Valmistuttuaan vuonna 1928 rakennusmestariksi Turun teollisuuskoulun kulkulaitososastosta Maunu Laikari työskenteli aluksi apulaismestarina Oulun–Kiehimän rautatietyömaalla, kunnes hänet nimitettiin vuonna 1929 Tie- ja vesirakennushallituksen Oulun piirin nuoremmaksi tiemestariksi. Laikari ryhtyi hoitamaan Oulaisten tiemestaripiiriä ja asettui asumaan Oulaisiin. Vuonna 1943 hänet nimitettiin vanhemmaksi tiemestariksi ja vuonna 1963 Keski-Pohjanmaan piirin ylitiemestariksi.

Pitkänä tiemestarikautenaan Laikari toimi virkatehtäviensä ohessa vastaavana mestarina monilla oman piirinsä tie- ja siltarakennustyömailla. Hän teki myös runsaasti tie- ja siltatutkimuksia sekä laati kunnan- ja kyläteiden rakennussuunnitelmia ja kustannusarvioita. Tietojaan Laikari kartutti oman ammattialansa kursseilla. Hän teki opintomatkoja Pohjoismaihin, Itävaltaan ja Länsi-Saksaan.

Oman toimialan järjestötyö tuli tutuksi Maunu Laikarille monen vuosikymmenen aikana. Hän kuului Tie- ja vesirakennusmestariyhdistyksen johtokuntaan ja toimi myös pitkään johtokunnan puheenjohtajana. Laikari osallistui Suomen Rakennusmestariliiton hallituksen sekä ensin TVH:n Oulun piirin ja sittemmin Keski-Pohjanmaan piirin virkamiesyhdistyksen johtokunnan toimintaan.

Laikari oli kysytty mies kunnallisiin ja osuustoiminnallisiin luottamustehtäviin. Hän oli palo- ja verotuslautakuntien jäsen, sosiaalilautakunnan varapuheenjohtaja sekä työasiainlautakunnan puheenjohtaja. Muista luottamustoimista mainittakoon kunnalliskodin ja kirkonkylän kansakoulun johtokuntien jäsenyydet sekä kunnan kiinteän ja irtaimen omaisuuden tarkastajana toimiminen.

Rakennusmestarin ammattiosaaminen avasi Laikarille ovet sekä Oulaisten kunnan että Oulaisten taajaväkisen yhdyskunnan rakennuslautakuntaan. Taajaväkisiä yhdyskuntia koskeva asetus annettiin vuonna 1898 ja laki 1931. Yhdyskuntia tarvittiin maalaiskunnissa taajahkon asutuksen olojen järjestämistä ja hoitamista varten. Taajaväkisiä yhdyskuntia perustettiin noin 40. Niitä oli 1950-luvun alussa yhä 14, Oulaisten kirkonkylän ohella mm. Haapajärven kirkonkylä sekä Kalajoen Markkinapaikka ja Joensuu. Viimeisetkin taajaväkiset yhdyskunnat lakkautettiin vuonna 1956.

Kannatusyhdistyksen omistaman Oulaisten yhteiskoulun johtokunnan työskentelyyn Maunu Laikari osallistui yli 20 vuoden ajan, tästä vuodet 1969–1973 puheenjohtajana. Rakennusalan ammattimiehenä hän sai myös hoitaakseen yhteiskoulun laajentumiskautena 1950- ja 1960-luvuilla rakennustoimikunnan puheenjohtajan vaativat tehtävät. Koulurakennus laajeni kahteen otteeseen. Osuustoiminnalliselle saralle Laikari lähti mukaan jo vuonna 1940 sekä Oulaisten Osuuskaupan että Oulaisten Seudun Osuuskassan (vuodesta 1970 Oulaisten Osuuspankin) hallinnossa. Luottamusmiesuralle molemmissa osuuskunnissa kertyi mittaa noin 30 vuotta. Hän oli vuosina 1949–1969 osuuskassan johtokunnan varapuheenjohtaja ja vuosina 1970–1971 sen puheenjohtaja.

Laikari oli keskeinen henkilö Oulaisten Vesiosuuskunnan perustamisessa vuonna 1950. Sittemmin hän toimi liki 20 vuotta osuuskunnan johtokunnan varapuheenjohtajana. Osuustoiminnallisiin tehtäviin kuului myös jäsenyys Pohjanmaan Puhelinosuuskunnan hallituksessa vuodesta 1953.

Vapaaehtoinen maanpuolustustyö oli lähellä Maunu Laikarin sydäntä. Hän otti jo nuorukaisena aktiivisesti osaa suojeluskuntatyöhön ja kuului Oulaisten suojeluskunnan esikuntaan toimien välirauhan aikana lyhyen jakson myös paikallispäällikkönä. Talvisodassa hän palveli tienkorjauskomppanian joukkueen johtajana mm. Tolvajärvellä Laatokan pohjoispuolella. Jatkosodassa hyökkäysvaiheessa hän toimi mestarina Uhtuan suunnan tienrakennustyömailla. Maunu Laikari oli myös yksi niistä kuudesta oulaistelaisesta, jotka saivat tuomion asekätkennästä.

Nuoruudessa herännyt kiinnostus urheilua kohtaan näkyi osallistumisena Oulaisten Huiman toimintaan johtokunnan puheenjohtajana ja jäsenenä sekä urheiluseuran tilintarkastajana. Laikari oli puuhaamassa innolla Oulaisiin uimahallia 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Samoihin aikoihin virinnyt ajatus vanhustentalon rakentamisesta Oulaisiin sai Laikarista aktiivisen tukijan. Hän kuului vuonna 1954 perustetun Rotary-klubin perustajajäseniin ja oli klubin presidentti toimintavuonna 1963–1964. Laikari oli myös pitkään Raahen Kauppakamariosaston liikennevaliokunnan jäsenenä.

Puoliso

vuodesta 1929 kansakoulunopettaja Aili Keränen (1906–2000)

Lähdeluettelo

  • Rakennusmestari Mauno Laikari 50-vuotias – Kalajokilaakso 8.4.1954.
  • Ylitiemestari Maunu Laikari 60-vuotias – Pyhäjokiseutu 9.4.1964.
  • Ylitiemestari Mauno Laikari kuollut – Pyhäjokiseutu 28.2.1973.
  • Erkki Tuomikoski, Oulaisten Osuuskauppa 50 vuotta 1916–1966. Oulainen 1966.
  • Akseli Ollila, Pohjanmaan Puhelinosuuskunta 1919–1969. Ylivieska 1969.
  • Harri Turunen, Opin tiellä Oulaisissa. Oulainen 1986.
  • Harri Turunen, Kyläkassasta markkinajohtajaksi. Oulainen 1991.
  • Isäin tietä astumassa (toim. Harri Turunen). Raahe 1995.
  • Harri Turunen, Viisi vuosikymmentä vesihuoltoa Oulaisissa. Oulainen 2000.