Tyrnävän Peilipoika oli niitä kuuluisia tietäjiä, joista elää sadoittain tarinoita eri puolilla Pohjois-Pohjanmaata. Peilipoikaan liittyviä tarinoita on kerätty runsaas­ti talteen, osa niistä on julkaistu, esimerkiksi Suomen kuvalehdessä. Tämä katsaus hänestä perustuu kuitenkin vain Peilipojan pojan, työnopettaja Olavi Pasasen kertomukseen isästään sekä Peilipojan ikätoverilta, naapurin sukulaistytöltä Aino Keräseltä (o.s. Pasanen) saatuihin haastat­telutietoihin. Molemmilta on siis saatavis­sa sellaista sisäpiirin tietoa, joka irrallisis­ta kertomuksista puuttuu.

Peilipoika, oikealta nimeltään Armas Pasanen syntyi 23.5.1894 Kiturinkorpi-nimisellä (nykyisin Korvenkylä) kyläkulmalla Tyrnävän ja Temmeksen välimaastossa. Hän avioitui 21-vuotiaana Anni Kelhän kanssa, rakensi oman talon, viljeli maata ja siinä sivussa teki myös sepän, puusepän ja kirvesmiehen töitä. Luonteel­taan Armas oli rauhallinen ja hiljainen mietiskelijä.

Aino Keräsen mukaan Peilipojan äidin eno oli ollut tietäjä. Kaukonäkijän lahjan­sa Armas huomasi jo 12-vuotiaana kat­soessaan uudenvuoden yönä kynttilä kä­dessä niin sanottuun onnenpeiliin eli kah­den peilin avulla syntyvään kuvakäytävään. Tuolloin hän näki tulevan vaimonsa. Myöhemmin naapurin isäntä, joka oli kadottanut kellonsa heinätöissä, pyysi Armaksen apua. Olihan poika nähnyt pei­listä tytön, miksei hän voisi nähdä kadonneen kellonkin. He menivät yhdessä heinäpellolle, jossa Armas pyysi isäntää pis­tämään kätensä määräämäänsä kohtaan erään heinäsuovan sisään. Kun kello osui isännän käteen, ei ihmetyksellä ollut rajoja. (Aino Keränen kertoi haastattelus­sa, että isäntä oli piilottanut kellon tahal­laan.)

Kun tieto Peilipojan ihmeellisistä lah­joista levisi, hänen apuunsa turvauduttiin paljon. Peilipoika näki murhaajat, kadon­neet tavarat, varkaat, hukkumispaikat jne. Hän sai myös ihmiset näkemään näkyjä. Kaksi peiliä ja kaksi kynttilää eivät olleet hänelle ratkaisevia apuvälineitä. Niitä tärkeämpi oli henkinen keskittyminen jonkinlaiseen transsitilaan asti. Poikansa kertomuksen mukaan isä oli äärimmäisen väsynyt, kun oli ”katsonut” monta kertaa päivässä. Hikikarpalot vyöryivät kasvoil­la, jos oli vaikeita asioita selvitettävänä. Siitä syystä hän ei halunnut siirtää lapsil­leen tätä raskasta taitoa, eikä se hänen mielestään ollut neuvottavissakaan. Myös muutama rikoksentekijä oli uhannut häntä kostolla, joten hän tiesi myös työnsä vaa­rallisuuden. Laajimmillaan Tyrnävän peilipojan maine oli 1930-luvulla. Hän sai kirjeitä ympäri Suomea, jopa osoitteella Herra Peili, Tyrnävä. Kerrotaan, että Peilipoikaa houkuteltiin rikostutkijaksi Hel­sinkiin, mutta hän ei lähtenyt.

Omana kokemuksenaan Olavi Pasanen kertoi, että kerran oli Tyrnävän Osuuskau­pan kahvilan pihalla hänen polkupyöränsä tavaratelineeltä varastettu villapusero. Hän kertoi asiasta isälleen. Tämä kävi kamarissa ja tultuaan sieltä hän kysyi, oliko kahvilassa ollut se mies, jonka ni­men hän mainitsi. Olavi muisti, että sama mies oli lähtenyt kahvilasta, kun hän oli tullut sisälle. Isä sanoi, että villapusero oli sillä miehellä ja pyysi tarkkailemaan tä­män pukeutumista. Näin tehtyään Olavi löysi villapuseronsa.

Armas Pasanen kuoli vuonna 1937.

Puoliso

Anni Kelhä