Maria Sofia Paaso syntyi suurten nälkävuosien aikaan 13.11.1868 iijokelaisen torpparipariskunnan esikoisena Iin Meriläisenperällä. Hänen isänsä oli jähdinomistaja eli laivuri Juho Paaso, ja Maria joutui jo varhain kuljettamaan tämän apuna halko- ja muita tavaralasteja Iistä Ouluun ja kauemmaksikin.

Marian äiti kuoli yhdeksänteen synnytykseensä, kun tyttö oli 14-vuotias. Äitinsä kuoleman jälkeen Marian oli kyettävä elättämään itsensä, joten hän lopetti kansakoulun, matkusti Helsinkiin ja ryhtyi siellä palvelijaksi. Palvelijanammattiin kyllästyttyään hän kävi ompelukurssin ja hankki siitä edespäin elantonsa ompelemalla. Vapaa-aikoinaan nuori ompelijatar haki ikäistään seuraa käymällä muiden nuorten tavoin raittiusyhdistys Koitossa, Palokunnantalolla ja Helsingin työväentalolla. Palokunnantalolla Maria tapasi tulevan miehensä, muurari Filip Laineen. Pariskunta avioitui syyskuussa 1889. Syy avioliittoon oli ilmeinen, sillä heidän ensimmäinen lapsensa, Impi Laina, syntyi seuraavan vuoden helmikuussa. Vuosina 1891 ja 1892 Laineet saivat vielä kaksi lasta, Yrjön ja Einen. Laineen tyttäristä tuli sittemmin näyttelijöitä; erityisesti Eine Laine tuli tunnetuksi useiden operettien pääosan esittäjänä. Näyttelijäntyönsä ohella hän toimi myös teatteriohjaajana ja sanoitti useita iskelmiä. Yrjö Laineesta tuli kansakoulunopettaja, joka sai tunnustusta historiankirjoittajana.

Avioitumisen jälkeen Maria Laineen päivät kuluivat ruoanlaitossa ja pyykinpesussa. Öisin hän ompeli saadakseen perheelle lisätuloja. Nuoren pariskunnan perhe-elämä sujui aluksi sopuisasti, mutta piakkoin heille alkoi tulla katkeria riitoja Filip Laineen juopottelun ja alituisen rahanpuutteen vuoksi. Maria oli useita kuukausia perheen ainoa elättäjä, sillä kausiluontoisissa rakennustöissä pitkät, toistuvat työttömyysjaksot olivat tavallisia. Riidat yltyivät usein käsirysyksi, sillä Maria oli äkkipikainen ja temperamenttinen ja aviomies humalassa usein väkivaltainen. Myös Marian kiinnostus politiikkaan aiheutti perheessä ristiriitoja.

Lasten varttuessa kouluikäiseksi Maria ryhtyi ottamaan aktiivisesti osaa ompelija-ammattiosaston ja työväenyhdistyksen rientoihin. Hän oli alkanut tiedostaa yhteiskunnan epäkohtia, joita olivat tuolloin muun muassa työnantajain mielivaltaisuus, huonot palkat, naisten aseman turvattomuus sekä äänioikeuden puute. Vähitellen Maria Laineesta tuli vakaumuksellinen sosialisti. Pääsiäisenä 1898 hän oli perustamassa Helsingin työväenyhdistyksen naisosastoa, ja hän toimi sen sihteerinä. Hän oli myös vuonna 1900 järjestäytyneen Työläisnaisten liiton ensimmäinen sihteeri. Naisasian lisäksi myös lapset olivat Marian sydäntä lähellä, ja hän halusi aloittaa työväenliikkeen piirissä lapsitoiminnan saadakseen omien sanojensa mukaan työläislapset pois ”pyhäkoulujen uskonnollisen villityksen ilmapiiristä”. Helmikuussa 1902 hän ehdotti Helsingin työväenyhdistyksen naisosastolle varhaisnuorison parissa toimivan Ihanneliiton perustamista. Paikalliset Ihanneliitot tekivätkin lapsityötä vuosina 1902–1912, minkä jälkeen ne lakkautettiin hallitukselle vaarallisena järjestönä. Pari vuotta myöhemmin Ihanneliitto sai työlleen jatkajan Työväen Raittiusliiton lapsiosastoista, jollaisen ohjaajana Mariakin sittemmin toimi.

Kun Työväenpuolue alkoi kouluttaa agitaattoreita, oli Maria Laine ensimmäisten kurssilaisten joukossa. Hänestä kasvoi nopeasti valtakunnallinen työväenaatteen levittäjä ja raittiuspuhuja, joka korotti äänensä niin spontaaneissa kokoontumisissa kuin järjestetyissä mielenosoituksissakin. Hän kiersi puhumassa ympäri maata ja kävi Iissäkin nuorisoseurantalolla ainakin vuonna 1905. Samana vuonna Marian kotiolot kärjistyivät siihen pisteeseen, että hän halusi avioeron ja painosti miehensä muuttamaan pois kotoa vastoin tämän tahtoa. Mies otti asian niin raskaasti, että yritti itsemurhaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Pariskunnan avioero astui lopulta virallisesti voimaan Filip Laineen aloitteesta vasta vuonna 1917. Eron jälkeen Maria otti uudelleen käyttöön tyttönimensä Paason.

Vuoden 1907 eduskuntavaalien tullessa Maria oli saanut puhujana jo valtakunnallista mainetta ja sosiaalidemokraattinen puolue asetti hänet ehdokkaakseen. Maria Laineesta tulikin yksi niistä 19 naisesta, jotka Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa valittiin eduskuntaan. Kansanedustajana Maria oli aktiivinen puhuja, joka teki myös muutamia lakialoitteita. Nämä aloitteet liittyivät muun muassa naisten aseman parantamiseen ja itsellisten naisten oikeuksiin. Eduskunnassa hän herätti huomiota paitsi puhujantaidoillaan myös ulkoisella olemuksellaan. Ompelijana hänellä oli taitoa luoda itselleen näyttävä vaatetus, jota pidettiin liian hienona ja siten sopimattomana työläisnaiselle. Lisäksi hän kähersi hiuksiaan, mitä paheksuttiin myös. Varsin näyttävän ulkoasunsa vuoksi Maria Laine joutuikin pakinoitsijoiden ja pilapiirtäjien pilkan kohteeksi. Tunnetuin pilakuva lienee Fyren-lehdessä julkaistu piirros, jossa oli kuvattu hänen kaatumisensa tuolilta lakivaliokunnan kokouksessa.
Maria Laine oli kansanedustajana kaksilla valtiopäivillä 1907–1908. Naisasian lisäksi hän piti erityisinä painopistealueinaan raittius- ja lapsityötä. Edustajanuransa jälkeen hän jatkoi poliittista työtään kiertävänä puhujana ja Sosialidemokraattisen naisyhdistyksen puheenjohtajana aina 70-vuotispäiväänsä saakka.

Uuden sortokauden alettua 1910-luvun alussa Maria Laine joutui tsaarin virkamiesten mustalle listalle. 1900-luvun alkuvuosina hän oli osallistunut aktiivisesti Venäjän-vastaiseen toimintaan poliittisessa vastarintaliikkeessä ja tullut tämän takia usein pidätetyksi. Vangitsemisen pelossa hän pakeni vuonna 1912 poikansa luo Kotkaan. Saatuaan kuulla, että viranomaiset tiesivät hänen piilopaikkansa, Laine jatkoi pakomatkaansa loppuvuodesta 1913 Ruotsiin. Noin kolmen vuoden kuluttua hän katsoi turvalliseksi palata Iin ja Oulun kautta Helsinkiin. Vain paria vuotta myöhemmin tyttönimensä takaisin ottanut Paaso joutui kuitenkin jälleen sonnustautumaan pakomatkalle: vuoden 1918 sisällissodan aikana hän toimi punaisten elintarvikelautakunnassa, ja sodan kääntyessä punaisille tappiolliseksi hän joutui pakenemaan Kotkaan ja sieltä Viipuriin. Viipurista Paaso palasi myöhemmin Helsinkiin, jossa hänet pidätettiin. Hänet vietiin ensin vankileirille ja sieltä Hämeenlinnan naisvankilaan.

Maria Paaso pääsi vankilasta loppukesällä 1918. Vapauduttuaan hän toimi Työväen Raittiusliiton lapsiosastojen ohjaajana vuoteen 1928 saakka. Tämän jälkeen jo 60:n ikäinen Paaso päätti luopua lastenohjaajan työstään. Hän otti Työväen Säästöpankista lainaa ja osti itselleen jo kauan haaveena olleen asunto-osakkeen Helsingin ”paremmasta kaupunginosasta”, Töölöstä Museokadulta. Saman talon katutasosta hän vuokrasi liiketilan, johon hän perusti paperikaupan. Paperikaupasta saaduilla tuloilla Paaso suunnitteli maksavansa takaisin ottamansa lainan. Hänellä ei kuitenkaan ollut taitoa saati kokemusta liike-elämän alalta, ja lisäksi lama-aika (1929–1932) heikensi ihmisten ostokykyä. Paperikauppa meni nurin, ja takaajat joutuivat maksamaan Paason lainoja. Viimeiset elinvuotensa asunnostaan häädetty Maria Paaso eli poikansa tuella. Hän kuoli 5.5.1945 Helsingissä.

Vanhemmat

Juho Paaso ja Liisa Palukka

Puoliso

Filip Laine

Lähdeluettelo

  • Yksi kamari - kaksi sukupuolta. Suomen eduskunnan ensimmäiset naiset. 1997.
  • Kansallisbiografia: Maria Paaso
  • Kahden kirjaimen pitäjä: Iin perinnekirja (toim. Toivo Hyyryläinen). 2006.
  • Tolonen, Väinö: Rohkeus ja sanavalmius veivät Marian eduskuntaan: iiläisen jähtikipparin tytär oli yksi ensimmäisistä naiskansanedustajista. Kaleva 18.8.1996, s. 12
  • Huovinen, Pertti: Maria Laine Iistä ensimmäiseen eduskuntaan. Rantapohja 29.3.2007, s. 13