Einar Sahlberg kävi keskikoulun Hartolasta käsin Hämeenlinnan lyseossa. Sen jälkeen hän työskenteli harjoittelijana Forssan konepajalla. Hän lähti siirtolaiseksi ja opiskelemaan Yhdysvaltoihin alkuvuodesta 1914. Teknisen alan opiskelun hän aloitti työskentelemällä harjoittelijana Singerin laitoksissa ja opiskelemalla Brooklynin teknillisessä oppilaitoksessa New Yorkissa. Hän haki Yhdysvaltain kansalaisuutta ja sai sen vaaditun ajan kuluttua. Tämä johti asevelvollisuuden suorittamiseen, joka oli USA:n kansalaisille pakollinen Euroopassa riehuneen maailmansodan vuoksi. Hän joutui mukaan sotaan Eurooppaan Ranskan kuuluisalle länsirintamalle, jossa hän taisteli 13 kuukauden ajan 250 miestä käsittäneessä komppaniassa. Hän selviytyi haavoittumattomana yhtenä komppaniansa kolmestatoista hengissä selviytyneestä sotilaasta. Sodan jälkeen hän täydensi teknillisiä opintojaan ja suoritti konepaja-alan loppututkinnon New Yorkissa.

Valmistumisensa jälkeen Einar Sahlberg halusi vierailla itsenäistyneessä synnyinmaassaan tapaamassa iäkästä isäänsä ja muita omaisiaan. Niinpä hän saapui Suomeen marraskuussa 1919. Tässä vaiheessa muuttuivat nuoren amerikansuomalaisen suunnitelmat. Hän kohtasi Kotkassa Enso-Gutzeitin konttorissa nuoren naisen, josta oli tuleva hänen puolisonsa. Työpaikka oli tarjolla Enso-Gutzeitin konepajan esimiehenä. Näiden seikkojen vuoksi paluumatka Yhdysvaltoihin peruuntui, mutta Yhdysvaltain kansalaisuus säilyi kuitenkin 1930-luvulle saakka.

Vuonna 1924 Einar Sahlberg sai kutsun uuteen työpaikkaan, esimieheksi A. Santaholma Oy:n konepajalle. Tässä työpaikassa pidettynä esimiehenä Einar Sahlberg teki pitkän ja ansiokkaan elämäntyön, jonka hän jätti vasta 69 vuoden iässä, jolloin hän siirtyi eläkkeelle. Kalajoella toimiessaan hän sai tärkeimmäksi tehtäväkseen A. Santaholma Oy:n laivatelakan perustamisen, suunnittelun ja rakentamisen. Hän suunnitteli, piirsi ja johti yhtiön käyttöön tulevien hinaajien ja proomujen rakentamisen sekä koulutti näihin vaativiin töihin tarvittavan taitavan henkilöstön. Hänen johdollaan uudistettiin ja ajanmukaistettiin myös yhtiön sahalaitoksia ja niihin rakennettiin muun muassa ajanmukaiset palontorjuntajärjestelmät. Kalajoen ”Santaholman remontti” tunnettiin laajalti monipuolisena metallityöverstaana, jossa toteutettiin hyvinkin vaativia ja monimutkaisia töitä. Myrskyn murrettua Kalajoen kirkon ristin 1950-luvulla, tehtiin uusi risti Einar Sahlbergin suunnittelun ja ohjeiden mukaan vahvasta metallista kestämään merituulten tuiverrukset.

Kalajoelle saavuttuaan Einar Sahlberg liittyi suojeluskuntajärjestöön ja toimi Kalajoen suojeluskunnan paikallispäällikkönä kaikkiaan 16 vuoden ajan, mm. koko sota-ajan 1939–44. Kalajoen suojeluskunta lähetti rintamalle hyvinvarustetun konekiväärikomppanian. Paikallispäällikön työhön, joka sota-aikana oli kokopäiväistä, liittyivät paikkakunnan kutsuntatoimiston hoitaminen, keräys- ja väestönsuojelupäällikön tehtävät sekä siirtoväen majoittamisesta huolehtiminen. Sahlberg on ylennetty suojeluskuntaupseerin arvoon. Loppuvuodesta 1945 hän oli pidätettynä ns. asekätkentäjutun yhteydessä noin neljän viikon ajan Vaasan lääninvankilassa.

Einar Sahlberg toimi Kansallisen Kokoomuksen luottamustehtävissä, Kalajoen kunnanvaltuustossa sekä 13 vuoden ajan Kalajoen Sähkö Oy:n hallituksessa. Vapaa-ajan rakkaimpiin harrastuksiin kuului perheen kesäpaikan, Rahjan saariston Kalliokarissa olevan ”Haukelan”, hoitaminen ja rakentaminen sekä urheilukalastus Rahjan kalavesillä. Hän sai 50-vuotispäivälahjaksi vanhan Kalajokisuulta Kalliokariin siirretyn tuulimyllyrakennuksen, josta rakennettiin perheelle kesänviettopaikka. Siitä oli luovuttava, kun eläkepäivät ja muutto muualle olivat edessä. Kalajoella tekemänsä pitkän elämäntyön jälkeen Einar Sahlberg siirtyi vaimonsa kanssa viettämään eläkepäiviään Alavudelle. Nyt hänellä oli aikaa toteuttaa harrastustaan, askartelua jalopuun parissa. Tämän tuloksena syntyi kymmeniä sarjapöytiä, lipastoja, piianpeilejä ja nuottitelineitä.

Einar Sahlbergin elämän kantavina voimina olivat nöyryys, sitkeys, ahkeruus ja velvollisuuksien tinkimätön täyttäminen. Hänet muistetaan lempeänä mutta aina tietyn kunnioituksen säilyttäneenä esimiehenä, perheenisänä ja kasvattajana. Hänelle on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan ritarimerkki miekkoineen.

Vanhemmat

Victor Sahlberg ja Hilda von Numers

Puoliso

6.11.1920 Ellen Maria Aspegrén, syntynyt 22.10.1893, kuollut 19.2.1970, vanhemmat tehtailija Fredrik Aleksander Aspegrén ja Maikki Pakonen