Kansanedustaja Hjalmar Lindqvist syntyi Korpilahdella vuonna 1887. Isättömän pojan lapsuus oli köyhä ja ankea, ja hänen syntyperästään riitti juoruja, joista sitkein väitti Lindqvistiä Pehr Evind Svinhufvudin nuoruudenseikkailujen hedelmäksi. Myös Lindqvist itse kuului niihin, jotka vihjailivat asiasta.

15-vuotiaana Hjalmar Lindqvist karkasi maailmalle. Hän matkusti ensin Kotkaan ja työskenteli siellä pari vuotta Norskan sahalla. Tänä aikana hän liittyi SDP:n jäseneksi. Kotkasta lähdettyään hän reissasi työn perässä pitkin Suomea, Ruotsia, Norjaa ja Venäjääkin hankkien elantonsa sahoilla, savotoissa ja uitoissa. Lentojätkän elämää eläessään Lindqvistin käsitys työväestön järjestäytymisen välttämättömyydestä vahvistui. Reissuvuosinaan hän ei kuitenkaan ollut vielä mikään puolueaktiivi.

Vuonna 1906 Hjalmar Lindqvist saapui Haukiputaalle ja alkoi työskennellä Martinniemen sahalla. Pian hän lähti mukaan kunnan vilkkaaseen työväenliikkeeseen. Lindqvist liittyi Martinniemen sahan lastaustyöläisten ammattiosastoon ja nousi pian yhdistyksen johtoon.

1910-luku oli Martinniemen sahalla kovaa aikaa, sillä menekki hiipui ja lopulta vuonna 1914 alkanut maailmansota lakkautti sahan toiminnan. Martinniemeläisten oli lähdettävä hakemaan töitä toisaalta, niin myös Hjalmar Lindqvistin, joka löysi töitä Venäjältä Muurmannin ratatyömaalta. Kun Martinniemen saha aloitti vuonna 1917 toimintansa uudelleen, palasi Lindqvist Haukiputaalle. Hänen poliittinen uransa lähti käyntiin, kun hän nousi Martinniemen työväenyhdistyksen johtokuntaan ja sai luottamustoimen taksoituslautakunnassa. Vuonna 1918 puhkesi Suomessa kansalaissota, johon luonnollisesti myös Lindqvist osallistui. Punakaartilaisuus toi hänelle yhdeksän kuukauden vankeustuomion.

1920-luvulla työväenliikkeen linjariidat johtivat siihen, että SDP menetti otteensa työväenyhdistyksistä. Näin kävi Martinniemelläkin. Tyytymätön Lindqvist erosi Martinniemen työväenyhdistyksestä ja liittyi Oulun työväenyhdistykseen, joka oli oikeastaan ainoa SDP:n haltuun jäänyt yhdistys pohjoisessa. Hän asui ja työskenteli kuitenkin yhä Martinniemessä. 1920-luvun lopun suuren satamalakon ansiosta SDP:n kannatus paikkakunnalla nousi jälleen. Hjalmar Lindqvist katsoi ajan kypsäksi työväenyhdistyksen palauttamiselle SDP:n suojiin, ja niin vuonna 1930 perustettiin Martinniemen sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys, jonka puheenjohtajaksi Lindqvist valittiin. Saman vuoden kesällä Martinniemelle perustettiin myös Lindqvistin johtama puutyöläisten ammattiosasto.

Vuoden 1930 eduskuntavaaleissa Hjalmar Lindqvist nousi eduskuntaan Oulun läänin pohjoisen vaalipiirin ainoana vasemmistoedustajana Haukiputaan, Iin ja Kuivaniemen sosiaalidemokraattien ehdokkaana teemalla ”Työläiset yhteisrintamaan! Nälkäisille leipää ja sorretuille oikeutta!” Vuonna 1933 hän putosi eduskunnasta ja palasi Haukiputaalle kunnanvaltuuston, työväenyhdistyksen ja kirvesmiehen askareisiin. Hän yritti paluuta eduskuntaan vuonna 1936, mutta kemiläinen V. O. Kilpeläinen vei tuolloin hänen paikkansa. Kun vasta 31-vuotias Kilpeläinen sairastui ja kuoli keväällä 1937, nousi Lindqvist varamiehenä hänen tilalleen. Samana vuonna hänet valittiin myös presidentin valitsijamieheksi, ja hän oli varmistamassa Kyösti Kallion valinnan presidentiksi ja samalla estämässä oletetun isänsä, P. E. Svinhufvudin valinnan virkaan.

Hjalmar Lindqvistin edustajanura päättyi vuonna 1945. Hän yritti pari kertaa paluuta eduskuntaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Myöhemmin hän keskittyi toiminnassaan kunnalliselämään, ja hän istuikin Haukiputaan kunnanvaltuustossa aina vuoteen 1964 saakka. Hän toimi myös valtuuston puheenjohtajana useita vuosia ja oli mukana lukuisissa lautakunnissa. Leipänsä eteen hän teki rakennusurakoitsijan töitä. Martinniemen työväenyhdistystä Lindqvist johti vuoteen 1946 saakka, jolloin valta siirtyi isältä pojalle, Alpo Lindqvistille.

Hjalmar Lindqvist kuoli Haukiputaalla 5.12.1966.

Lähdeluettelo

  • Kupila, Jari: Nälkäisille leipää ja sorretuille oikeutta. Osa 1: Äpäräpojasta kansanedustajaksi. Pohjolan työ 29.4.1994, s. 24
  • Kupila, Jari: Nälkäisille leipää ja sorretuille oikeutta. Osa 2: Työmiehen asialla. Pohjolan työ 3.5.1994, s. 8
  • Eduskunta, Kansanedustajat 1907–