Alavieskassa syntynyt ja pääasiassa suutarin töillä perheensä elättänyt Sefanias Ojala, joka oli vuosien 1878 ja 1888 välisenä aikana muuttanut sukunimen Stenholm Ojalaksi, hankki Pitkäsenkylästä Ala-Himangan tilan ja tuli näin maanviljelijäksi. Toivo Ojala kasvoi suurimmillaan yhdeksänlapsisessa perheessä. Koulunkäyntinsä hän alkoi 7-vuotiaana kiertokoulussa ja kansakoulun kahdentoista ikäisenä vasta toimintansa alkaneessa Pitkäsenkylän koulussa. Vuonna 1916 saamansa päästötodistuksen mukaan hän on ollut koulun eturivin oppilaita.

Keski-Pohjanmaan maanviljelysseuran kiertävä veistokoulu tuli syksyllä 1919 Pitkäsenkylälle. Sitä pidettiin Ojalan tuvassa kahdeksan kuukauden ajan. Tämä koulu ohjasi Toivo Ojalan puusepän ammattiin. Asevelvollisuuden hän suoritti Kellomäellä Karjalla; hänen sotilasarvonsa oli korpraali. Maalarin ammattikoulutuksen hän sai työskennellessään maalarimestari Sundströmin apulaisena tavallaan oppisopimuskoulutuksessa. Maalarin ammatista Toivo Ojalan liiketoiminta sai alkunsa 1920-luvun lopulta lähtien. Hyvän ammattitaidon ansiosta hän sai runsaasti maalaustöitä, ja 1930-luvun puolivälissä hänellä oli 4–5 miestä apulaisina. Hän koulutti apulaisistaan hyviä ammattimiehiä, ja monet heistä ovat myöhemmin pitäneet omaa maalausliikettä.

Toivo Ojalalla oli perheen perustamisesta lähtien ollut haave oman yrityksen perustamisesta. Vuonna 1937 yritys aloitti vuokratiloissa automaalaamona. Se oli niin uutta, että lähimmissä kaupungeissakaan ei vielä ollut vastaavaa liikettä. Toivo Ojalalla oli taito havaita markkinoiden tarpeet. Vaikka automaalausta tehtiin alkuun muun maalaustyön lisänä iltaisin ja kiireen tullen yölläkin, muodostui siitä kokopäiväinen työ. Maalattavaksi tuli paljon myös isoja linja-autoja, ja tämän vuoksi tarvittiin isompaa maalaustilaa. Juuri talvisodan edellä 1939 Toivo Ojala aloitti oman verstasrakennuksen rakentamisen. Se tuli samalle paikalle, missä nykyinen huonekaluliike sijaitsee. Rakennukseen tuli automaalausta varten tilava autotalli ja sen viereen kolme huonetta huonekaluliikettä ja toimistotiloja varten. Ennen sodan alkua ehti huonekaluliike aloittaa toimintansa. Se antoi siihen aikaan nykyistä enemmän työtä, sillä kaikki huonekalut tulivat tehtaista puuvalmiina. Verstasrakennuksen toiseen kerrokseen oli varattu tilat Ojalan perheen asunnoksi.

Sodan alettua toiminta keskeytyi Toivo Ojalan jouduttua armeijaan, ja uudet liiketilat luovutettiin asunnoiksi Karjalan siirtolaisille. Talvisodan aikaisesta palveluksesta vapauduttuaan Toivo Ojala jatkoi liiketoimintaa. Vanhoja henkilöautoja kunnostettiin ja maalattiin paljon, koska uusia ei ollut saatavissa. Huonekaluilla oli valtava kysyntä. Asiakkaita oli laajalta alueelta, pääasiassa Pohjois-Pohjanmaalta Pudasjärveä ja Kuusamoa myöten. Kysyntä ylitti tuolloin toiminnassa olleiden huonekalutehtaiden toimituskyvyn. Tilanne johti siihen, että Toivo Ojala hankki puusepänkoneita ja alkoi tehdä itse enimmän kysyttyjä huonekaluja. Kaikki verstasrakennuksen tilat otettiin työtiloiksi ja lisäksi rakennettiin uusia.

Sodanjälkeisen jälleenrakennuskauden alkuvaiheessa oli ikkunoista ja ovista suuri kysyntä, ja vähittäiskaupan murrosvaiheessa kysyttiin myymäläkalusteita, myös myymäläautoja. Toivo Ojala oivalsi aina sellaisen tuotantosuunnan, jolla oli voimakas kysyntä. Myymäläkalusteiden valmistuksessa tarvittiin runsaasti erilaisia metallituotteita, jopa kokonaisia metallikalusteita. Silloin sai alkunsa yrityksen metalliosasto. 1950-luvun puoliväliin mennessä olivat tilat käyneet liian pieniksi. Toivo Ojala päätti siirtää koko verstaan Pitkäsenkylälle, josta hän sai vaihtokaupalla sopivan tontin kotitilan maasta. Myymäläkalusteiden kysynnän hiljentyessä oli julkisten tilojen rakentaminen lähtenyt käyntiin. Topi-Kalustajaksi nimensä muuttanut yritys oli nyt niitä kalustamassa. Tässä vaiheessa Toivo Ojalan rakentamassa yrityksessä oli jo vakituisesti 40–50 työntekijää. Neuvokkuudellaan, ahkeruudellaan ja sitkeydellään hän oli rakentanut vahvan pohjan yritykselle, josta seuraava sukupolvi sitten 1970-luvulla jatkoi kehitystyötä niin, että yrityksestä kasvoi maan kolmanneksi suurin keittiökalusteiden valmistaja.

Toivo Ojalalle myönnettiin Yksityisyrittäjäin Liiton pronssinen yrittäjämerkki 1959. Keskuskauppakamarin kullatun ansiomerkin 30 vuotta jatkuneesta toiminnasta itsenäisenä yrittäjänä hän sai 1967, Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristin hän sai 1968 ja Kalajoen kunnan yrittäjäpalkinnon 1979.

Vanhemmat

käsityöläinen, maanviljelijä Sefanias Kallenpoika Ojala ja Sofia Simi

Puoliso

Kalajoella 23.5.1926 Olga Maria Myllylä, syntynyt 24.4.1902 Kalajoki, kuollut 6.11.1989 Kalajoki, vanhemmat Juho Heikki Myllylä ja Eliisabet Juhontytär Myllylä