Otto Männistö syntyi ajankohtana, jolloin paikkakunnan terveydelliset olot olivat heikot. Otonkin kymmenpäisestä sisarusparvesta vain kolme jäi henkiin varhaisen lapsuusiän jälkeen. Useimmat kuolivat seudulla yleiseen keuhkotautiin. Otto kävi kansakoulun, mutta muuten elämä oli varsin rajoittunutta isän pitkälle menevän patriarkaattisen asenteen johdosta. Niinpä hän joutui isänsä ja äitipuolensa vaatimuksesta elämään yhteistaloudessa 13 vuotta perheen perustamisen jälkeenkin. Isä-Joonas hoiti kaikki raha-asiat. Hän nosti myös Oton tilit, jolloin Oton oli pyydettävä rahaa omiin ja perheensä tarpeisiin. Isän ja äitipuolen mielijohteisiin perustuivat samoin monet muuttamiset asuinpaikasta toiseen.

Vuonna 1933 Otto Männistö valittiin Ylivieskan säästöpankin hallitukseen, jonka jäsenenä hän oli vuoteen 1972, viimeiset 25 vuotta sen puheenjohtajana. Pankin kassanhoitajana hän oli 1935–47. Kassanhoitajan kyvyt ja perinpohjainen asioihin paneutuminen havaittiin pian. Toinen toistaan vaativampien luottamustoimien määrä kasvoi. Ylivieskan kunnanvaltuustossa hän oli 1946–50 ja 1954–60, vuosina 1959–60 sen varapuheenjohtajana. Kunnanhallituksen jäsenenä hän oli 1961–64. Tämän lisäksi hän toimi lukuisissa lautakunnissa. Ylivieskan seurakunnan kirkkohallintokunnan jäsenenä hän oli 1950–69, puheenjohtajana 1958–68, tehtävänään seurakunnan talouden hoito. Ylivieskan osuusmeijerin hallitukseen hän kuului varajäsenenä 1936–46, varsinaisena jäsenenä 1947–56 ja hallintoneuvoston puheenjohtajana 1957–67. Ylivieskan osuuskaupan johtokunnan jäsen hän oli 1947–69. Lisäksi hän oli Ylivieskan sähköosuuskunnan, palovakuutusyhdistyksen ja eläinvakuutusyhdistyksen hallituksen, maamiesseuran johtokunnan, manttaalikunnan ja Ylivieskan lainamakasiinin hoitokunnan jäsen. Ylivieskan Tiili Oy:n hallituksen puheenjohtajana hän toimi 1960–75. Hänen puheenjohtaja-aikanaan tiilitehtaasta tuli Suomen suurin.

Koko maakunnan hyväksi Otto Männistö työskenteli toimiessaan mm. Keski-Pohjanmaan maanviljelysseuran johtokunnassa ja Keski-Pohjanmaan kotiteollisuusvaltuuskunnassa. Osuusteurastamo Karjapohjolan varsinaisena tilintarkastajana hän toimi 1952–62. Keski-Pohjanmaan säästöpankkiyhdistyksen johtokunnan jäsenenä hän oli 1948–68. Erikoisen lähellä hänen sydäntään oli maamiesopiston saaminen Ylivieskaan. Sen hyväksi hän vuosikaudet uhrasi aikaansa, tarmoansa, vieläpä omaisuuttaankin. Hanke ei toteutunut, mutta perustetun kannatusyhdistyksen maatilaa hän hoiti esimerkillisesti usean vuoden ajan.

Otto Männistö osallistui vapaussotaan kiväärimiehenä Ruoveden pataljoonassa. Pataljoona oli mukana mm. Tampereen ja Viipurin taisteluissa. Talvisodan aikana hän toimi puuseppänä Jv-koulutuskeskuksessa. Jatkosotaan hän osallistui monien ylivieskalaisten tavoin Raskas Patteristo 30:ssä ajomiehenä. Sotilasarvoltaan hän oli alikersantti.

Täyttäessään 75 vuotta vuonna 1976 Otto Männistö tarkasteli omaa elämäänsä mm. seuraavasti:

”Näin miehuusvuosien jälkeen voi tulla mieleen ajatus, että enempikin olisi ehkä voinut tehdä, mutta minulla on kuitenkin tunne, että olen mitoittanut tekemiseni minulle annettujen mahdollisuuksien mukaan ehdottoman oikeudenmukaisesti ja yhteistä etua ajatellen. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että on olemassa valuuttaa, jota tämän maailman inflaatiot ei syö.”

Merkkihenkilöt jäävät usein elämään paikkakunnan nimistössä. Otto Männistö ei tee tässä suhteessa poikkeusta. Hänen viljelemilleen pelloille perustettu kaupunginosa on saanut nimen Männistö, ja hänen viimeiseksi jääneen kotitalonsa ohi kulkeva katu on ristitty Otontieksi.

Kansalaisansioistaan Otto Männistölle myönnettiin 1970 talousneuvoksen nimi ja arvo. Lukuisista ansio- ja kunniamerkeistä mainittakoon Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kultaristi, Maatalousseurojen hopeinen ansiomerkki, Suomen säästöpankkiliiton hopeinen ja Suomen osuuskauppojen kultainen ansiomerkki.

Vanhemmat

maanviljelijä Joonas Männistö (alkuaan Kivioja) ja hänen 1. vaimonsa Maria Siltala

Puoliso

Ylivieskassa 18.5.1924 Lyydia Elina Somero, syntynyt 3.2.1902 Ylivieska, kuollut 20.3.1985 Ylivieska, vanhemmat maanviljelijä Antti Kallenpoika Somero ja Alma Kustaantytär Hintsala