Lotta Svärd -järjestön pitkäaikainen puheenjohtaja Fanni Maria Luukkonen syntyi Oulussa 13.3.1882. Hänen äitinsä Katariina Sofia Palmgrenin suku oli kotoisin Iistä ja isänsä Olli Luukkosen Kaavin Maarianvaarasta. Pariskunta tapasi Helsingissä, jossa heidät vihittiin vuonna 1878. Sittemmin he muuttivat asumaan Ouluun Kiikelin saarelle. Olli Luukkonen sai töitä Oulun ensimmäisen sähkölaitoksen koneenkäyttäjänä. Vapaa-aikanaan Luukkoset viettivät paljon aikaa merellä ja nuorena tyttönä Fannikin tiedettiin taitavaksi purjehtijaksi. Luonteeltaan hänen on kerrottu olleen reipas ja urheilullinen, sekä yleisesti ottaen käytökseltään vaatimaton ja tunnollinen.

Fanni Luukkonen halusi jo nuorena opettajaksi. Kansakoulun jälkeen hän kävi Oulun tyttökoulun, sitten Helsingin suomalaisen jatko-opiston, josta valmistui vuonna 1902. Kansakoulunopettaja hänestä tuli lopulta vuonna 1906. Hän työskenteli muutamia vuosia opettajana Oulussa ja siirtyi vuonna 1913 Sortavalan tyttöharjoituskoulun yliopettajaksi. Luukkonen oli saanut ensimmäisen kipinän lottatyöhön 1800–1900-lukujen vaihteen tapahtumien seurauksena: helmikuun 1899 manifesti sekä routavuosien tapahtumat ja suurlakot iskostivat häneen lähtemättömän isänmaallisuuden hengen. Sortavalan tyttöharjoituskoulussa työskennellessään Luukkosen isänmaallisuus vain vahvistui, sillä sortokausien poliittinen taistelu näkyi kaupungissa vahvemmin kuin monilla muilla paikkakunnilla.

Kansalaissodan aikana 1918 armeijan kasarmiksi muutetussa opettajaseminaarissa muiden naisten tavoin sotilaita avustanut Luukkonen pani merkille, millaisia tehtäviä naisilla oli ja miten heidän toimintansa olisi järjestettävä. Sodan jälkeen hän liittyikin Lotta Svärd -järjestöön, jonka toiminnan kehittämiseen paneutui heti innokkaasti. Luukkonen oli uuttera ja taitava organisaattori, ja vuonna 1921 hänet valittiin piirisihteerin vastuulliseen tehtävään. Hän herätti huomiota myös valtakunnallisessa mittakaavassa esiintymällä näkyvästi kaikissa yleisvaltakunnallisissa lottakokouksissa esittäen ideoitaan ja ajatuksiaan. Vuonna 1925 Luukkonen valittiin Lotta Svärdin keskusjohtokuntaan ja neljä vuotta myöhemmin sen puheenjohtajaksi.

Fanni Luukkonen toimi lottajohtajana opettajana ja opastajana korostaen alempien johtajien velvollisuutta toimia lottien kasvattajana. Hänen sydämenasiansa oli pikkulottatyö. Luukkonen painotti alituisesti henkisen ja aatteellisen työn merkitystä muistuttaen, että lottien tehtävät eivät olleet pelkkää käytännön toimintaa maanpuolustuksen hyväksi; työn lähtökohtana oli järkkymätön rakkaus isänmaahan. Luonteeltaan tämä kaikissa yhteiskuntapiireissä arvostettu ja syvästi uskonnollinen lottajohtaja oli äidillinen ja lempeä. Samalla hän oli tiettävästi kuitenkin etäinen, eikä puhunut juurikaan henkilökohtaisista asioistaan.

Luukkosen astuessa Lotta Svärd -järjestön puheenjohtajaksi vuonna 1929 lottia oli noin 60 000. Vuonna 1938 heitä oli jo yli 100 000 ja sotavuosina määrä kasvoi niin, että järjestön lakkauttamisen hetkellä lottia oli kolmattasataatuhatta. Sota-aikana Fanni Luukkosella oli kädet täynnä työtä, hän kiersi tarkastusmatkoilla ympäri maata Lapista Karjalaan ja Vienaan ja Aunukseen. Mukanaan hän kuljetti toisinaan ulkomaalaisia vieraita, jotka saivat tutustua lottien käytännön työhön erityisesti rintamaoloissa. Luukkonen myös esitelmöi lottien historiasta ja toiminnasta niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Lisäksi hän toimi Lotta Svärd -lehden päätoimittajana vuosina 1936–1944.

Kesäkuussa 1940 Luukkonen sai Mannerheimilta ensimmäisen luokan Vapaudenristin miekkoineen. Hän oli ensimmäinen nainen, jolle tämä kunniamerkki myönnettiin. Jatkosodan päätyttyä hän sai vielä kyseiseen kunniamerkkiin liittyvän rintatähden. Vuonna 1943 hän sai Adolf Hitleriltä Kolmannen valtakunnan päämajassa arvokkaan saksalaisen kunniamerkin, Kotkan ritarikunnan ristin rintatähtineen. Luukkonen oli ainoa ei-saksalainen nainen, jolle merkki myönnettiin.

Sodan päätyttyä Lotta Svärd -järjestö määrättiin välirauhansopimuksen perusteella lakkautettavaksi. Lakkauttamispäätös oli Fanni Luukkoselle kova isku. Sen jälkeen hän eli Helsingissä lotilta saamansa niukan eläkkeen turvin tehden tilapäisiä käännös- ja muita kirjallisia töitä. Lokakuussa 1947, kolme vuotta lottajärjestön lakkauttamisen jälkeen, hän kuoli sydäninfarktiin. Luukkonen haudattiin sukuhautaan Iin Kruununsaareen. Hänen haudalleen pystytettyyn muistokiveen veistettiin lottaneulan kuva ja sen alle Luukkosen mielilause ”Isänmaa on Jumalan ajatus.”

Vanhemmat

koneenkäyttäjä Olli Luukkonen ja Katariina Sofia Palmgren

Lähdeluettelo

  • Kansallisbiografia: Fanni Luukkonen.
  • Yle: Suuret suomalaiset. Fanni Luukkonen.
  • Piiroinen, Tauno: Lottajohtaja Fanni Luukkonen. Exlibris Aboensis : tiedote 2007: 1, s. 14.