Ison liminkalaisen maatalon poika Eero Yrjö Pehkonen syntyi 28.5.1882. Hän kävi kansakoulun kotipaikkakunnallaan ja valmistui ylioppilaaksi Oulun lyseosta vuonna 1902. Pehkonen kokeili ensiksi yliopisto-opintoja fyysis-matemaattisessa osastossa, mutta luopui opinnoistaan ensimmäisen lukukauden jälkeen. Hän valmistui agronomiksi Mustialan maanviljelysopiston kaksivuotiselta kurssilta vuonna 1905.

Valmistumisensa jälkeen Pehkonen työskenteli Peltosalmen maanviljelys- ja karjanhoitokouluissa opettajana vuosina 1905–1907. Vuodesta 1907 eteenpäin hän toimi Kuopion läänin maanviljelysseuran sihteerinä ja maanviljelyskonsulenttina. Pehkonen liittyi maalaisliittoon, ja hänet valittiin kansanedustajaksi vuonna 1914. Syksyllä 1917 hänestä tuli Maatalousseurojen Keskusliiton sihteeri ja pian sen jälkeen maanviljelystoimituskunnan apulaispäällikkö P. E. Svinhufvudin senaattiin. Eero Pehkosen merkittävin tehtävä syksyllä 1917 oli valmistella esitys torpparivapautuslaiksi. Tammikuussa 1918 Lex Pehkosena tunnettu lakiesitys tuotiin eduskuntaan, mutta sisällissodan puhkeaminen pysäytti sen käsittelyn. Sodan jälkeen kesällä 1918 torpparilain käsittely jatkui. Laki säädettiin saman vuoden lokakuussa, ja siitä tuli loppujen lopuksi hieman vähemmän radikaali, kuin millaiseksi Pehkonen oli sen valmistellut.

Vuonna 1918 Eero Pehkonen nimitettiin Jokioisten kartanon hoitokunnan jäseneksi ja toimitusjohtajaksi. Toimitusjohtajan tehtäviä hän hoiti vuoteen 1925 asti ja paneutui tuona aikana myös paikallisiin luottamustoimiin. Pehkonen palasi valtakunnanpolitiikkaan vuosina 1920–1921 hoitaessaan maatalousministerin virkaa Rafael Erichin hallituksessa.

Eero Pehkonen nimitettiin Oulun läänin maaherraksi vuonna 1925, ja hän omisti loppuelämänsä Pohjois-Suomen olojen kehittämiselle. Erityisesti maatalouden kehittäminen ja kansanterveystyö olivat hänelle tärkeitä, ja Oulun läänin kehitystä hän edistikin monin aloittein, esitelmin ja kokouksin. Pehkosella oli ratkaiseva osuus Pohjois-Pohjanmaan Maakuntaliiton aikaansaamisessa. Maakuntaliitto perustettiin 6.1.1931 hänen alustuksensa pohjalta, ja sen puheenjohtajana hän toimi kuolemaansa saakka. Pehkonen ajoi myös tarmokkaasti mittavan lääninsä jakamista, ja hänen kampanjointinsa ansiosta lääni jaettiinkin Oulun ja Lapin lääneihin vuonna 1938.

Talvisodan viimeisinä päivinä Pehkosen ainoa poika kaatui rintamalla. Tapahtuma jätti isään lähtemättömän jäljen, eikä hän toipunut siitä koskaan. Hän jaksoi hoitaa maaherran tehtäviään sodan jälkeen vielä muutaman vuoden, mutta vuoden 1948 loppupuolella hänelle myönnettiin ero 66-vuotiaana.

Maaherra Pehkonen oli laajalti kunnioitettu, aikaansaapa ja perusteellinen mies. Henkilönä hän oli nuhteeton ja varsin pidättyväinen. Virkansa ohella hän ehti osallistua muun muassa Oulun läänin talousseuran, Maataloustuottajien keskusliiton valtuuskunnan, Suomen Punaisen Ristin sekä lukuisten valtion komiteoiden toimintaan.

Eero Yrjö Pehkonen kuoli Oulussa 27.2.1949. Ennen kuolemaansa hänelle myönnettiin valtioneuvoksen arvonimi.

Vanhemmat

maanviljelijä Juho Pehkonen ja maanviljelijän tytär Maria Kaakinen

Puoliso

vuodesta 1911 kassanhoitaja Saimi Koski

Lähdeluettelo

  • SKS Biografiakeskus, Kansallisbiografia, Eero Yrjö Pehkonen
  • Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitto: vuosikirja 12: 1949-1952. 1952.
  • Arkistolaitos, Maaherrat sodassa -verkkonäyttely (http://www.narc.fi/lh/lh/pehkonen.htm, toimimaton linkki, tark. 4.2.2010)
  • Eduskunta, edustajamatrikkeli