiin Oulun triviaalikouluun, joka tuolloin sijaitsi Raahessa. Ilmeisesti vuonna 1830 hän kuitenkin lopetti koulun; syynä lienee ollut varattomuus ja koulun kaukainen sijainti. Tiedonhalu oli Henrikillä kova, ja hänen tiedetään olleen Alceniuksen opissa, kunnes hän ylioppilaaksi päästyään kirjoittautui Helsingin yliopistoon 1832. Hän vietti aktiivista osakuntaelämää ainakin vuosina 1834–35, ja häneltä kului paljon aikaa muuhun kuin opiskeluun. Kuitenkin hän sai ripeästi opintonsa suoritettua ystävänsä K. J. Engelbergin avustaessa, ja keväällä 1835 hän oli valmis anomaan papiksi vihkimistä. Kesäkuussa 1835 Henrik Schwartzberg vihittiin papiksi ja määrättiin kappalaiseksi Oulun läänin Pyhäjärvelle. Ensimmäinen pappisvuosi oli hänelle murrosvuosi. Herännäisyys levisi Pohjanmaalla nopeasti. Se toi nuorelle apulaispapille uusia näkökulmia. Ensimmäisen pappisvuotensa aikana hän koki herätyksen, johon vaikuttivat muiden muassa Jonas Lagus, N. K. Malmberg sekä Paavo Ruotsalainen.

Schwartzberg muutti Sieviin vaimonsa kanssa kesäkuussa 1839. Myös Sievissä oli paljon herännäisyyden kannattajia mutta myös vastustajia ennen uuden papin saapumista paikkakunnalle. Seurakuntatyön lisäksi Schwartzberg johti mm. pitäjäkokouksia. Hänen toimiaikanaan Sievissä herännäisyys sai siellä paljon uusia kannattajia ja vireys johti monenlaiseen toimeliaisuuteen. Sieviin rakennettiin seuratupa, ja heränneet alkoivat pukeutua körttipukuun. Papin saarnat saivat aikaan myös suuttumusta, jopa niin, että hänestä tehtiin valituksia kuvernöörille, joka lähetti Henrikille uhkauskirjeen. Tilanne saatiin kuitenkin rauhoittumaan. Sievin heränneet kiintyivät pappiinsa vilpittömällä luottamuksella, joka ei herännäisyyden jakautuessakaan lakannut. Hän levitti muiden pappien tapaan kirjallisuutta kansan keskuuteen ja osallistui muutaman kirjan kustantamiseenkin. Pitäjällä liikkuessaan Henrik kiinnitti erityistä huomiota lapsiin ja vanhuksiin. Hän oli erinomainen puhuja saarnalahjojensa ja kansanomaisuutensa vuoksi.

Sievistä Schwartzbergit muuttivat Rautioon ja sieltä edelleen Perhoon. Vuonna 1845 Schwartzberg haki vakituista virkaa Säräisniemeltä, ja sinne hän perheineen muutti 1848. Hän kuoli siellä kulkutautiin 1857. Hänet muistettiin hyvin suorapuheisena ja avomielisenä puhujana. Virkatoverit tunsivat hänet taistelijana, joka pysyi omaksumallaan kannalla sekä pienissä että suurissakin kysymyksissä.

Vanhemmat

Jaakko Henrikinpoika Mustakallio ja Valpuri Pietilä

Puoliso

10.1.1839 Laura Katarina Stenbäck, syntynyt 22.2.1816 Kuortane, kuollut 24.2.1885, vanhemmat Kuortaneen kirkkoherra Karl Fredrik Stenbäck ja Eva Maria Gummerus