Päivärinnan koti oli köyhä, lapsena Pekan oli käytävä kerjuullakin. Itseopiskelulla hänestä kehittyi talonpoikaiston keskuudessa ylivertaisen valistunut henkilö, jonka kynäntuotteet kelpasivat niin lakitupaan kuin sanomalehtien palstoillekin siinä missä herrojenkin. Vuodesta 1856 hän toimi Alavieskan virkaa tekevänä lukkarina, sitten vakinaisena Oulunsalossa ja vuodesta 1868 aina kuolemaansa asti Ylivieskan lukkarina. Kansallisesti valveutunut Pekka Päivärinta sai paikkakunnalla murrettua kuuluisan ”Kalajoen käräjien” nimismiehen N. Sandmanin itselleen anastaman yksinoikeuden jättää tuomioistuimelle asiakirjoja. Samalla myös ensi kertaa hyväksyttiin pitäjässä suomenkielinen asiakirja. Myös ammattiylpeyttä täynnä olleen postimestari J. F. Walleniuksen Päivärinta voitti sanomalehtipolemiikissa. Näin suomalaiskansallinen toiminta teki hänestä Ylivieskassa keskeisen vaikuttajan ja kuntakokouksen esimiehen lähes 20 vuodeksi.

Päivärinnan suoraselkäinen toiminta keskipohjalaisen rahvaan puolesta teki hänet laajemminkin tunnetuksi, ja vuonna 1876 hänet valittiin sekä edustajaksi valtiopäiville Helsinkiin että kirkolliskokousedustajaksi Turkuun. Seuraavilla kymmenluvuilla hän toimi useaan otteeseen molemmissa luottamustehtävissä. Arvokaskäytöksisenä kansallisuustaistelijana mutta myös aina leikinlaskuun valmiina seuramiehenä hän tutustui pian maan johtaviin fennomaaneihin, ja hänen sanaansa kuunneltiin tarkkaan myös sivistyneistön piirissä. Pian hänen kirjallinen läpimurtonsa lisäsi entisestäänkin hänen auktoriteettiaan. Suurimman palveluksen valtiopäivämiehenä hän teki keskeiselle Pohjanmaalle vaikuttaessaan siihen merkittävään valtiopäivien päätökseen, jossa Oulun radan rakentaminen asetettiin edelle Savon rataa ja sen pääkulkusuunta määrättiin muutamaksi peninkulmaksi rannikolta. Näin ohjasi Päivärinta radan kulkemaan Ylivieskassa oman synnyintupansa vieritse.

Historiallisena henkilönä Pietari Päivärinta on kuitenkin kuuluisin kirjailijana. Maamme kirjallisuudessa voidaan perustellusti puhua Päivärinnan ajasta. Aleksis Kiven jälkeen oli suomenkieliseen kirjallisuuteen jäänyt tyhjiö, jolle ei tuntunut löytyvän täyttäjää. Päivärinnan läpimurtoteos Elämäni oli vuosikymmenen odotuksen jälkeen tervetullut ilmestys. Asia voitaisiin ilmaista myös nykyajan termein: Päivärinnan tuotanto osui markkinarakoon, sillä oli henkinen tilaus. Vuosisadan lopulla ja sen vaihteessa hän oli maamme suosituin kirjailija. Myös tuotteliain hän oli. Hän julkaisi 32 nidosta; hänen kirjallinen tuotantonsa käsittää noin 2 700 sivua, minkä lisäksi tulee vielä laaja sanomalehtiartikkelituotanto.

Ylivieskan lukkari oli myös se kirjailija, jonka tuotantoa käännettiin vieraille kielille eniten vuosisadan vaihteen kahden puolen. Ajan kriitikot rinnastivat Päivärinnan proosan Kalevalan sisältämään runomaailmaan. Kalevala oli vienyt Eurooppaan suomalaisen muinaisrunon, Päivärinta vei sinne suorasanaisen kirjallisuuden. Ranskalainen kirjallisuuskritiikki saattoi asettaa Pietari Päivärinnan Leo Tolstoin rinnalle eikä suinkaan aiheetta. Päivärinnan kuvaukset toivat eurooppalaisen lukijan ulottuville uudenlaisen suomalaisen kansanihmisen. Hän esitteli ensimmäisenä sivistyneille suomalaisen talonpoikaisen kansan syvällisen sielunelämän suruineen, iloineen, toiveineen ja pettymyksineen. Ja tämä oli maailma, jota ennen Päivärintaa ei ollut uskottu mahdolliseksi: eihän alhainen kansa voi noin tuntea.

Maassamme on tuskin toista sellaista seutua kuin Ylivieska ympäristöineen, jonka vähäväkisen kansan elämää olisi 1800-luvun loppupuolella kuvattu niin aidosti ja monipuolisesti kuin Päivärinta on tehnyt. Keskisen Pohjanmaan asukkaat voivat Päivärinnan kuvauksissa tutustua omaan menneisyyteensä paremmin kuin monet muut suomalaiset. Tätä kirjoitettaessa (1993) on Päivärinnan tuotannon julkaiseminen ollut unohduksissa jo vuosikymmeniä. Unohdus on aiheeton. Päivärinnan elävästi kuvaama 1800-luvun pohjalainen rahvas odottaa uutta tulemistaan nykypohjalaisten tietoisuuteen.

Päivitys 22.1.2007: Vuonna 2002 kaksi eri tahoa on julkaissut Päivärinnan teoksia: Pietari Päivärinta -seura julkaisi Valitut kertomukset, ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi Elämäni-teoksen Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita -sarjassa. Gutenberg-projekti on julkaissut Päivärinnan tekstejä sähköisessä muodossa.

Vanhemmat

Juho Matinpoika Päivärinta ja Leena Pekantytär Rautio

Puoliso

  1. Ylivieskassa 21.12.1850 Liisa Fredrikintytär Tuomikoski, syntynyt 27.8.1830 Ylivieska, kuollut 31.1.1890 Ylivieska, vanhemmat talollinen Fredrik Johaninpoika Tuomikoski (käyttänyt myös nimiä Juvola, Visuri, Vähäkangas, Kangas, Ollila eli Cartha, jossa syntynyt) ja torpparintytär Kaisa Liisa Matintytär Rögn
  2. Ylivieskassa 17.8.1890 Anna Liisa Juhontytär Koskela, syntynyt 19.2.1863 Ylivieska, kuollut 10.5.1951 Kauhajoki, vanhemmat talollinen, myöhemmin mäkitupalainen Johan Johaninpoika Koskela ja itsellisen tytär Anna Pekantytär Enterberg (Anna Liisa vihitty 2. avioliittoon Ylivieskassa 18.9.1921 maanviljelijä Kustaa Wilhelm Ylitalon kanssa, syntynyt 16.6.1862 Ylivieska, kuollut 21.6.1928 Ylivieska)

Katso myös

Katso myös (ulkoinen linkki)