Pirtti-Villestä eli oikealta nimeltään Ville Pirttijärvestä eivät kirkonkirjat paljon kerro, ainoastaan hänen syntymä- ja kuolinaikansa sekä merkinnän ”Mielisairas”. Tuskinpa tuo viimeksi mainittu merkintä on tullut tutkimuksen tuloksena, vaan sen ovat aiheuttaneet hänen erikoiset käytöstapansa ja suuren yleisön antama oma arvio.

Pirtti-Ville asui nimellisesti pienessä savupirtissä, Pajalan vanhassa savusaunassa Käännänkylässä, mutta tosiasiassa hän ei täällä paljonkaan viipynyt, vaan hän kierteli Alavieskassa ja lähikunnissa omaa tiettyä reittiään. Tämän matkan varrella olivat samat tutut talot Villen kortteeripaikkoina, joissa hän nukkui yönsä ja vietti samalla muutaman päivän kerrallaan.

Koskaan Villeltä ei kielletty yösijaa, vaikka talonväki joutuikin olemaan varpaillaan hänen takiaan ja yhden henkilön oli valvottava läpi yön vartioiden, ettei syttyisi tulipaloa. Villellä näet oli tapana polttaa pientä öljylamppua öisin nukkuessaan, koska hän odotti Ylkää palavin lampuin, ettei kävisi samoin kuin Raamatun viidelle tyhmälle neitsyelle. Ville ei koskaan nukkunut makuuasennossa, vaan hän vietti yönsä puoliksi istuallaan.

Sen ajan, jonka Ville vietti talossa, hän ruokaili talon ruokapöydässä, mutta hän pyrki aina maksamaan ruokansa pilkkomalla puita. Siksi hänen matkavarustuksiinsa kuului kirves, joka oli pistettynä hänen vyöhönsä. Kun tuli jälleen aika jatkaa matkaa, talon emäntä antoi evästä Villen nyyttiin, mutta leivän tuli ehdottomasti olla sellaista, ettei se sisältänyt ”pikkupiruja”. Jos leipä hänen mielestään oli näin saastunutta, hän saattoi etäältäkin kääntyä takaisin palauttaakseen näin ateriaksi kelpaamattoman leivän.

Matkan seuraavaan pysähdyspaikkaansa hän taittoi aina jalkaisin. Kyyti ei hänelle kelvannut. Lyhyt ja matala oli Villen askel, kun hän itsekseen tupisten taivalsi pölyävää tietä pitkin. Tuppi edessä vyöllä heiluen, usein piippu hampaissa ja keppi olalla hän taivalsi. Kepissä riippui hänen eväsnyyttinsä ja vanha virttynyt viltti yöpymistä varten.

Kansan suussa kierteli tarinoita, kuinka Ville olisi seonnut, kun hän nuorena olisi yrittänyt lukea papiksi, mutta opinnot olisivat keskeytyneet. Näitä puheita hän ei itse koskaan vahvistanut. Puheet hänen teologisista opinnoistaan voisivat johtua siitäkin, että hän oli omalla tavallaan syvästi uskonnollinen, mutta tähän uskonnollisuuteen liittyi myös vahva panos taikauskoa, kuten esimerkiksi lampun polttaminen läpi yön osoittaa. Myöskään ristiä hän ei koskaan ylittänyt, ja tätä pojankoltiaiset käyttivät hyväkseen Villeä kiusoitellessaan. Kun he piirsivät tiehen ristin Villen eteen, tämä joutui tekemään pitkän kierroksen, ja sekös oli pojista hauskaa.

[Kuva: Pirttijärven hautakiven kuva]

Myös niin sanotut pikkupirut ja kirkonväki kuuluivat olennaisesti hänen elämäänsä. Niitä hän näki lähes joka paikassa. Kuolleen ihmisen pitämät vaatteet olivat hänelle kauhistus. Ne eivät hänelle kelvanneet, vaikka ystävälliset ihmiset olisivat niitä mielellään hänelle lahjoittaneet. Valokuvausta hän myöskin kammoksui. Ne valokuvat, jotka hänestä ovat säilyneet, ovat ehdottomasti salaa otettuja.

Pirtti-Villen maallinen vaellus päättyi Käännänkylässä. Hän palasi tavanomaisilta matkoiltaan Väinö Niskalan taloon. Tänne tullessaan hän oli todella huonokuntoinen. Enää hän ei jaksanut lähteä omille matkoilleen, vaan jäi tänne levähtelemään ja sairastelemaan. Monta päivää ei hän ehtinyt Niskalassa Ylkänsä saapumista odottaa, vaan hän vaipui ikuiseen uneen 24. päivänä tammikuuta 1941.

Viimeisen leposijansa Ville Pirttijärvi on saanut Alavieskassa Tikkakosken hautausmaalla. Kuollessaan hän oli 76 vuoden ikäinen, sillä hän oli syntynyt aprillipäivänä eli 1. päivänä huhtikuuta 1864.