Juhani Pohjanpalo varttui Kalajoella, jossa hänen isänsä Johan Friis oli lukkari sekä harjoitti myös liiketoimintaa. Alkeisopetuksen hän sai yksityisessä koulussa, ja 11-vuotiaasta saakka hän harjoitteli loma-aikoina messinginvalajan pajassa, jonka työt kiinnostivat häntä oppikoulua enemmän. Hän pääsi oppilaaksi Helanderin metallipajaan, jossa hän sitten työskenteli muutamia vuosia. Käytyään Oulun kauppakoulun 1884 hän perusti 17-vuotiaana Kalajoelle oman metallipajayrityksen. Pian hän sai kumppanikseen Tuomas-veljensä, jonka kanssa hän 1885 vahvisti yrityksen toiminimeksi Weljekset Friis. Vuonna 1886 hän perusti Kalajoelle tiilitehtaan. Veljesten yrityksessä vaikutti myös isä Johan Friis, ja ennen pitkää yritykseen liittyi myös Matti-veli. Liikettä laajennettin vähitellen, kunnes ulkomaisen kilpailun kasvaessa siihen yhdistettiin myös rautavalimo. Seuraavan laajennuksen tuhosi tuli, mutta veljekset uurastivat nopeasti uuden pajan, jossa 1893 työskenteli 40 miestä.

Kasvua hillitsi suoran rautatieyhteyden puute. Yritys perusti uuden konepajan Kokkolan Ykspihlajaan, jossa oli rautatieyhteyden lisäksi satama. Juhani Pohjanpalo siirtyi uuden konepajan johtoon. Tuomas Pohjanpalon muutettua Ykspihlajaan 1897 Juhani Pohjanpalo sai keskittyä tekniseen johtamiseen. Tehtaassa valmistettiin höyrypursia, pannuja, kirkonkelloja, tervauuneja, lämmityslaitoksia ja rautatievaunuja. Liike omisti useita patentteja terva- ja maaliteollisuuden sekä meijeri- ja maatalouslaitteiden alalla.

Kalajoella konepajan yhteydessä toimi pari vuotta ammatillinen koulu, jossa myös Juhani Pohjanpalo toimi opettajana. Hän perusti Kalajoelle myös yksityisen tytöille tarkoitetun kansakoulun.

Perheyhtymään perustettiin Suomen Köysitehdas 1901, siihen liittyvä kookosmattokutomo 1908 ja laivatelakka 1910; nämä toimivat myös Ykspihlajassa. Toiminimi monipuolisti tuotantoaan: se harjoitti maataloutta ja sille perustettiin myös rautakauppa, höyrymylly, tiilitehdas sekä graniittilouhimo (Pohjanmaan myllynkivitehdas), jonka tuotteet suunnattiin lähinnä vientiin Englantiin. Köysitehdas, jonka rakennukset olivat laajuudeltaan Pohjoismaiden suurimpia, tuhoutui tulipalossa 1910-luvulla. Friis-nimi säilyi yritysten nimissä, vaikka omistajat suomensivat sukunimensä Pohjanpaloksi Snellmanin päivänä 1906. Pohjanpalot alkoivat valmistaa myös vene- ja muita moottoreita erityisesti Venäjän markkinoita silmällä pitäen. Tuotantohaaran otti johtaakseen Juhani Pohjanpalo. Yrityksen kärsivät vaihtelevissa suhdanteissa myös takaiskuja, ja 1913 emoyhtiön omaisuus piti luovuttaa velkojille. Veljekset perustivat seuraavana vuonna uuden osakeyhtiön, minkä jälkeen Ykspihlajaan rakennettiin uusi konepaja sekä rauta- ja pronssivalimo. Vuonna 1914 Juhani Pohjanpalo oli perustamassa myös Pohjanmaan Insinööritoimistoa ja oli suunnittelemassa sahalaitoksia, myllyjä ja maalitehtaita. Vuonna 1928 Friisin Ykspihlajan tehdasrakennukset tuhoutuivat tulipalossa, mutta tien toiselle puolelle rakennettiin kohta uudet tuotantotilat.

Juhani Pohjanpalo osallistui Tuomas-veljensä rinnalla kaikkiin suomalaisuusaatetta tukeviin rientoihin Keski-Pohjanmaalla. Hän oli Kokkolan Suomalaiset -yhdistyksen perustajajäsen ja puheenjohtaja joitakin jaksoja. Suomalaisten suurissa hankkeissa hän oli perustamassa Kokkolan yhteiskoulua, emäntäkoulua, Keski-Pohjanmaan maanviljelysseuraa (1903), Keski-Pohjanmaan osuuskauppaa, Keski-Pohjanmaan kirjakauppaa (1908) ja Kokkola-lehteä kirjapainoineen. Hän ajoi erityisen pontevasti Kokkolan suomalaisen kansakoulun kunnallistamista. Hän oli mukana muutaman vuoden toimineen Keski-Pohjanmaan säästöpankin toiminnassa, samoin Maanwiljelys- ja teollisuuspankin Kokkolan toimipisteen sekä Kansallis-Osake-Pankin Kokkolan konttorin perustamisissa. Jälkimmäinen toimikin Pohjanpalojen 1908 rakennuttamassa Kokkolan keskustan ensimmäisessä monikerroksisessa asuintalossa Kokkolinnassa.

Vuonna 1930 Pohjanpalo piti tervehdyspuheen Keski-Pohjanmaan maakuntaliiton perustamista neuvottelevassa kokouksessa, jossa hän esitti maakunnan nuorisojärjestöille kehotuksen ”laajentaa maakunta siihen laajuuteen, mikä sille todellisuudessa on kuuluva”. Kokkolan kaupunginvaltuustossa hän oli 1925–33. Kaupungin rahatoimikamarissa hän oli 1913, ja hänet valittiin myös Kokkolan ensimmäiseen kaupunginhallitukseen 1930. Hän oli jäsen kaupungin liikennekomiteassa. Seurakunnalliseen elämään hän osallistui Kokkolan kirkkoneuvostossa ja -valtuustossa, ja hän kuului myös seurakuntatalon rakentamiseksi 1929 asetettuun komiteaan. Hän oli perustamassa kokoomuspuolueen Kokkolan yhdistystä ja oli sen aktiivisimpia jäseniä, mutta hänestä tuli myös äärioikeistolaisen Suomen Lukon ja lapuanliikkeen kannattaja. Juhani Pohjanpaloa pidettiin Kokkolan suomalaisten omanatuntona. Vaikka hän oli Tuomas-veljeään kiivasluontoisempi, hän oli kuitenkin helposti leppyvä, oikeudenmukainen ja kunniallinen. Hänellä oli puolisonsa kanssa yhdeksän lasta, joista Vieno-tytär avioitui kirjailija Veikko Antero Koskenniemen kanssa.

Vanhemmat

lukkari Johan Friis (myöhemmin Pohjanpalo) ja Katariina Margareeta (Kaisa) Iso-Pöntiö

Puoliso

Kalajoella 13.7.1888 Hilma Amanda Pahikkala, syntynyt 29.6.1865 Kalajoki, kuollut 5.5.1944 Kokkola, vanhemmat Antti Antinpoika Pahikkala ja Susanna Amanda Ollintytär Helander