Kansakoulun jälkeen Heino Rautio kävi Turun yksityisen kauppakoulun, josta hän sai neljä yhdeksikköä ja seitsemän kymppiä sisältävän todistuksen v. 1909. Kajaanin seminaarista hän valmistui v. 1915, ja todistuksessa oli 9 yhdeksikköä ja 9 kymppiä. Hänet valittiin 1915 kahdeksi koevuodeksi Haapajärven kunnan Ylipään kansakouluun. Tyttöjen käsityön opettajaksi valittiin hänen puolisonsa Tyyne Rautio.
Heino Rautio opiskeli opettajantoimensa ohella erivapaudella Helsingin yliopistossa mm. suomen kieltä. Samanaikaisesti hän oli mukana uuden koulurakennuksen suunnittelu- ja valmistustöissä. Opettaja Rautio piti Haapajärven vallankumouskokouksessa 22.3.1917 puheen nuorisolle, ja hänet valittiin 5-jäseniseen vallankumouskomiteaan työväenyhdistyksen edustajana. Elokuussa 1917 oli Haapajärvellä kansalaiskokous, jossa 400 eri puolueisiin kuuluvaa kansalaista hyväksyi Suomen itsenäisyyskysymyksen. Heino Raution uuteen anomukseen virkavapaudesta jatko-opintoja varten johtokunta ei suostunut epäillen, ettei saada pätevää opettajaa viransijaiseksi, ja piti koulu- ja kasvatustyön kannalta haitallisena opettajan vaihtumista.
Vuoden 1917 marraskuussa oli esillä palokunnan (suojeluskunnan) perustaminen. Suojeluskunta perustettiin, ja samana päivänä perustettiin työväen järjestyskaarti. Kuntakokous hyväksyi suojeluskunnan kunnalliseksi laitokseksi 14.2.1918, ja sen jäseniksi velvoitettiin liittymään kaikki 18–50-vuotiaat miehet.
Heino Raution ensimmäinen puoliso kuoli ”Espanjan kuumeeseen” tammikuussa 1918, ja helmikuun 27. päivänä 1918 Heino Rautio vangittiin kesken oppitunnin. Samaan aikaan vangittiin muitakin työväenyhdistyksen aktiivisimpia toimihenkilöitä ja vietiin Kokkolaan tuomittaviksi. Yhdistyksen sihteeri Heino Rautio sai keväällä vapauttavan tuomion. Vapauduttuaan hän teki johtokunnalle kysymyksen, sopiiko hän edelleen opettajaksi paikkakunnalla. Johtokunnan mielestä huomautettavaa ei ollut opettajana ja yksityishenkilönä, mutta piti eriävien valtiollisten mielipiteiden takia suotavana, ettei hän toistaiseksi toimisi paikkakunnalla opettajana, kunnes mielet rauhoittuvat.
Rautio haki, ja hänet valittiin, opettajaksi Haukiputaan Pohjois-Kellon kansakouluun, mutta joutui kansalaisluottamuksen menetettyään eroamaan virastaan marraskuussa 1918. Hän muutti Kajaaniin osuuskaupan myymäläntarkastajaksi. Avioiduttuaan uudelleen hän muutti uuden puolisonsa kanssa 1919 rajan yli Neuvostoliittoon.
Pietariin päästyään Rautiosta tuli VKP(b):n jäsen 1920. Karjalan Työkommuuni lähetti Raution Petroskoihin perustettavan suomenkielisen opettajaopiston (pedagoginen teknikumi) perustajaksi ja johtajaksi. Ensimmäiset opiskelijat sinne otettiin 1921. Raution johdolla opettajaopistosta tuli pätevä oppilaitos, jossa oli hyvin järjestetty opiskelijoiden itsehallinto. Rautio opetti kasvatusoppia ja psykologiaa. Hän vaikutti tuleviin opettajiin myös esiintymisillään eri tilaisuuksissa ja omalla käytöksellään. Kymmenessä vuodessa pedagogisesta teknikumista tuli arvostettu Karjalan kielen ja kulttuurin vaalijoiden oppilaitos.
![[Kuva: Heino ja Ksenja Rautio Petroskoissa]](/tiedostot/kuvat/hg/rautio_heino_ja_ksenja.jpeg)
Rautio jätti syvän jäljen Karjalan kulttuuriin myös kustannusliike Kirjan johtajana, joka hänestä tuli 1931, jolloin kustannusliike siirtyi Petroskoihin ja muuttui valtion kustannusliikkeeksi. Nyt voitiin julkaista kaikki tarvittavat suomenkieliset oppikirjat kouluihin, painaa Kalevala ja suomalaisten klassikkojen teoksia ja julkaista venäläisten ja muiden klassikkojen käännöksiä suomeksi, samoin julkaista karjalaisten kirjailijoiden tuotteita. Heino Raution oma kirjallinen tuotanto koulukirjojen syntymiseen vaikuttamisen lisäksi oli teos Suomen kielen runtelijoita vastaan. Sen tarkoituksena oli suomen kielen vaaliminen, kehittäminen ja säilyttäminen puhtaana vieraskielisistä sanoista, myös venäläistymisestä.
Heino Rautio oli kirjeenvaihdossa Suomessa olevien sukulaistensa, erityisesti sisarensa Emmin kanssa vuodesta 1920 aina pidättämiseensä vuoteen 1935 saakka. Ensimmäisen kerran hänet vangittiin 1935, jolloin hänet tuomittiin 5 vuodeksi vankeuteen. Vankileirillä hänet pidätettiin uudelleen 1937 ja tuomittiin 1938 kuolemaan. Tuomio pantiin täytäntöön 17.10.1938. Hautapaikka ei ole tiedossa. Raution tuomio on kumottu 1970 ja on todettu, ettei hän syyllistynyt rikokseen. Hänet on 1988 rehabilisoitu myös puoluesuhteessa.
Vanhemmat
maanviljelijä Mikko Rautio ja Johanna Kaivosoja
Puoliso
- 30.10.1910 Tyyne Hilja Maarala, syntynyt 24.3.1888 Pulkkila, kuollut 20.1.1918 Haapajärvi, vanhemmat Kalle Juho Matinpoika Maarala ja Elsa Stiina Aleksanterintytär Kamunen
- Kajaanissa 8.10.1919 Ksenja (Ninni) Katariina Marjamaa, syntynyt 29.11.1896 Jämsä, julistettu Nivalan kihlakunnanoikeuden päätöksellä kuolleeksi 23.3.1988. Mahdollisesti hän on menehtynyt työ- tai vankileirillä Neuvostoliitossa. Vanhemmat työmies Heikki Marjomaa ja Kustaava Satokangas (Haapavedeltä)