Ilona Porma o.s. Merikallio syntyi Haapavedellä 9.5.1910 talousneuvos Ruusu Merikallion o.s. Rantonen ja fil. maist. Otto Leopold Merikallion perheeseen, jossa oli ennestään yksi tytär, Hilkka (s. 1908). Ilona Porman aviopuoliso oli vuodesta 1930 tekn. joht. Urho Viktor Porma (k. 1953). Lapsia perheeseen syntyi viisi: tytär Raija ja neljä poikaa Seppo, Ilari, Iiro ja Juha.

Ilona Porman koti oli vahvasti musikaalinen. Kuusi perheenjäsentä soitti kannelta ja lauloi. Kiinnostus oli siis jo verenperintöä. Ilona Porma alkoi lukea nuotteja ja soittaa pianoa 8-vuotiaana. Varsinaista kanteleelle omistettua elämänvaihetta edelsikin ”pianokausi”: hän säesti hyvin paljon ja taitavasti nuottien kanssa tai ilman.

Ilona Porma valmistui ylioppilaaksi Haapaveden yhteiskoulusta 1929. Hän vietti abiturienttikesän Saksassa. Tämän jälkeen hän opiskeli kieliä Jyväskylän ja Turun kesäyliopistoissa, Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa, sekä musiikkia useiden tunnettujen soiton- ja laulunopettajien johdolla.

Nuorisoseuratoiminta kuului tiiviisti Ilona Porman elämään. Hän oli mukana nuorisoseurajärjestöissä yli 50 vuotta. Myös kuorotoiminta oli kanteleen lisäksi lähellä hänen sydäntään. Hän kuului Haapavedellä kirkkokuoroon, Lottakuoroon ja nuorisoseuran kuoroihin, ja myöhemmin hän myös johti useita kuoroja Haapaveden, Oulaisten ja Oulun seudulla. Ilona Porma suoritti mm. Sulasolin kuoronjohtajakursseja ja sai päästötodistuksen Klemetti-opiston kuoronjohtajalinjalta vuonna 1957. Ilona Porma soitti ja lauloi ahkerasti ympäri Suomea: kirkoissa, vanhainkodeissa, sairaaloissa, kansanopistoissa ym. Hän esiintyi runsaasti myös ulkomailla.

Ennen kuin Ilona Porma ryhtyi täysipäiväiseksi muusikoksi 1960-luvulla, hän oli äitinsä Ruusu Merikallion 1906 perustaman marjasäilykkeitä, viinejä ja liköörejä valmistavan tehtaan Haapaveden Kotimarjalan palveluksessa vuodesta 1930 lähtien. Ilona oli ensin tehtaan kirjanpitäjänä ja apulaistoimitusjohtajana vuodesta 1938. Kun tehdas tuhoutui tulipalossa vuonna 1946, se perustettiin uudelleen 40 kilometrin päähän Oulaisiin, ja vuodesta 1946 lähtien Ilona Porma oli tehtaan toimitusjohtaja ja johtokunnan jäsen. Yrityksen taloudelliset vaikeudet alkoivat muutosta aiheutuneista ylimääräisistä korko- ja ym. kustannuksista. Haapaveden Kotimarjalan toiminta loppui vuonna 1957.

Muutettuaan Ouluun vuonna 1960 Ilona Porma alkoi kouluttaa lapsia sekä myös vanhempia kanteleensoittajia ja pianisteja Oulusta ja sen lähiympäristöstä. Hän elvytti jo välillä unholaan joutuneen kanteleensoiton uuteen arvostukseen. Myöhemmin Porma perusti useita yhtyeitä, mm. ”Ilona Porman Kanteletenavat”, joka 1970-luvulla esiintyi ja kilpaili ahkerasti ympäri Suomea ja myös ulkomailla. Ilona Porma toimi Oulussa myös teatterimuusikkona vuosina 1960–72 ja sävelsi musiikin mm. suuren suosion saavuttaneeseen Kalevala-näytelmään.

Vuonna 1980 kesällä järjestettiin ensimmäisen kerran kanteleleiri Haapaveden Kansanopistolla. Ilona Porma toimi sen taiteellisena johtajana ja opettajana. Porman työ musiikin alalla Haapaveden ja Oulun seudulla oli mittava. Hän ohjasi useita eri kanteleyhtyeitä sekä pelimanniyhtyeitä. Ilona toimi myös musiikkiarvostelijana.

Ilona Porma oli yksi maamme vaikuttavimmista Haapaveden kanteleensoittotyylin laulullisemman ja lyyrisemmän soittoperinteen edustajista. Hän oli luonteeltaan ulospäin suuntautunut ja nautti esiintymisestä. Hänen iloinen naurunsa kuului aina siellä, missä hän liikkui.

Ilona Porma oli Suomen Kanteleensoittajat ry:n perustajajäsen, kunniajäsen ja hallituksen varapuheenjohtaja. Porma sai elinaikanaan työstään myös runsaasti tunnustusta: seitsemän kultamitalia ja viisi hopeamitalia kanteleen- ja pianonsoitosta sekä Suomen Nuorisoseurojen Liiton kultaisen ja Sulasolin hopeisen ansiomerkin.

1976 Tasavallan presidentti myönsi Ilona Pormalle director musices -arvonimen, ja samana vuonna hän sai taiteilijaeläkkeen. 1982 hänelle myönnettiin musiikkineuvoksen arvonimi.

Ilona Porma kuoli Oulussa 28.6.1991.

Vanhemmat

talousneuvos Ruusu Merikallio (1880–1948) ja maisteri, kieltenopettaja Otto Leopold Merikallio (1875–1954)

Puoliso

Urho Viktor Porma, k. 1953