”Nuorisotyö, jota hän suoritti epäitsekkäällä tavalla, muodostui hänen varsinaiseksi elämäntehtäväkseen, jonka kantavuutta meidän on vaikea arvioida. Rahalla sitä ei voida punnita, jalommat ovat ne punnukset, joilla hänen työnsä tulokset punnitaan.” Näin kuvaili maanviljelijä Erkki Haukipuro muistosanoissaan elokuussa 1959 edesmenneen Antti Saarilammen merkitystä.

Haukipuron mukaan Saarilammessa meni manan majalle persoonallisuus, johon liittyi nykyajan ihmisille harvinaista omaperäisyyttä ja luonnonläheisyyttä. Kouluopetusta vaille jääneenäkin Saarilampi opetteli luku- ja kirjoitustaidon ja hämmästytti usein muita lukeneisuudellaan. Hän oli myös kynämies, mistä olivat todisteina kärkisijat alueellisissa ja valtakunnallisissa kilpailuissa. Saarilampi kirjoitteli aktiivisesti moniin lehtiin, muun muassa Pyhäjokiseutuun ja Kalajokilaaksoon, ja kokosi Pyhäjokisuun Nuorisoseurapiirin 40- ja Merijärven Nuorisoseuran 50-vuotishistoriikin.

Nuorisoseura tarjosi henkisesti vireälle, toiminnanhaluiselle ja itsensä kehittämisestä innostuneelle nuorelle miehelle haasteellisen saran. Saarilampi kuului ”määräämättömän ajan” Merijärven nuorisoseuran hallintoon ja toimi vuosina 1914–1939 useassa eri jaksossa kymmenkunta vuotta seuran puheenjohtajanakin. Nuorisoseuran jäsenet ryhtyivät Saarilammen johdolla keräämään kotiseutuaineistoa 1920-luvulla. Hän tuli suurelle yleisölle tutuksi myös lausujana ja näyttelijänä. Eila Mattila muisteli postuumisti tätä puolta vuonna 1991 julkaistussa Palasia matkalta –kirjassa:

”Toinen aikansa persoonallinen esiintyjä oli Antti Saarilampi. Näyttelijänä hän oli itseoikeutettu Tukkijoen Tolari, jona hänet tunnettiin melkein paremmin kuin omana itsenään. Mutta hän oli myös lausuja, josta todisteena oli hänen hellyttävän koomillinen tulkintansa Aleksis Kiven runosta Kaivotiellä.”

Mittavimman päivätyönsä Saarilampi teki nuorisoseuran alaosastona vuonna 1920 aloittaneessa Merijärven Kestävä -urheiluseurassa; onpa häntä joskus nimitetty koko Merijärven urheilun isähahmoksikin. Nuorisoseuran ja Kestävän yhteiselo kesti vuoteen 1945, jolloin urheiluseura itsenäistyi. Näinä vuosina järjestettiin kesä- ja talvikisoja Mehtäkylän ja Petäjäskosken seurojen kanssa. Kestävä hoiti myös edustustehtävät nuorisoseurapiirin ja keskusseuran kilpailuissa. Saarilampi nähtiin kilpailuissa toimitsijana ja innostamassa nuoria urheiluharrastuksen pariin. Hän työskenteli myös uutterasti Merijärven urheilukentän hyväksi. Kuvaavaa oli, että hän oli juuri palannut urheilukentältä käymään kotonaan, kun kuolema kohtasi hänet yllättäen kesken ruokailun.

Saarilammen kiinnostus nuorisoseuratyöhön vei hänet mukaan vuonna 1914 perustetun aluepiirin, Pyhäjokisuun Nuorisoseurapiirin, ensimmäiseen johtokuntaan. Saarilampi palkittiin monipuolisesta toiminnastaan nuorisoseuratyön ja urheilun hyväksi Suomen Nuorison Liiton ansiomerkillä ja SVUL:n hopeisella ansiomerkillä. Hän oli myös Merijärven nuorisoseuran ja Kestävän kunniajäsen.

Aktiivisena toimijana tunnetulle Saarilammelle avautui erilaisia kunnallisia luottamustehtäviä muun muassa kunnanvaltuustossa, urheilulautakunnassa, vaalilautakunnassa ja lainajyvästön hoitokunnassa. Erkki Haukipuro kuvasi muistosanoissaan Saarilammen luonnetta: ”Ihmisenä me tunsimme Antin rehellisenä ja valppaana asioihin herkästi reagoivana henkilönä. Hänessä usein paljastui herkkäsieluinen ihminen, joka pohdiskeli tämän katoavan elämän syntyjä syviä.”

Lähdeluettelo

  • Antti Saarilampi kuollut – Kalajokilaakso 20.8.1959.
  • Antti Saarilammen muistolle – Pyhäjokiseutu 17.9.1959.
  • Eila Mattila, Nuorisoseuratyötä Merijärvellä sekä Aarno Kuusela, Urheiluseuratoimintaa Merijärvellä – Palasia matkalta. Merijärven kunta vuosina 1866–1991. Oulainen 1991.
  • Rusetti-iltamia ja pukkitappeluita. Nuorisoseuratoimintaa Pyhäjokisuulta. Kokkola 1994.