Koska Kaarle Metsolan isä oli sukunimetön mies, hän alkoi käyttää nimeä Prihti ostettuaan 1869 Prihti-nimisen tilan. Perheeseen syntyi seitsemän musikaalista lasta, ja laulu kaikui Prihtin tuvassa. Toisinaan äitikin askarrellessaan lauloi vanhoja balladeja, jotka Oskari-poika taltioi sitten, kun oli oppinut nuottienkirjoitustaidon. Kansakoulusta Oskari sai loistavan päästötodistuksen. Hän oli toivonut löytävänsä elämäntehtävän musiikista, ja niin hän pyrki ja tuli hyväksytyksi Turun lukkari-urkurikouluun. Ensin hän kävi Suomen kaartin, ja vasta sen jälkeen hän pääsi jatkamaan opiskelua, nyt Viipurin vastaavassa koulussa. Sen johtaja oli Emil Sivori, joka oli merkinnyt muistiin yli 2 000 kansanlaulua ja sai oppilaansakin niihin innostumaan. Kouluaikanaan Metsola johti Viipurin VPK:n mieskuoroa ja sai kiitosta sovittamistaan kansanlauluista. Päästötodistuksen hän sai 1898.

Ensimmäinen virkapaikka oli Pälkjärven lukkarin viransijaisuus, jonka velvollisuuksiin kuului kiertokoulunopetus. Lisäksi virkaa tekevä lukkari opetti laulua kirkonkylän kansakoulussa ja toimi säästöpankin johtajana. Hän oli perustamassa paikkakunnan nuorisoseuraa ja kuului myös raittiusseuraan. Vuonna 1900 Oskari Metsola sai vakinaisen viran Längelmäellä. Siellä hän oli virkansa ohella muun muassa kunnankirjurina, säästöpankin kamreerina sekä kuntakokouksen ja holhouslautakunnan puheenjohtajana. Laulu- ja soittokuntien johtajana hän oli koko Längelmäellä oloajan.

Vuonna 1907 Oskari Metsola oli mukana perustamassa Suomen kanttori-urkuriliittoa, ja kun Keski-Hämeessä alettiin suunnitella omaa kansanopistoa, oli Oskari Metsola innolla mukana. Oriveden opiston kannatusyhdistys kutsuikin 20 vuotta toimittuaan Metsolan kunniajäsenekseen ”kiitollisuutensa ja kunnioituksensa” osoitukseksi. Vuonna 1909 Metsola muutti Kauvatsalle, jossa hän virkansa ohella osallistui kunnalliseen toimintaan. Hän oli mm. kuntakokouksen ja kunnanvaltuuston sekä kunnan kansakoulujen johtokunnan puheenjohtajana. Hän oli 9 vuotta postitoimistonhoitaja ja 19 vuotta Satakunnan nuorisoseurojen liiton musiikinneuvoja. Laulu- ja soittojuhlilla Metsola oli itseoikeutettu yleisjohtaja. Kun hänellä oli tähtäimessä muutto Kalajoelle, hän kirjoitti muistiin 100 kansansävelmää, jotka ovat säilytettyinä Satakunnan kotiseutuarkistossa. ”Tämän uutteran nuorisoseuratyöntekijän” kutsui Satakunnan nuorisoseurojen liitto kunniajäsenekseen Marianpäivänä 1921. Kauvatsan seurakunnan piispantarkastuksessa 1920 tahtoi piispa Gustaf Johansson pöytäkirjaan erikoismaininnan Oskari Metsolan ”suuresta taidosta ja harrastuksesta, jolla hän on huolehtinut kirkkolaulusta ja että kirkkomusiikki on erittäin hyvällä kannalla”. Vuonna 1920 Turun tuomiokapituli myönsi Metsolalle director cantus -arvonimen.

Oskari Metsola muutti 1.5.1921 Kalajoelle, missä hän ehti palvella seurakuntaa ja kuntaa 30 vuotta. Jo seuraavana vuonna hänet valittiin kunnan rahastonhoitajaksi ja 1923 kunnankirjuriksi. Talvikaudet 1923–26 hän oli virkavapaana toimiakseen Hämeenlinnan alakansakouluseminaarin soitonopettajana. Hän opetti myös laskentoa ja toimi samanaikaisesti Hämeenlinnan tyttökoulun laulunopettajana sekä johti raittiusseuran sekakuoroa. Kalajoella hänellä oli monia puheenjohtajuuksia, ja kunnankirjuri hän oli siihen saakka, kunnes hänestä tuli 1944 Pohjolan Osake-Pankin Kalajoen konttorin johtaja. Siinä toimessa hän oli, kunnes pankki 1946 yhdistyi Kansallis-Osake-Pankin kanssa.

Kun pitäjään 1940-luvulla perustettiin kansanopisto ja yhteiskoulu, oli Metsola muutaman vuoden ajan uusien koulujen alkuköyhyyden aikana molemmissa palkattomana laulunopettajana. Hän oli oikea työmyyrä, joka uurasti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Oli hänellä miten kiire tahansa, niin koskaan hän ei sanonut ”en minä jouda”, kun joku tuli hänen apuaan pyytämään. Kaikki kokoukset, seurat, lauluharjoitukset ym. hän muisti ilman kalenterimerkintöjä. Sekakuoro oli hänelle rakkain harrastus, ja kuorolle hän teki pikku laulelmia ja kansanlaulusovituksia. Hänen laulujaan on julkaistu mm. kokoelmissa Hengellisiä lauluja ja virsiä ja Siionin sointuja sekä Kansanvalistusseuran julkaisemassa kokoelmassa Sekaäänisiä lauluja. Hän toimitti yhdessä opettaja J. N. Lahtisen kanssa kirjan Kodin ja koulun koraalikirja. Kun Kalajoen Sekakuoro kerran lauloi radioon, sattui sitä kuuntelemaan professori Heikki Klemetti. Hän kirjoitti Metsolalle kiitoksen kuoron esityksistä, ja hänen vaikutuksestaan Metsola sai director musices -arvonimen täyttäessään 70 vuotta.

Oskari Metsola oli monipuolisesti lahjakas, huumorintajuinen, valoisa ihminen, joka oli aina kiitollinen saamastaan elämänlahjasta ja kaikesta vuosikymmenien aikana kokemastaan. Hän osasi kiittää jopa saamistaan murheista. Keskipohjalaiset muistavat Oskari Metsolan hänen sanoittamastaan ja säveltämästään Keski-Pohjanmaan laulusta ”Näät kuinka rannat viljavat…”. Kalajoen Sekakuoro suoritti sen ensiesityksen Keski-Pohjanmaan maakuntaliiton perustavassa kokouksessa Kalajoella 1930.

Metsolalle on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi ja Kansanavun ansioristi.

Vanhemmat

maanviljelijä, herastuomari Isak Juhonpoika ja Vilhelmiina Erkintytär

Puoliso

Pälkjärvellä 10.4.1905 Anna Impi Lagerblad, syntynyt 8.7.1882 Längelmäki, kuollut 12.2.1951 Kalajoki, vanhemmat kanttori Karl Albert Ferdinand Lagerblad ja opettaja Amanda Katariina Rosenqvist