Opettaja ja kirjailija Verneri Liinamaa syntyi vuonna 1898 Virroilla. Hän kävi Jyväskylän seminaarin ja toimi opettajana Pudasjärven Livolla sekä Raahen Lapaluodossa. Liinamaalta ilmestyi useita satukirjoja, runokirja Yövalvoja sekä lastennäytelmiä. Hän avusti ahkerasti lastenlehti Pääskystä ja kirjoitteli lisäksi Nyyrikkiin ja Kalevaan nimimerkillä Päivänpoika. Liinamaan luetuinta tuotantoa ovat nimenomaan sadut, joista monissa on Rudolf Koivun kuvitus. Hänen tunnetuin teoksensa lienee Iltahetkiä ja saturetkiä, joka kuului Meidän lasten lukemisto -sarjaan. Muiden töidensä ohella Liinamaa opiskeli omatoimisesti englantia ja suomensi runsaasti muun muassa Oscar Wilden runoja.

Verneri Liinamaa muutti sisarensa kanssa Raaheen vuonna 1923 ja osti Lapaluodosta vanhan huvilan. Kerrottiin, että kyseisessä huvilassa kummitteli: Tarinan mukaan siellä oli 1800-luvun loppupuolella asunut eräs merikapteeni kauniin Gunilla-tyttärensä kanssa. Tytär oli rakastunut ulkomaalaiseen merimieheen, muttei ollut saanut lupaa mennä naimisiin tämän kanssa. Sen vuoksi hän oli surmannut itsensä heittäytymällä maahan huvilan yläparvekkeelta. Gunillaa ei haudattu siunattuun maahan, ja hän alkoi kummitella huvilassa. Tämän vuoksi kukaan paikkakuntalainen ei ollut huolinut huvilaa, mutta Verneri Liinamaa ja hänen Esteri-sisarensa pitivät vallan luonnollisena asiana, että Gunilla-kummitus asui heidän kanssaan.

Verneri ja Esteri olivat lämminsydämisiä ihmisiä, jotka kohtelivat lempeästi kaikkia luotuja. Päivittäin näyttäytyvän Gunilla-kummituksen lisäksi talossa asui vakituisesti elättirotta sekä kaksi kissaa. Tilapäisinä asukkeina hoivattiin muun muassa sairaita ja kodittomia kulkukoiria, jotka kirjailija otti vuoteeseensa asti. Kulkukissat, vaeltelevat kanat ja kaikki tyynni, jotka sattuivat pihapiirin eksymään, ruokittiin ja hoidettiin. Liinamaan saunassa asui tonttuja, joiden kanssa sisarukset seurustelivat ja joiden hyvinvoinnista etenkin Esteri huolehti.

Luonteeltaan Verneri Liinamaa oli syrjäänvetäytyvä ja jopa ihmisarka. Hänellä oli silti kuuluisia tuttavuuksia; jo poikavuosista lähtien oli Helmi Krohn hänelle eräänlainen mesenaatti ja tukija. Lisäksi hän oli pitkään kirjeenvaihdossa Elina Vaaran kanssa, ja myös Tatu Vaaskivi kuului hänen ystäviinsä. Hyväsydäminen kirjailija oli pidetty lasten opettaja ja kyläläisten auttaja: hän lainasi apua tarvitseville auliisti rahaa välittämättä siitä, että sai perin harvoin omansa takaisin. Verneri Liinamaa eli elämänsä satujensa kaltaisessa haavemaailmassa jalat irti maasta, hyväntahtoisena, lempeänä ja onnellisena.

Verneri Liinamaa kuoli 5.6.1972, ja hänet haudattiin Raahen hautausmaahan.

Lähdeluettelo

  • Kastelli, Kerttu: Raahelainen kirjailija Verneri Liinamaa. Kaltio: pohjoissuomalainen aikakauslehti 5/1983, s. 132–133
  • Ervasti, Satu: Tuottelias, syrjään jäänyt kirjailija. Kaleva 9.7.1998, s. 19
  • SKS, Suomalaiset kirjailijat: Verneri Liinamaa
  • Raahen Matkailuoppaat ry. Räntätty raaheksi; Raahesa kummittellee