Uuno Leppälä valmistui metsäteknikoksi Rovaniemen metsäkoulusta 1917. Myös hänen veljistään Väinö Leppälä (s. 1897) ja Vilho Leppälä (s. 1901) valmistuivat metsäteknikoiksi ja tekivät elämäntyönsä eri puutavaraliikkeiden palveluksessa. Metsäkoulusta valmistuttuaan Leppälä muutti 1922 takaisin Haapajärvelle. Uuno Leppälä tunnettiin Haapajärvellä puutavaraliikkeen pitäjänä ja sahanomistajana. Haapajärven Saha oli hänen omistuksessaan vuodesta 1945 vuoteen 1968.
Puutavaraliike Leppälä osti yli kahdenkymmenen vuoden ajan tukkimetsiä Haapajärveltä ja Reisjärveltä, kaadatti ne ja ajatti uittoväylien varsille Santaholma Oy:lle luovutettavaksi. Kevättulvien aikana tukit uitettiin Kalajokea pitkin Santaholma Oy:n sahalle Kalajoelle. Yleensä puutavara ”sorteerattiin” latvajokien yhtymäkohdassa Haapajärvellä, jossa pinotavara erotettiin lastattavaksi Haapajärven ”satamassa” junanvaunuihin, mutta tukkipuut jatkoivat matkaa uittamalla Kalajoelle asti.
Sotien jälkeen henkiin herätetty Haapajärven Saha Oy sai Uuno Leppälästä osakkaan ja toimitusjohtajan, joten puutavaran välittäminen hänen toimestaan Santaholmalle loppui. Leppälän puutavaraliike ja saha työllisti kymmenet vuodet paikkakuntalaisia. Loppuvuosina sahayhtiössä oli mukana ja johtajana myös Eila-tyttären aviomies, metsänhoitaja Ensio Rinne. Haapajärvellä tuskin olisi sahaa ilman Uuno Leppälän ansiokasta toimintaa. Se tekee hänestä yhden paikkakunnan merkkimiehistä.
Uuno Leppälä osti Leppälän sukutilan 1921 ja viljeli sitä puutavaraliikkeen ohella. Suomen maatilat -teos vuodelta 1933 kertoo tilan kokonaispinta-alan olleen tuolloin 95 ha, josta peltoa 24 ha, mutta Leppälä hankki omistukseensa myöhemmin lisää metsiä. Leppälän pojat harrastivat urheilua; esimerkiksi Uuno Leppälä on 1913 saanut maantiepyöräilyn kolmesta voitosta omakseen Rovaniemen Jyryn komean sarvipokaalin.