Aappo Luomajoki syntyi 18.1.1845 Haapavedellä. Hän oli järjestyksessä toinen suuren perheen lapsista. Hänen vanhemmasta veljestään Jussista tuli kuuluisa kansanparantaja, joka tunnettiin myöhemmin Hätämaan tietäjänä.

Nuoresta lähtien Aappo Luomajoki oli kiinnostunut metsästyksestä ja erämaissa liikkumisesta. Myös kova ruumiillinen työ taittui häneltä. Aappo oli ryhtynyt kulkemaan metsästysretkillään jo kahdeksanvuotiaana avustaen tuolloin isäänsä. Tulevan mestarisivakoijan tapana oli väsyttää esimerkiksi metsoparvet hiihtämällä, minkä jälkeen haulipanokset nasahtivat helposti maaliinsa. Tällaisten retkien ansiosta Luomajoelle kehittyi suorastaan hämmästyttävä hiihtokunto.

Nuorena miehenä Aappo Luomajoki lähti kotoaan rengiksi ja sittemmin isäntärengiksi kirkonkylän Tähtelään. Sieltä hän siirtyi 1883 hankkimaansa Hautakoski-nimiseen torppaan. Myöhemmin hän asui Haapaveden Ojakylässä ja sitten vielä elämänsä viimeiset vuodet arentimiehenä Erkinharju-nimisessä talossa.

Aappo Luomajoki otti osaa vuonna 1889 ensimmäiseen Oulun hiihtoon jo ikämiehenä, 44-vuotiaana, ja kilpaili sattumalta numerolla 44. Kilpailun tuomarit tiettävästi ihmettelivät kuluneeseen lammasnahkareuhkaan sonnustautuneen Luomajoen hiihtoaikeita, ja joku heistä kysyi ääneen: ”Aikooko vanha mieskin hiihtää koko matkan?”. Silloin oli Luomajoki tempaissut lakin päästään ja murahtanut: ”Ei mies ole vanha, vaan lakki.” Kilpailu käytiin 20 asteen pakkasessa ja vaikeissa lumioloissa. Olosuhteista huolimatta Aappo Luomajoki hiihti sellaista tahtia, että siinä sai taipua hänen tuolloin 17-vuotias sukulaismiehensä, tuleva suurhiihtäjä Juho Ritolakin. Ritola oli johtanut alkukierroksia mutta jäi lopulta Luomajoen ajasta kolmella minuutilla. Samoin joutuivat antamaan periksi ennakkosuosikit, Lapin poromiehet. Kaikista kilpailuun osallistuneista miehistä ainoana Aappo Luomajoki alitti kymmenellä sekunnilla sadan markan palkintoon oikeuttavan kolmen tunnin aikarajan.

Luomajoen hiihtoura rakentui pääasiassa Oulun hiihdon varaan. Hän ei koskaan harjoitellut, vaan hänen verraton kuntonsa kehittyi yksinomaan pitkillä metsästysretkillä, raskaissa töissä ja säännöllisillä elämäntavoilla. Vuonna 1891 hän voitti toistamiseen Oulun hiihdon ja oli seuraavana vuonna neljäs. Vuonna 1895 Luomajoki oli Oulun hiihdon palkintoluettelossa hopeasijalla; hän hävisi voittajalle vain 14 sekuntia. Viimeisissä kisoissaan vuonna 1896 jo 51-vuotias Aappo Luomajoki oli yhdeksäs, vaikka hiihti nyt oman parhaan aikansa 2.03,53. Tämän jälkeen hän vetäytyi kilpahiihtojen parista. Hän pahoitteli aikoinaan:

”Näitä kilpailuja olisi pitänyt olla kymmenen vuotta varhemmin, kun minä olin vielä parhaillani. Eivät ole enää sääret yhtä notkeat kuin nuorempana. Olen pilannut itseni, kun mökissäni olen pitänyt hevosen virkaa ja talvikaudet vetänyt halkoja.”

Pojalleen Antille ukko Luomajoki oli kertonut, ettei nuorena miehenä päässyt yhdessä päivässä väsyksiin millään vauhdilla. Kilpailu-uransa lopetettuaan käsityötaitoinen Luomajoki valmisti suksia ja voitti niillä palkintojakin. Oulun suksinäyttelyjen palkintolautakunnassa hän istui 20 vuotta.

Luomajoki säilytti kuntonsa ja mielenkiintonsa hiihtoon vielä kilpailut lopetettuaankin. Liki 70-vuotiaana hän oli palaamassa ylijokelaisten kanssa kirkonkylästä. Yhteisessä pulkassa miehet vetivät 50 kilon jauhosäkkiä. Peninkulman jälkeen nuoremmat alkoivat jo väsyä, jolloin Luomajoki lausahti, että piti joutua kylpemään, ainakin hänen, ja sivakoi tiehensä pulkka perässään.

Aappo Luomajoki muistetaan vaiteliaana ja vaatimattomana miehenä, joka osasi tosin tarvittaessa olla teräväsanainenkin. Hän kuoli 74-vuotiaana vuonna 1919.