Maanviljelijän poikana syntyneen I. E. Peltosen opintielle pääseminen oli lujan takana. Opintorahoja Iska-nuorukainen kävikin hakemassa Yhdysvalloista, sukulaistensa kutsumana. Vuosina 1906–07 hän oli Kuparisaaren kaivoksilla mainarina. Määrätietoisesti hän kohensi käytännön kielitaitoaan. Yhdysvaltain-matkalla laadittu omatekoinen sanakirja ja muistio kertovat nuorukaisella olleen keskivertoa korkeammat tavoitteet.

Ylioppilaaksi Peltonen pääsi Vaasan suomalaisesta reaalilyseosta 1911. Teologisen erotutkinnon hän suoritti 1914 arvosanalla laudatur ja sai pappisvihkimyksen Oulussa. Pastoraalitutkinnon Peltonen suoritti 1917. Jo näihin aikoihin hänellä heräsi harrastus selvitellä kirkollisen elämän lähtökohtia ja tavoitteita. Pastoraalitutkielman aihepiiri Raamatullisen suunnan synty tarjosi tässä mielessä hyvän näköalapaikan. Vuonna 1933 Peltonen korotti pastoraalitutkinnon arvosanan ”korkeimmalla kiitoksella hyväksytään” jatkaen ja laajentaen aikaisempaa tutkimuskohdettaan. Seuraavana vuonna Peltonen kutsuttiin Oulun tuomiokapitulin apujäseneksi. Pappisuransa alussa Peltonen toimi Kempeleessä 1914–15 ja Pattijoella 1915–20 ylimääräisenä pappina. Reisjärven kirkkoherrana hän toimi vuodesta 1920 alkaen, kunnes tuli valituksi 1928 Pattijoen kirkkoherraksi ja edelleen Ylivieskan esipaimeneksi 1937.

Ylivieskan aikaan sijoittuukin Peltosen varsinainen elämäntyö, sillä sotavuosien velvoitteiden lisäksi Peltonen toimi Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin asessorina kaksi kautta, 1937–43. Kirkolliskokouksen jäsenenä Peltonen oli kuusi kertaa. Kalajoen rovastikunnan lääninrovastiksi hänet nimitettiin 1948. Kristillinen kasvatustehtävä oli Peltosen näkemyksen mukaan ensisijaisesti kotien tehtävä, mutta pyhäkoulu ja kotiseuraliike voivat tukea uskonelämän siirtämistä uusille sukupolville. Suomen Pyhäkouluyhdistyksen lisätyn johtokunnan tehtävissä Peltonen toimi pitkän aikaa vuodesta 1943, samoin Raudaskylän keskikoulun ja lukion johtokunnassa.

Peltonen tunnettiin kyvykkäänä pappina rovastikuntansa ulkopuolellakin. Talonpoikaistausta velvoitti Peltosta hoitamaan virkataloa ja seurakunnan omaisuutta vastuullisesti. Työtä hän oli oppinut tekemään Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla. Hyvät hartiavoimat hän oli hankkinut kaivostöissä, ja olipa nurmolaisten painijoiden mainettakin puolustettava, joten väentuvan pihalla saatettiin nähdä miehen kellistyvän kenttään kädenväännössä rovastin kanssa. Kotipitäjänsä seuratuvissa hän oli päässyt kylkituntumaan herännäisyyden kanssa.

Oman elämäntyönsä painopisteitä Peltonen kartoitti Ylivieskan seurakunnan 300-vuotishistoriikissa seuraavasti:

”Kyllä olisi syytä tunnustaa Jaakobin tavoin: Minä olen liian halpa armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut. On saatu suurta ajallista siunausta, mutta myös hengellistä. Herra on muistanut seurakuntaansa, morsiantaan.”

Peltosen pastoraalikirjat ja niiden aihepiiri (herännäisyyden hajaantuminen ja beckiläisyys) osoittavat perusteellista paneutumista herätys- ja kasvatuskristillisyyden ongelmiin ja mahdollisuuksiin. Peltonen oli aikaansa edellä arvioidessaan raamatullista suuntaa käytännön seurakuntaelämän kannalta. Kirjan tutkimusaineisto perustuu ensikäden haastattelutietoihin. Näin tutkija saattoi seurata hengenliikkeiden vaikutusta tai niiden hiipumista 3–4 sukupolven pituisissa jaksoissa. Raamatulliselle suunnalle hän antoi merkitystä sikäli, että sen keskuudesta nousi merkittäviä yliopistoteologeja. Samoin herännäisyyden raja-alueilla syntyi uutta kilvoitteluperinnettä, jossa Raamatun kotikäytöllä oli merkittävä asema.

”Terveellisenä suolana ovat raamatullis-teologisen suunnan miehet olleet kansamme keskuudessa estäen sitä mätänemästä ja antaen kristillisyyden makua. Niin on siis Jumala pannut hajaannuksen myrskynkin palvelemaan hyviä tarkoituksiaan.”

I. E. Peltosen kirjallinen tuotanto käsittää julkaisut Raamatullisen suunnan vaikutus Suomen talonpoikaisväestöön (1938), Piirteitä Ylivieskan seurakunnan vaiheista (1943) sekä Ulkomaalaisten kirkonkirjoihin merkitsemisestä (1943).

Vanhemmat

maanviljelijä Juho Peltonen (vuoteen 1906 Ryssy) ja Maria Soini

Puoliso

  1. Nurmossa 24.6.1914 Anna Lempi Alajaskari, syntynyt 5.10.1890 Nurmo, kuollut 18.9.1940 Ylivieska, vanhemmat talokas Juho Hermanninpoika Kallistaja (myöhemmin Alajaskari) ja Sanna Jaskari
  2. Ylivieskassa 28.12.1943 Laina Kytömäki, syntynyt 11.9.1913, vanhemmat kouluneuvos Juho Kytömäki ja Iida Saarinen