Eino Leskelän isä muutti 1800-luvun lopussa puolisonsa kotipitäjään Kärsämäelle, jossa Eino syntyi. Perhe palasi Pyhäjärvelle 1911. Eino Leskelä kirjoitti 24-vuotiaana itsestään: ”Olen avomielinen, jalomielinen ja herkkä innostumaan. Asian, jonka olen ottanut todella asiaksesi, vien sitkeästi perille. Kunnioitan kaikkea suurta ja jaloa.”

Jo nuoruudessaan Leskelä osoitti innostumistaan karkaamalla kotoaan vapauttamaan heimoveljiä Aunuksen Karjalassa. Tällä sotaretkellä hän haavoittui, ja hänen isänsä joutui maksamaan poikansa sairaalalaskun. Isä kuittasi pojan perintöosan tähän sairaalalaskuun.

Eino Leskelä opiskeli Evon metsäkoulussa ja valmistui 1926 metsänhoidonneuvojaksi. Näiltä ajoilta olevassa päiväkirjassaan hän kirjoittaa:

”Olen saanut Luojalta pienen henkisen kynttilän, jota en tahdo sammuttaa. Se on perintö esi-isiltämme, jotka raivasivat peltoja metsästä Suomenselän kovissa korvissa. – Olen vain kynä, joka heimoni henkeä kertoa tahtoo.”

Metsäkoulun jälkeen työ vei hänet Sieppijärvelle. Ennen pitkää hän oli savotan kassanhoitajana ja johti pian ukkoherrana suurta tukki- ja paperityömaata Suomen ja Ruotsin rajaseudulla. Sieppijärvellä hän solmi avioliiton, ja ensimmäisen vaimon kuoleman jälkeen hän palasi kotipitäjäänsä Pyhäjärvelle metsänhoidonneuvojaksi. Hän osti suvultaan pois joutuneen sukutalon ja alkoi korjata ja kunnostaa sitä.

Sota keskeytti rauhan työt. Leskelä oli talvisodassa Lapin ryhmässä joukkueenjohtajana. Hän kirjoitti talvi- ja jatkosodan aikana paljon päiväkirjoja, jotka kertoivat sodan julmuuden ja todellisuuden. Hän haavoittui talvisodan taisteluissa Savukoskella ja uudelleen jatkosodassa Vilajoella heinäkuussa 1941 JP 6:n riveissä. Tämän haavoittumisen jälkeen hänet komennettiin Sortavalaan huoltopuolen tehtäviin, vaikka hän olisi mieluummin ollut rintamalla. Sotilasarvoltaan hän oli sotilasvirkailija ja ylikersantti.

Sotien päätyttyä Eino Leskelä ryhtyi metsänhoidonneuvojan työn ohella tekemään kotiseututyötä, joka oli koko hänen elämänsä rakkain harrastus. Hän harrasti ahkerasti myös sukututkimusta. Vuosien 1946–68 aikana hän selvitti monien pyhäjärvisten sukujen juuret, myös oman sukunsa niin pitkälle, kuin kirkonkirjoista pystyi asioita selvittämään.

Eino Leskelän suurena haaveena oli pitäjäseuran perustaminen. Haave toteutui, kun hän yhdessä kahdeksan muun henkilön kanssa perusti 14.12.1947 Pyhäjärvi-Seuran. Seuran perustajajäsenien mukaan seuran pääajatus on ”kotiseudun henkisen ja aineellisen kehityksen edistäminen, yhteenkuuluvaisuuden tunteen lujittaminen, kotiseutututkimuksen ja historiallisten muistojen vaaliminen ja luonnon kauneuden suojeleminen”.

Kotiseututyötä tehtiin esimerkiksi 1949 alkaneiden pitäjäpäivien merkeissä. Niiden nimi oli alkuaan Ollinpäivät, ja nimi juontaa juurensa pyhäjärvisen Olli Tikan nimestä. Ensimmäisillä Ollinpäivillä pyhäjärviset solmivat rauhan pitkäaikaisen vihollisen jämsäläisten kanssa.

Pyhäjärvi-seuran suurena saavutuksena ovat olleet Pyhäjärven pitäjän historiaa ja elämää läheisesti käsittelevät Pyhäjärvi-julkaisut 1–13. Seuran saavutuksiin kuuluu myös pitäjämuseon aikaansaaminen. Seuran sihteeri Eino Leskelä keräsi työmatkoillaan pitäjää kiertäessään materiaalia museoon, missä onkin varsin kattava esineistö.

Eläkkeelle jäätyään Eino Leskelä osallistui erilaisten luottamustehtävien hoitamisen ohella täysin kirjallisiin tehtäviin. Hän toimi jonkin aikaa Pyhäjärven Sanomain toimittajana sekä sen jälkeen Nelostie-lehden toimittajana ja kustantajana. Suurena haaveena hänellä oli omaelämäkerran kirjoittaminen. Sitä varten hänellä oli päiväkirjojen muodossa kerättyä autenttista materiaalia lähes koko elämänsä ajalta. Elämäkerta jäi kirjoittamatta työntäyteisen elämän päättyessä sydänkohtaukseen, mutta elämäntyöstä jäi monia pysyviä jälkiä, samoin monta hyvää ja mieleenpainuvaa ohjetta ja elämänviisautta.

Vanhemmat

talollinen Zachris Leskelä ja Liisa Niemelä

Puoliso

  1. Kolarissa 25.4.1931 Helli Kristiina Pääkkölä, syntynyt 29.5.1910 Kolari, kuollut 17.12.1936 Forssa, vanhemmat talokas Salomon Pääkkölä ja Kristiina Forsmark
  2. Tammelassa 29.1.1939 Johanna Koskenniemi, syntynyt 26.2.1916 Kolari, kuollut 21.6.1982 Pyhäjärvi Ol., vanhemmat talonpoika Kalle Järvirova ja Tyyne Katariina Filppa